Keskustelu jatkuu siitä, miten lastensuojelussa tulee varmistaa sijoitetulle lapselle oikeus turvallisiin ja pysyviin kasvuolosuhteisiin, ja toisaalta vanhempien jatkuvasta oikeudesta vaatia huostaanoton purkua. Kirjoitin asiasta edellisessä blogikirjoituksessani, johon linkki alla.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijää kirjoitti 5.6.2015 HS mielipidepalstan artikkelissaan miten lastensuojelun työskentely on liian vanhempikeskeistä. Heidän(kin) mukaan vanhempia tulee tukea ja kuntouttaa, mutta myös velvoittaa ja sitoutua kuntoutumisprosessiin. He ehdottavat myös muiden maiden käytännön mukaisesti aikaa, jonka kuluessa tämän tulisi tapahtua - enintään kaksi vuotta. Ja mikäli muutosta ei saada aikaan, pitää lapsella olla oikeus jäädä esimerkiksi sijaisperheeseensä.
Samassa HS-lehden numerossa sijaisäiti kirjoittaa miten sijaishuollon purun tai sijaishuoltopaikan muuttamisen tulisi olla mahdollista vain yhtä painavista syistä kuin alunperin huostaanotossa. Lapsen omien vanhempien kuntoutumista tulee tukea -se on aina myös sijoitetun lapsen etu. Kuten myös sijaisperheen ja lapsen oman perheen kanssa tehtävä yhteistyö. Sijoitetulla lapsella ei ole ihmisoikeuksia, sillä vaihtuvat sosiaalityöntekijät siirtelevät lasta milloin sijoitukseen ja milloin taas kotiin.
Molemmat todellisuudet ovat siis olemassa lastensuojelussa. Miten näihin ongelmiin saataisiin muutos: osaamista lisäämällä, perheille tukea tarjoamalla, kehittämällä lastensuojelun palveluprosessia niin, että lapselle voi rakentua pitkäjänteiset kiintymissuhteet ja vakiintunut koti, ja muuttamalla lakia niin, että sijoitetulla lapsella voi olla oikeus myös pysyvään huostaanottoon.
Lehtitietojen mukaan tästä olisi keskusteltu STM:ssä - toivottavasti lakia myös korjattaisiin.
Linkki HS 5.6.2015 Lastensuojelun avohuollossa ei aina toteudu lapsen etu. Tässä.
Linkki HS 5.6.2015 Huostaanoton purkuhakemus ahdistaa lasta. Tässä.
Linkki edelliseen blogipostaukseeni asiassa, tässä.
Aulikki Kananoja otti kantaa edellä mainittuun avohuollon artikkeliin. Tässä linkki hänen kirjoitukseensa HS 8.6.2015, Avohuolto ei voi toimia vastoin lapsen etua.
Artikkelissa Kananoja tuo esiin näkemyksensä pysyvän huostaanoton tarpeesta. Otsake on varmaankin lehden. Väittäisin, että avohuolto toimii lapsen edun vastaisestikin, vaikka ei pitäisi -asiat eivät tietenkään ole yksinkertaisia ja lapsen edun arviointi on vaativa tehtävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti