Lakikoulutuksissamme
osallistujat kysyvät asioista, joita
laki ei sisällä. Yksi on se, voiko kuntalainen valita missä sosiaalitoimen
asiakaspisteessä asioi ja kenen kanssa asiakkuuttaan hoitaa.
Terveydenhuoltolaissahan
kuntalainen voi valita missä terveyskeskuksessa asioi ja voi myös vaihtaa
hänelle osoitettua lääkäriään. Valinnan voi tehdä oman kunnan sisällä olevista
terveysasemista tai valita voi myös minkä tahansa toisen kunnan alueella sijaitsevan
terveyskeskuksen. Terveydentilansa hoitoa voi hakea paikoin myös muista maista.
Sosiaalitoimen asiakkuudessa tällaisia valintamahdollisuuksia ei ole.
Sosiaalihuollon
palveluja tarvitseva hakee palvelunsa kotikunnastaan tai oleskelukunnastaan,
jos työn, opiskelun tai muun vastaavan syyn johdosta oleskelee muualla kuin
kotikunnassaan. Kiireellisen avun saa tietenkin siinä kunnassa missä kulloinkin
on. Ja jos esimerkiksi laitoshoidon tarve on pidempi kuin 14 vrk, hoidon
järjestämisestä sovitaan kotikunnan kanssa.
Sosiaalihuoltolain
mukaan asioimispaikkaansa ei siis voi valita kunnan sisällä vaan on asioitava
siinä toimipisteessä, joka on osoitettu - tyypillisimmin asuinalueellaan sijaitsevassa
toimipisteessä. Jos asioimista varten on osoitettu tietty sosiaalitoimen
viranhaltija, niin hänen kanssaan on asioita hoidettava. Tämä tuli selväksi myös
erään kunnan asiakasasiassa, jota käsittelimme hallinto-oikeudessa, jonka
asiantuntijajäsen olen.
Tosin
sosiaalihuoltolain mukaan työntekijä ja asiakas käyvät keskustelun
omatyöntekijän tarpeesta, mutta sen kuka tämä työntekijä on, päättää sosiaaliviranomainen.
Omatyöntekijäksi voidaan pyrkiä löytämään sosiaalihuollon ammattihenkilö, jolla
mahdollisesti on jo kontakti asiakkaan kanssa. Ideaalia olisi, että omatyöntekijänä
toimisi se, jolla on juuri tämän asiakkaan asioiden kannalta tarvittavaa osaamista.
Lastensuojelulain asiakkuudessa lapselle nimetään aina
vastuusosiaalityöntekijä. Lapsella ja hänen perheellään voi lisäksi olla
omatyöntekijä. Lapsiperheiden palvelutarpeisiin pitäisi pääosin pystyä
vastaamaan sosiaalihuoltolain mukaisin palveluin. Ja sosiaalihuoltolaissa (13§) on erityinen asema lapsella ja hänen perheellään, joilla on oikeus saada viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalipalvelut. Ja ne on järjestettävä tarvittavassa laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina niitä tarvitaan. Palvelujen on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatukssessa ja huolenpidossa. Terveydenhuoltolakiin on lisätty vastaavankaltaiset pykälät lapsen oikeudesta saada terveydenhuoltopalvelut viipymättä - nopeammikin kuin hoitotakuun määräajat. silloin kun lapsen lastensuojelun tarve liittyy erityisesti terveydenhoitoon.
Jos asiakas haluaa
vaihtaa asioimispaikkaansa tai asioitaan hoitavaa työntekijää, hänen tulee
saada kirjallinen päätös omatyöntekijästä tai vastuutyöntekijästä -
sosiaalitoimen asioimispaikasta ei sinänsä käsittääkseni voi edes valittaa.
Päätöksestä voi
sitten hakea oikaisua kunnan sosiaalihuollosta vastaavalta päätöksentekoelimeltä,
ja jos siihen ei ole tyytyväinen niin sitten voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Näin hankalaksi asiakkaan valinnanvapaus on tältä osin tehty.
Tällaisen ei
pitäisi olla nykyaikana enää tarpeen -aikoinaan kun asiakkaan asiakirjat olivat
paperilla, niin voi jotenkin ymmärtää -mutta silloinkin asiakkuus pystyttiin vaihtamaan
tai pysyttämään samana esim. muuton yhteydessä, kun asiakassuhteen kannalta se
oli tarpeen. Nythän kaikki asiakirjat ovat kunnan sosiaalitoimessa sähköisenä,
joten asioipa asiakas missä pisteessä tahansa -esimerkiksi työpaikkansa lähellä
olevassa, asiakirjat ovat saatavilla missä tahansa asioimispisteessä
(käyttöoikeudet pitää toki työntekijälle antaa). Olen aikoinaan ollut myös sosiaalitoimen
asiakastietojärjestelmän (ATJ) suunnittelijana ja useiden vuosien ajan ATJ-asiantuntijaryhmissä
kehittäjänä, joten hiukan ymmärrystä on näistäkin.
Miksi siis
sosiaalitoimen asiakkaan valinnanvapaus on näin rajoitettua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti