Tehtävät ja työnjaot tulevien maakuntien ja kuntien kesken lasten, nuorten ja perheiden palveluissa

Vietin 5.3.2016 lauantaipäivän kuntapäättäjien sote-seminaarissa. Kuten tiedämme, hallitus aikoo siirtää kaikki sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palvelut 18 itsehallinnolliselle maakunnalle. Näin kuntien järjestämisvastuun piiristä irtaantuisi perheiden palveluista mm. äitiys- ja lastenneuvolat, kouluterveydenhuolto, terveyskeskuspsykologit ja koulun sosiaalityö, kotipalvelu, perhetyö, lastensuojelu, mielenterveys- ja päihdepalvelut niin nuorille kuin aikuisillekin.

Kuntien järjestettäväksi jää mm. varhaiskasvatus, peruskoulu, nuorisotyö, liikunta ja vapaa-aika sekä kulttuuri, eli lapsen ja nuoren kehityksen kannalta tärkeimmät asiat.

Vaikka meillä on erinomaisia esimerkkejä toimivasta palvelujen uudenlaisesta työnjaosta maakuntakohtaisesta sote-palvelujen järjestäjästä ja em. tehtävien hoitamisesta kunnissa (mm. Eksote -Etelä-Karjalan sote-kuntayhtymä), on tilanne aivan toinen kun puhutaan koko Uudenmaan maakunnan kattavasta väestöpohjasta -1,6 miljoonaa asukasta.

Meillä on myös hyviä esimerkkejä ns. elämänkaarimallin mukaan järjestetyistä palveluista (esim. Tampere, Hämeenlinna ja moni muu), jossa palvelut on koottu ihmisten kannalta mielekkäiksi toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi väestölähtöisesti: esimerkiksi kaikki lapsia, nuoria ja perheitä koskevat palvelut saman johdon ja päätöksenteon piirissä. Tällainen toimintamalli lisää niiden toimijoiden yhteistyötä, jotka työskentelevät saman väestöryhmän kanssa.

Tästä kuvasta (Pöystin esityksestä) näkyy 18 maakunnan väestöpohja: pienimmät maakunnat eivät ole riittävän suuria järjestääkseen kaikki sote-palvelut. Moni maakunta ei myöskään tule pärjäämään palvelujen tuottamisesta ilman Uudenmaan maakunnan väestön taloudellista tukea.   

Kun maakuntien tila on näin erilainen, tulisi maakuntien (ollakseen itsahallinnollisia) pystyä järjestämään asukkaiden palvelut sopimallaan tavalla.

Niinpä sote-uudistuksen johtaja Tuomas Pöystiltä asiaa kysyttiin (diaesityksen linkki alla). Hän vastasi kysymykseen: Missä päätetään se, miten ja kuka palvelut tuottaa maakunnissa? …”maakunta itse päättää… lainsäädännöllä mahdollistetaan maakuntien erilaisuus, maakunnat ovat itsehallinnollisia organisaatioita, eivät ole valtion hallintoa, mutta valtiolla on ohjaava rooli”.

Peruspalvelut kuntien tuottamina jatkossakin?

Kun kuntien tehtäväksi jää hyvinvoinnin ja terveyden tehtävät, voisiko siis kukin maakunta sopia kuntien kanssa työnjaosta, että osa sote-palveluista (kuten yllä kuvatut sote-lähipalvelut) olisikin kuntien hyvinvoinnin ja terveyden palveluja. Edelleenkin ne olisivat juridisesti sote-lakien mukaisia palveluja, mutta ne tuotettaisiin kuntien toimesta. Valtio ja kunnat ovat sopineet iät ja ajat erilaisia työnjakoja. Tässä olisi yksi hyvä tehtävien työnjako: Uudenmaan kaupungit hoitaisivat edelleen peruspalvelut lähipalveluna.  Tällainen olisi järkevää työnjakoa nimenomaan 1,6 miljoonan asukkaan maakunnassa.

Pöysti kertoi myös, että parhaillaan keskustellaan mahdollisuudesta LEX Metropoliin, jossa Helsinki, Espoo+ Kauniainen ja Vantaa (ja mahdollisesti HSL:n Helsingin seudun liikennekuntayhtymään kuuluvia kuntia), muodostaisikin oman erityisalueensa. Tällainen PKS-seudun irrottautuminen erilleen muusta Uudestamaasta, ei ole mielekäs ratkaisu. Toivon todella, ettei tällaista ratkaisua tehdä.

Sen sijaan mielekäs ratkaisu olisi se, että maakunta itse päättää miten palvelut tuotetaan ja kuka ne tuottaa. Näin esim. peruspalvelut voitaisiin edelleenkin tuottaa niiden kuntien toimesta, jotka siihen ovat halukkaita.

Keski-Uudenmaan kuntien sote-tuotanto

Rolf Paqvalin esitteli seminaarissa mm. Keski-Uudenmaan kuntien (kuusi kuntaa, 200 000 asukasta) oman sote-tuotantomallin kehittämistä. Tämä yhteinen tuotanto-organisaatio olisi juuri se, joka jatkossakin tuottaisi sote:n peruspalvelut lähipalveluna, sopien siitä maakunnan kanssa (ns. inhouse-periaatteella: julkinen valta sopii toisen julkisen vallan toimielimen kanssa palvelujen tuottamisesta, jolloin hankintalakia ei tarvitse noudattaa). 

Kuten tiedätte, asun Nurmijärvellä, ja olemme mukana tässä Keski-Uudenmaan sote-hankkeessa. Ja vaikka emme itse enää olisi yksittäisenä kuntana järjestämisvastuussa, voisimme kuuden kunnan yhteistuottajana vastata edelleen lähipalveluista. Uskon, että 200 000 asukkaan väestö olisi oivallinen pohja kustannusten ja myös vaikuttavien palvelujen näkökulmasta.

Mihin nyt?

Seminaarin jälkeen tuli taas yllättävä käänne sote-valmistelussa: nyt Sipilän hallitus suunnitteleekin maahan viittä erityisaluetta (nykyiset yliopistosairaaloiden väestöalueet), jotka ohjaisivat alueellaan sote-palvelujen järjestämistä. Tämä kuulostaa nyt taas siltä, mihin edellinen hallitus joutui päättämään valmistelunsa. Olen ollut työni puolesta sote-uudistuksen valmistelussa jo vuodesta 2006 - nyt jo turhauttaa, jos mitään ei lopulta taaskaan saada aikaan.

Sirkka Rousu

Lue lisää Pöystinesityksestä

Lue lisää 5.3.2016 seminaarin muista esityksistä.