Lastensuojelun sosiaalityön tekemisen tapaan tarvitaan muutosta: tässä 1.1.2015 Rousun Lastensuojelija-blogin pohjalta facebookissa käytyä keskustelua.

• Katri Luukka, Outi Rousu, Mikko Lund ja 16 muuta tykkäävät tästä.
• 

  Jukka Vinnurva Kiitos Sirkka arvostuksen osoituksestasi työtämme kohtaan. Olen kaikin voimin pyrkinyt olemaan provosoitumatta entistä työtäni ja ammattiani sivuavista kysymyksistä. Vaikeinta itsekurin kannalta on ollut lastensuojelun tila ja siitä käytävä keskustelu,johon törmää sitä seuraamattakin. Aila-Leena Matthies tiivistänee tilanteen hyvin.
  
  Kun viittasit aluepohjaiseen sosiaalityöhömme, kokonaisvaltaisempaan työotteeseen ja yhteisöllisiin työtapoihimme, alan helposti taas innostua. Tältä työtavalta katosi kuitenkin pohja, kun asiakkaita ja asukkaita lähellä olevia alueellisia toimistoja purettiin ja ryhdyttiin keskittämään (suurissa kaupungeissa) sekä kokonaisvaltainen sosiaalityön työote pilkottiin ja
  eriytettiin. Palattiin samaan tilanteeseen mikä oli 1970-luvulla.
  
  Lastensuojelun hyvien käytäntöjen edellytyksiä ovat lisäksi työntekijän kyvykkyys rakentaa asiakassuhdetta yhteistoiminnallisena subjektina siten, että vaikeissakin ratkaisuissa niiden kohteena olevat ihmiset voivat säilyttää arvokkuutensa.Tähän liittyy myös asuinalueiden muidenkin kuin virallisten resurssien käyttö, joihin yhdyskuntayö / yhteisölliset työtavat tuovat lisää vaikuttavuutta ja ulottuvuuksia. Tällä tavalla sosiaalityöntekijät myös viranomaisina voivat saavuttaa laajemmin alueensa asukkaiden luottamuksen.Ja kun asukkaat ja asiakkaat kokevat, että sosiaalityöntekijät ovat heidän puolellaan, helpottuvat
  asiakaskohtaisetkin prosessit huomattavasti. Työntekijöillä on kasvot, heidät tunnetaan.
  
  Samalla tavalla luottamuksen (=sosiaalisen pääoman) luominen
  alueella kaikkien muiden julkisen alan työntekijöiden kesken on välttämätöntä. Se ei etene eikä kehity vain palavereita pitämällä, vaan yhteisten konkreettisten asiakasprosessien kautta, jossa työprosessia laajennetaan ja yhteistoiminnallinen subjekti, jossa on useita toimijoita, pyrkii yhdessä ongelman ratkaisemiseksi asetettuun tavoitteeseen. Tällainen työskentelytapa on usein paljon suoraviivaisempaa, rehellisempää ja avoimempaa kuin pilkottuihin ja muodollisiin vastuisiin sidottu yhteisyö.
  
  Aluepohjaisesti yhteen pelaava tiimi kasvaa parhaimmillaan avoimeksi,
  rohkeaksi ja sallivaksi, jolloin se ei pelkää virheitä, ei kilpaile eikä
  kadehdi, vaan iloitsee niin onnistumisista, kuin epäonnistumisistakin, joista voi oppia. Itse asiassa tämähän on normaalia kasvamista ihmisinä. Epäilen, että me vieraannumme yhä enemmän tästä mahdollisuudesta yhteiskunnan hiearkistumisen,eriytymisen ja koventumisen myötä. Eläkeläisenä olen nyt hyvin kiitollinen kaikille niille asiakkaille, asukkaille, työtovereille ja yhteistyökumppaneille, joiden kanssa sain kasvaa Hervannan työvuosinani. Enkä suinkaan aina ollut helppo työkaveri.

  2. tammikuuta kello 0:16 · Muokattu · En tykkääkään · 7
• 

  Jukka Vaattovaara · Käyttäjän Jukka Vinnurva kaveri
  

  Asiaa Kaima taas ... Kaikki niin kuin kirjoitit ...

  1. tammikuuta kello 23:16 · En tykkääkään · 3
• 

  Kaija Tuuri Olethan Sirkka laittanut tuon Twitteriin.Mitä,jos synnytettäisiin keskustelua sosiaalityön muutoshaasteista oikein tosissaan
  
  Yhteisötyöotteen perään on huudettava.Toimistokeskeinen ajattelu vaatii kriittistä tarkastelua tässä ajassa?
  Jukka Vinnurva voisi minun ja Eeva-Liisa Bromanin ja muutaman muun kanssa kirjoittaa yhteisötyöstä vaikka oppikirjan tämän päivän sosionomeille ja miksei aikuisosiaalityön tekijöillekin.Surettaa nykymeno,vaikkauusi lakiluonnos entistäkin enemmän haastaa yhteisölliseen työotteeseen.
  
  Lastensuojelun ehkäisevä työ ei pidä olla lastensuojelupalveluissa,vaan kuten nyt ollaan suuntaamassa lapsiperhepalveluja neuvolaan ja päivähoitoon lähelle luonnollisia kohtaamisia.Sitten tarvitaan toki erityispalveluja ja jalkautuvaa perhetyötä.Mutta on tärkeää,että lapsen etu pysyy ykkösenä.

  2. tammikuuta kello 0:18 · Muokattu · En tykkääkään · 2
• 

  Kaija Tuuri Olemme uuden kulttuurin äärellä kokemusasiantuntijakeskustelu nostaa esiin uusia haasteita sosiaalityössä.
  
  Kontulassa (2010-2012)Roottori-projektissa järjestimme joitakin yhteisiä yhteisötyövalmennuksia niin asukkaille kuin työntekijöille.Huomasin sen mahdollisuudet.Buberista olen koko urani ajan tykännyt.Äsken katsoin Syke-sarjan jakson.Se muistutti elävästi työntekijöiden haavoittuvuudesta aivan samojen uhkien äärellä kuin potilaiden tai palvelujen käyttäjien.

  2. tammikuuta kello 0:17 · En tykkääkään · 2
• 

  Kaija Tuuri Elikkä laki on nyt sitten voimassa.Kyllä keskustelua tarvitaan.Meillä Jpäässä on lapsiperhepalvelut koottu saman johdon alle .Minusta tuntuu,että se on ollut hyvä päätös.
  
  Matalan kynnyksen paikkoja ja avoimen päivähoidon paikkoja tulisi lisätä.Pelotta pitäisi olla ihmisten keskellä tukemassa eikä tornitalossa vahtimestarien valvomissa tiloissa.

  2. tammikuuta kello 0:28 · En tykkääkään · 2
• 

  Hanna Heinonen Samaa mieltä Sirkka siitä, että tarvittaisiin laajaa keskustelua. Kyse on kulttuurisesta muutoksesta, joka pitäisi toteuttaa ja se ei onnistu ilman tuota laajaa keskustelua!

  2. tammikuuta kello 6:02 · En tykkääkään · 2
• 

  Tiina Turkia Keskustelussa tulee olla mukana selkästi: mikä pitää muuttua ja miten. Hyvä analyyttinen keskustelu ei johta mihinkään jos ei muutu teoiksi.

  2. tammikuuta kello 7:09 · En tykkääkään · 2
• 

  Petteri Paasio Kylläpä oli tervävä ja viisas tuo Aila-Leena Matthiesin artikeli. Ja menestystä Sirkalle kehittäistyöhän Akaassa. Olen erityisen ylpeä Elina Anttilasta (sanoo ex pomo).

  2. tammikuuta kello 10:53 · En tykkääkään · 2
• 

  Sirkka Rousu Hei kommentaattorit ja kiitos. Pohdin tuota joukkoisttamiskeskustelun organisointia, jonka voisin toteuttaa ohjauksessani meidän ylemmän AMK.tutkinnon opiskelijoiden oppimistehtävänä. Opiskelijaryhmässä on paljon hyvin kokeneita lastensuojelun ammattil...Näytä lisää

  2. tammikuuta kello 12:00 · Tykkää · 1
• 

  Tarja Heino Hyvää yhteisöllistä uutta vuotta! Vuoden alussa julkaistaankin sopivasti yhteisöllistä sosiaalityötä ja myös lastensuojelutyötä koskeva kirja

  2. tammikuuta kello 13:04 · Tykkää · 1
• 

  Petteri Paasio Tarja! Mikä ja milloin?

  2. tammikuuta kello 17:29 · Tykkää

Tässä linkki SirkkaRousu facebook:iin.  

Lastensuojelun sosiaalityön muuttuminen toimistossa ja virka-aikana tehtäväksi työksi

Aila-Leena Matthies kirjoitti joulukuussa Helsingin Sanomien Vieraskynässä merkittävän ja mielenkiintoisen artikkelin lastensuojelutyön etääntymisestä ammatillisista periaatteistaan (linkki artikkeliin blogin lopussa). Hänen mukaansa aiemmin asiakkaita pyrittiin tarkastelemaan omassa elinympäristössään. Työssä haluttiin puuttua ongelmia tuottaviin yhteiskunnan rakenteisiin ja korostettiin ennaltaehkäisyn merkitystä. Nyt lastensuojelua ohjaavat juridisoituminen, yritysten toimintamalleja jäljittelevä tehostaminen ja lääketieteellis-kliininen riskienhallinta.

Kokonaisvaltainen sosiaalityö on saanut väistyä yhä erikoistuneemmaksi ja fordistisesti ositetussa ja eri yksiköihin pilkotussa lastensuojelun sosiaalityössä. Matthiesin mukaan pahimmillaan lapsi ja vanhemmat siirtyvät palveluketjun tuotantohihnalla liikuteltaviksi asiakkaiksi, joiden elämäntilannetta kukaan ei kunnolla tunne.

Matthies peräänkuuluttaa aiheellisesti asuinaluelähtöisen ja yhteisöllisen työskentelytavan perään. En ole ihan vakuuttunut siitä, että tämänkaltaista työskentelymallia olisi kovinkaan laajasti ollut Suomen lastensuojelun sosiaalityössä -ainakaan suuremmissa kaupungeissa. Lähimmäksi ihannetta pääsi aikoinaan palkittu Hervannan sosiaalityön yhteisöllinen malli, jota Jukka Vinnurva oli rakentamassa (nyt jo eläkkeellä oleva loistava sosiaalityöntekijä, jonka kanssa itse olen saanut olla opiskelutoverina). Tampereen Hervannassa ei liene enää mallin mukaista työotetta.

Vaikka maailman meno ja asiakkaiden tarpeet muovaavatkin myös lastensuojelun tekemisen tapaa, on Matthiesin peräänkuuluttamat (hukatut) toimintaperiaatteet ja lastensuojelutyön organisoimisen tavat niitä, joiden tulisi olla perusperiaatteina edelleen: kokonaisvaltainen työskentely lapsen ja perheen auttamisessa, tuen järjestäminen arkeen, siitä huolehtiminen, että jokaisella lapsella olisi turvallinen aikuinen saatavilla. Apua ja tukea pitää olla saatavilla niin paljon ja niin kauan kuin sitä tarvitaan ja siinä muodossa kuin kukin lapsi ja perhe tarvitsee. Liian yksinkertaista?

Lastensuojelutyö vaatii erityisosaamista,  ja se on aina lähipalvelua. Olipa hallinnolliset sote- ja kuntarakenteet millaisia tahansa, varsinainen asiakastyö pitää tietenkin tehdä ihmisten parissa ja niinä vuorokauden aikoina kuin tukea tarvitaan. Jostakin syystä lastensuojelutyö  muuttui ainakin suurissa kaupungeissa jo vuosikymmeniä sitten työksi, jota tehdään pääsääntöisesti toimistotyönä ja toimistotyöaikana klo 8-16 välillä. Näin ei pitäisi olla. Voimme itse muuttaa asiantilan jos haluamme!

Fordistisesti ositetusta ja markkinoilla kilpailutettavasta lastensuojelutyöstä pitää päästä eroon, mutta miten muutos pitäisi tehdä ja millaisella tavalla lastensuojelutyötä olisi ihanteellista tehdä?

Tässä tarvittaisiin varmaan joukkoistetun laajan keskustelun kautta syntyviä ideoita ja ajattelun jalostumista.

Uudistettu Sosiaalihuoltolaki vahvistettiin presidentin esittelyssä 30.12.2014.

Sen myötä lapsiperheiden tulisi saada tukea ja palveluja ajallaan. Reformi edellyttää muutoksia koko lapsiperheiden tukipalvelujen järjestelmässä. Lapsiperheiden tukipalvelut -asiakaspisteitä ei monissakaan kunnissa käytännössä ole lainkaan (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, kuten Eksoten lapsi- ja perhetalon palvelut, Raisio, Imatra jne.).

Samalla kun tällaista lapsiperhepalvelun mallia rakennetaan, muuttuu myös lastensuojelutyö. Tätä muutostyötä pitää tehdä laajassa yhteistyössä asuinalueilla ja lapsiperheiden yhteisöissä toimivien kanssa. Itse olen mukana kehittämässä Akaan kaupungin mallia, jota rakennetaan Työsuojelurahaston avustuksellä. Kärkenä on henkilöstön hyvinvointi, ja siihen pyritään laaja-alaisella lapsiperheiden tukipalvelujen kehittämisellä.


Lue tästä Aila-Leena Matthiesin vieraskynä-artikkeli. 

Lue tästä Akaan kaupungin kehittämishankkeen käynnistämisestä Työsuojelurahaston sivuilta. Hankkeen omat nettisivut ovat tekeillä. Niistä kerron myöhemmin.

Lue tästä eduskunnan sivuilta sosiaalihuoltolain käsittelyn asiakirjat ja lakiesitys. 

Lue tästä STM:n uutinen 30.12.2014 lain vahvistamisesta.  

Lastensuojelun sosiaalityöhön tarvitaan vahvaa asiakasosaamista

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu virkamiestyönä ammattihenkilölakia.

Sen keskeinen tehtävä on säädellä sosiaalihuollon henkilöstön oikeutta toimia laillistettuna työntekijänä alan tehtävissä, vastaavasti kuten terveydenhuollossa. Lailla säädellään myös mm. oikeudesta toimia sijaisena sekä joidenkin tehtävien erityisistä oikeuksista, kuten sosiaalityöntekijän. 

Sosiaalihuollon alalla ei ole aiemmin vastaavaa lakia ollut. Sosiaalialan AMK-verkosto kannattaa laillistamista. Lailla on tarkoitus kumota v.2005 voimaantullut laki sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuudesta, tosin kumoamisesta aiotaan säätää vasta erikseen vuoden 2015 aikana.

Tässä kelpoisuuslaissa ei huomioitu ammattikorkeakouluista valmistuvien ylempien AMK-tutkintojen tuottamaa sosiaalityön osaamista, vaikka AMK-laki oli säädetty samana vuonna 2005: sosionomi ylempi AMK-tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto. Tässä uudessa ammattihenkilölaki-luonnoksessa tilannetta ei edelleenkään aiota korjata.   

Lakivalmistelun aikataulutus on tehokkaasti estänyt julkisen ja avoimen keskustelun asiasta ja rajoittanut vaikuttamistyötä.

Lakiesitys-luonnos ei ole ottanut huomioon sosiaalialan AMK-verkoston eikä ARENEn ehdotuksia erityisesti sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän AMK-tutkinnon tuottamasta osaamisesta myös sosiaalityöntekijän tehtäviin sekä alan hallinnollisiin ja johtotehtäviin. 

Osaaminen syntyy noin kahdeksanvuoden kuluessa: AMK-tutkinto 3.5 vuotta sisältäen useita työharjoitteluja, kolmen vuoden alan työkokemuksen sekä 1,5-2vuoden ylempi AMk-tutkinnon. Olen nyt itse kouluttanut heitä neljä vuotta, ja olen täysin vakuuttunut heidän osaamisestaan. Osa heistä on työskennellyt koko ajan lastensuojelussa. 

Lakiesityksen valmisteluprosessi ja aikataulutus:   

-        STM:n sivuilla ei ole ollut mitään lain valmisteluaineistoa, ei muistioita tai luonnoksia.

-        Kuulemistilaisuudet ovat olleet suljettuja ja kutsu kuulemiseen on tullut muutamaa päivää aiemmin: kutsu ja lakiluonnosteksti 3.11. ja Sosiaalialan AMK-verkoston edustajat olivat kutsuttu kuulemistilaisuuteen 10.11.2014. Lakiluonnoksesta puuttui tuolloin mm. kokonaan vaikutusarviointitekstit.

-        Avointa kuulemismahdollisuutta ei ole ollut, esim. Ota Kantaa -sivustolla.

-        Lakiesitys lähetettiin viralliselle lausuntokierrokselle 24.11. ja lausuntoaika päättyi jo 2.12.2014, aikaa lausunnolle oli siis VIIKKO. Tällainen aikataulutus ei mahdollista keskustelua edes lausunnonantaja-organisaatioiden sisällä, puhumattakaan julkista keskustelua. 

-        Lakiesitysaineisto oli siis vasta 24.11. ensimmäistä kertaa nähtävillä STM:n sivuilla.

-        Yhdeltäkään ammattikorkeakoululta ei pyydetty lausuntoa, toisin kuin useilta yliopistoilta. Lausuntoa pyydettiin vain Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvostolta ARENElta, jolle toki sosiaalialan verkosto toimitti näkemyksensä. Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkostolta ei lausuntoa pyydetty.

-        Lausunto piti antaa webrobol-kyselynä, mikä myös hankaloittaa/estää oman lausunnon julkistamista esim.kotisivuilla. Ja kyselyssähän vastataan siihen mitä kysytään, mikä rajaa lausunnonantajan mahdollisuuksia kannan esittämiseen.

-        Lakiesitys on ollut valtion ja Kuntaliiton yhteistyöelimen Kuthanek:in käsittelyssä lausuntokierrosta seuraavalla viikolla, mikä kertoo siitä, että lausunnot on STM:ssä pika-analysoitu.

-        Kovin suuria muutoksia lausuntojen perusteella ei lakiesitykseen ole voinut tulla tällä aikataululla, esim. vaikutusarviointien laatua on kritisoitu. Kansainvälisen katsauksen perusteella tehdyt johtopäätökset ovat heikkoja. Lakiesitys ei vastaa hallituksen rakennepoliittisen ohjelman vaatimuksia.

-    lakiesitys lienee kuitenkin menossa hallituksen esityksenä eduskunnalle ensi viikolla? 

Sosiaalialan AMK-verkosto on laatinut jälleen uuden kannanoton ja toimittaa sen lakiesitystä käsitteleville ministereille ja eduskunnan valiokunnille. Ja luonnollisesti myös medialle sekä erilaisissa verkostoissa ja some:ssa. 

Julkaisin kannanoton myös Metropolian Uudistuva sosiaalialan osaaminen-blogissa. 

Klikkaa tästä blogiin. 

Klikkaa tästä STM.n sivuilla olevaan laki-esitysluonnokseen.