tiistai 18. toukokuuta 2010

Lapsen kasvuolojen pysyvyyden turvaaminen ja palvelumarkkinat

Turvattomissa oloissa kasvaneelle lapselle on erityisen tärkeää varmistaa kasvuolojen pysyvyys, ihmissuhteiden jatkuvuus ja turvallisuus sekä elämän ennustettavuus. Tätä jokainen lapsi tarvitsee tavalliselta lapsuudelta, mutta tätä erityisen kovasti tarvitsee lastensuojelun asiakaslapsi.

Tähän aiheeseen pureuduttiin eilen 17.5.2010 lastensuojelun vaikuttajafoorumilla. Lue foorumin tiedote tästä linkistä. Foorumilla julkaistiin aihetta käsitellyt julkaisu, joka on maksutta saatavana lapsiasiavaltuutetun sivuilta, ja jonne linkki löytyy em. foorumitiedotteen sivuilta. Julkaisu on kirjoittajiensa tiivis (35s.) punnittu puheenvuoro, joka perustuu tutkimustietoon ja käytännön pitkäaikaiseen kokemukseen. Puheenvuoro on keskustelun herättäjä ja tulemme koostamaan foorumin työskentelystä toimenpidelistan, jota viemme eteenpäin. Minusta vaikutti siltä, että pysyvyys-teema kolahti foorumin osanottajiin. Meitä puhutti kysymys: Miten lastensuojelu kykenee varmistamaan lastensuojelun lapsille tavallisen turvallisen lapsuuden ja sen suhteellisen pysyvät kasvuolot? Miten lastensuojelu on tässä tähän mennessä onnistuneet – mitä siitä tiedämme? Emme juuri mitään! Tiedontuottamisen tarve on huutava.

Pysyvyyden tulisi olla erityisesti lastensuojelun sijaishuollon kriittinen menestystekijä. Kun suurin osa sijaishuollosta – siis lapsen kodista - tuotetaan yksityisten palveluntuottajien toimesta, tulisi pysyvyyden olla myös keskeisin peruslaadun kriteeri kun kunta hankkii palveluja. Palveluntuottajan tulisi kyetä kuvamaan erityisesti se, miten yksikkö kykenee varmistamaan lapsen kasvuolojen pysyvyyden. Olen ollut eilen 17.5. Ylen radion ja TV:n haasteltavana lastensuojelupalvelujen markkinoiden nykytilasta ja tulevasta kehityksestä. Kirjoitan aiheesta myös Sosiaalitieto-lehteen pyydetyn artikkelin – ilmestynee kesän lopulla.

Sen verran jo nyt kommentoin, että lapsen kasvuolojen pysyvyydelle muodostaa suuremman riskin se, että nimenomaan sijaishuollon palvelut tuotetaan markkinaehtoisesti, sillä pörssiyhtiön sijoittajat voivat milloin tahansa lopettaa tuotannon tai yksityiset pienyritykset voivat samoin joutua taloudellisten tai henkilökohtaisten syiden vuoksi lopettamaan yrityksensä. Miten tällöin käy sijoitetun lapsen elämän pysyvyyden? Riski on myös järjestötuottajien sijaishuoltopalveluissa, sillä nekin toimivat kuntien ostojen varassa, ja niiden hiipuminen voi merkitä järjestöjen tuottamien sijaishuoltopalvelujen alasajoa ja lapsen pysyvyyden romuttumista. Riskiksi voi osoittautua myös se kun suuryritys ostaa pienyritykset pois markkinoilta ja lopputuloksena on alan palvelutarjonnan monopolisoituminen. Ja tämä riski voi osoittautua myös kunnille kalliiksi.

Kunnan pitäisi itse tuottaa pääosa sijaishuollon palveluista

Minulla on monta muutakin hyvää syytä ajatella niin, että kuntien pitäisi itse pääosin tuottaa nimenomaan sijaishuolto tai hankkia ne suorahankintana kunkin lapsen tarpeiden mukaisesti yleishyödyllisiltä yhteisöiltä ja yrityksiltä. Tähän suuntaan saatamme kunnissa olla jo menossakin. Kunnat ovat laatimissaan lakisääteisissä (Ls.laki 12§) suunnitelmissa ottaneet kantaa lastensuojelupalvelujen tuottamiseen ja näyttää siltä, että kunnat ovat kehittämässä nyt omaa tuotantoa ja yhteistyötuotantoa toisten kuntien kanssa. Viisasta.

Ja kaikkein viisainta olisi tietenkin lastensuojelupolitiikka, jossa painopiste on ehkäisevässä lastensuojelussa ja tehokkaassa lastensuojelun avohuollon työssä – näin yhä vähemmän lapsia tarvitsee lastensuojelun sijaishuoltoa.

Kirjallisuutta aiheen piiristä
Kasvuolojen pysyvyyden varmistamista korostimme kollegani kanssa laatimissamme vuonna 2003-2004 julkaistuissa lastensuojelun neljässä kirjassamme. Kirjat on saatavana maksutta Kuntaliiton kirjakaupan sivuilta (pdf-julkaisut: hakusanalla Rousu). Tätä ennen sen olimme jo kirjoittaneet vuonna 1999 lastensuojelun laadun perusteita käsitelleessä julkaisussamme.

Toteutimme samaisen kollegan kanssa ensimmäisen lastensuojelupalvelujen osto- ja myyntikoulun vuonna 2004 osana Harava-hanketta. Samalla ”koulunpenkillä” opiskelivat noin 8 kk oppimisjaksolla palvelujen hankkijat, tuottajat ja palvelujen valvojat. Opiskelimme yhteistä kieltä, jolla hankintaprosessi nimenomaan lastensuojelussa toimisi. Osto- ja myyntikoulun raporttikin on maksutta saatavana sivuiltamme.

8 kommenttia:

  1. Tervehdys.
    Olipas mukava löytää tämä blogi! :) Olisin kovasti kiinnostunut lastensuojelun ammattilaisena kuulemaan lisää ajatuksiasi siitä miten ajattelet kuntien tuottamien palvelujen olevan lapsen etu niiltä osin, että kuvaat kirjoituksessasi yksityisten palveluntuottajien palveluiden sisältävän useita lapsen pysyvyyttä uhkaavia tekijöitä. Ymmärrän, että kunnan järjestämä, varmasti pysvä sijaishuolopaikka on laitos. Kuitenkin toteat uutisissa, että perhehoito on tutkimusten (saisinko muuten näiden tutkimusten nimet, niin voisin itsekin perehtyä, koitin etsiä, en löytänyt) mukaan parasta hoitoa lapselle. Perhehoito sisältää aina riskin, kuten kaikki toiminta jossa ihminen tekee töitä, eikä robotti ;)
    Ts artikkelin ja perhehoitoliiton mukaan joka 10. sijoitus sijaisperheessä katkeaa (sijaislapset kun tarvitsevat hyvin usein erityistä tukea, pelkkä perhe ei aina riitä). Tämä on suurempi luku, kuin se mitä yrityksiä yksityissektorilla kaatuu. Näin ollen voidaan ajatella, että riski sijoituksen pysyvyydestä lienee yhtä suuri, oli lapsi sijoitettuna mihin tahansa. Turun kaupunki lakkauttaa nyt useita lastenkoteja, lapset joutuvat kuka minnekin. Vaikka kunta tuotti nämä palvelut, pysyvyyttä ei ollut. Jos kunta alkaa tuottaa perhekoteja, vanhemmat voivat aina väsyä (mikä onkin todennäköisempää, kun kyseessä ei ole oma yritys). Lapsen etu on aina ollut se, että hänelle löytyy juuri hänen tarpeitaan vastaava sijaishuoltopaikka. Siksi vaihtoehtoja pitää olla. Jos kuntien puolella aletaan boigotoida tiettyjä palveluntuottajia, on se lapselle valtava menetys! Emme voi ajatella, että kunnan tuottamat laitokset olisivat aina lapsen edun mukainen ratkaisu. Näissäkin henkilöstön vaihtuvuus on suurta. Tarvitsemme koko sektoria, pienryhmäkoteja, perhekoteja, sijaisperheitä, ammatillisisa sijaisperheitä jne. Tuntuu että nykyisen keskustelun taustalla pyörii todellisuudessa kateus ja raha, ei missään tapauksessa lapsen paras.Siksi tämä herättää ammattilaisissa suurta ristiriitaa. Välillä mietityttää, että onko tämä keskustelu jo täysin lastensuojelulain vastainenkin? Kiitos vastauksestasi jo etukäteen!

    VastaaPoista
  2. Täysin samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Mikäli kasvattaja ei itse ole taloudellisessa vastuussa (yrittäjä) on kynnys toiminnan lopettamisesta huomattavasti matalampi. Jos taas toiminta on laitosmaista se ei missään niemessä sovi ainakaan pienille lapsille kiintymyssuhdeteoriankaan valossa!!! Tällöin toki toiminnan jatkuvuus olisi turvatumpaa, mutta lapsella ei olisi ketään kehen kiinnittyä ja hylkäyskokemuksia tulisi useita päivässä. Todellisuudessa tuntuu siltä, että ne ihmiset jotka eniten ääntä ja melua pitää lastensuojelun yksityissektorin lakkauttamisesta ei itse tekisi päivääkään niitä töitä! Jos he olisivat näitä äiti Teresoja olisivat he jo täyttäneet kotinsa näillä lapsi raukoilla ja uhranneet elämänsä heille!
    Jos lastensuojelun todellinen pelko on ulkomaiset pörssiyhtiöt ihmettelen miksi niihin sitten pitää sijoittaa? Olen samaa mieltä kuntien vastuusta ennaltaehkäisevässä työssä sekä sijoitustapauksissa selvitystyössä. Pitää tietää mikä on lapselle parasta ja miten yksikkö pystyy siihen vastaamaan. Tätähän on ammatillisuus ja mielestäni kuntien ja palvelujen tuottajien ei kuulu istua eripuolilla pöytää vaan rinnakkain ja miettiä miten asiat saadaan paranemaan. Kalliita ovat myös vankilavuorokaudet vaikka onhan heillä vanhuksia paremmat olot!
    Todellinen ongelma ei ole se kuka järjestää sijaishuollon. Ongelma on miksi perheet voivat niin huonosti, että tähän on tultu! Kunnallinen ongelma taas on se, että säästöjä pitää tulla ja mistä ne otetaan. No lapsilta, vanhuksilta ja vammaisilta tietysti. Eli sosiaali- ja koulupuolelta kuten aina. Jotta vielä löydettäisiin syntipukki koko kansalle on se helpointa löytää yksityisistä palveluntuottajista jotka tekevät kuitenkin kaikkensa saadakseen rikkinäiset lapsen mahdollisimman eheiksi! Todellisuudessa lapsen edulla ei ole mitään merkitystä. Sillä paperilla on pyyhitty nenät jo aikoja sitten!
    Jokaisen kunnanhallituksen jäsen voisi vaikka aluksi otta yhden sijaislapsen. Tällöin hekin voisivat sanoa kantaneensa kortensa kekoon. Kuntien ja kaupunkin johtajat voisivat ottaa kaksi ja näin näyttää esimerkkiä muille! Pormestareille kolme!!!
    Antakaa oikeasti työrauha ja arvostus niille jotka oikeasti välittää ja tekee työtä näiden lasten eteen!

    VastaaPoista
  3. Mitä pysyvyyttä kunnan sijaishuollossa on muuta kuin laitoksen seinät?
    Ymmärtääkseni pysyvyys liitetään ihmisten välisiin suhteisiin. Sosiaalityöntekijät vaihtuvat, laitosten henkilökunta vaihtuu,
    missä on pysyvyys?
    Miksi yhdistät termit markkinat ja pysyvyys toisiinsa? Markkinaehtoisten (eikö kunta ole?) toimijoiden määritteeseen ei sisälly pysymättömyys, vaan määrite sisältää viittauksen yritysmaailmaan, jonka olemassaolo perustuu taloudellisesti positiiviseen tulokseen. Sama lainalaisuus on myös kunnan toiminnassa niinkuin myös mainitsemissasi yleishyodyllisissä (mikä on yleishyödyllinen, ei rahaa tarvitseva?) yhteisöissä ja yrityksissä. Pörssiyhtiöistä ja ammatillisista perhekodeista puhuminen kertoo asiayhteyden totaalisesta tietämättömyydestä.
    Kirjoituksesi sisältö kertoo enemmän ei-kunnallisen toiminnan kammosta kuin huolesta lastensuojelun laadusta.

    VastaaPoista
  4. Onko tämä todella se sama ihminen joka on kirjoittanut lastensuojelun laatukirjoja?

    VastaaPoista
  5. Tarvitsemme edelleen erilaisia palveluntuottajia kunkin lapsen ja hänen perheensä tarpeiden mukaan, niin sijaisperhehoitoa, ammatillista perhekotihoitoa, pieniä lastenkoteja, koulukoteja jne. Lapsen tarve ja hänelle kodin antavan yksikön huolenpidon laatu on keskeinen. Väitöskirjassani olen referoinut niitä tutkimuksia, joita ylipäätään lastensuojelun vaikuttavuudesta on olemassa. Kyllä ammatillisille perhekodeille pienyrittäjnä on ehdottomasti tilaa lastensuojelussa.

    VastaaPoista
  6. Lapsen kasvuolojen pysyvyyden vaatimus koskee tietenkin kaikkia lasta hoitavia yksikköjä niiden omistuspohjasta riippumatta, myös siis julkisia palveluntuottajia - koko lastensuojelun toimintaa, myös avohuoltoa, jälkihuoltoa. Kun joudutaan tekemään muutoksia palveluntuottajissa, tulisi tämä tapahtua aina pitkällä aikajänteellä ja hallitusti, myös Turussa, jossa kunta lakkauttaa pineiä sijaishuollon yksiköitään.

    VastaaPoista
  7. Voisiko ajatella, että juuri pysyvyys voisi olla keskeinen elementti sijaishuollossa sekä kilpailutuksissa? Nyt kun päätöksen joka puolella sanelee hoitovuorokausimaksu, lapsen etu on vaarassa jäädä kovin taka-alalle ja onko mahdollista, että jotkut yritykset asettavat kilpailutustilanteessa hintansa sellaiseksi, että taloudellinen jatkuvuus on vaarassa eikä resursseja riskienhallintaan jää? Pysyvyyden varmistamiseksi yritykset voisivat tehostaa riskienhallintaansa juuri lapsen näkökulmasta käsin. Tämä on osa laatutyötäkin. Lisäksi jaksamisesta huolehtiminen, vertaistuki, työnohjaus ja säännöllinen vapaa ovat olennaisia tekijöitä varmistamassa mm.sijaisvanhempien ja pk-yrittäjien jaksamista. Myös sosiaalityöntekijöiden kokemus vakaavaraisista ja luottamuksellisista yrityksistä on arvokas. On tärkeää, että sijoituksia voidaan jatkossakin tehdä pitkäikäisiin yksiköihin, joihin luotetaan. Tieto pitäisi olla sosiaalitoimissa, vaikka työntekijät vaihtuvat. Kansainvälisten yritysten suosiminen on kyseenalaista, enkä usko sen olevan kentän suurin haaste. Toisaalta kannan huolta tapauksista, joissa sosiaalityöntekijät ottavat lapsia pois sijaishuoltoyksiköstä ja sijoittavat monen vuoden asumisen jälkeenkn uuteen sijaisperheeseen. Syyksi voimme arvailla vain kuntien säästöpaineita. Juuri pysyvyyden ja kiintymyssuhteen merkityksen korostaminen myös sosiaalityössä ovat lapsen äänen esiin nostamista. Lapsia ei voi heitellä paikasta toiseen alimman hinnan tai vallalla olevan trendin mukaan tällä vuosituhannella. Lapsia myös voidaan palauttaa biolgisille vanhemmilleen montakin kertaa "kokeilemaan" josko elämä siellä nyt onnistuisi, nämä tapaukset ovat lapsen kannalta hyvin tuhoisia eikä siitä lapsi selviä vahingoittumatta pysyvästi. Lapsella on oltava oikeus kuulua ja juurtua jonnekkin, se on ainoa mahdollisuus korjata sijoitettuja lapsia. Toivoisin, että se yhdistäisi meitä palveluntuottajia sekä päättäjiä ja sosiaalitoimia. Vasta kun olemme kaikki yhdessä lapsen asialla, voimme tehdä laadukasta lastensuojelua. Vastakkainasettelu erilaisten palveluntuottajien välillä ja yritysten olemassaoloa uhkaavat tulevaisuudennäkymät, joista kirjoitat tässä blogissasi aiemmin, vievät turhaan energiaa paljon tärkeimmiltä asioilta, kuten juuri lapsen oikeudesta pysyviin ihmissuhteisiin.

    VastaaPoista
  8. Kuten jo aiemmin blogissani totesin, pysyvyys on nimenomaan yksi sellainen palveluntuottamisen keskeinen kriteeri, jonka perusteella arvioidaan miten palvelut tuotetaan; omana toimintana, ostamalla, ja keiltä ostamalla. Myös kunta itse tuottaa ammatillista perhehoitoa nyt, ja varmasti jatkossakin. Edellinen anonyymi-kirjoittaja puhuu täyttä asiaa, olen aivan samaa mieltä, enkä minä ole ollut lietsomassa vastakkainasettelua. Tiedän monen vuoden kokemuksella millaisia pienet perheyrityksinä toimivat perhekodit ovat. Tiedän myös senkin, että ns.viivan alle pitää yrityksessä jäädä plus- tai tasapainotulos, jotta yrittäjälle jää rahaa toiminnan kehittämiseen. Oman palkkansahan yrittäjä tietenkin on myös ansainnut. Pörssiyhtiön toimintalogiikka on toinen, myös se, kenen hyödyksi viivan alle jäävä tulos ohjautuu (yleensä pörssiyhtiön omistukseen rahaa sijoittaneille). En ole edelleenkään ehtinut katsoa TV-uutista, jossa aihetta käsiteltiin. Toimittajalla on saattanut olla tarve tuottaa vastakkainasettelua. Kunnat joka tapauksessa ovat lakisääteisissä (LsL 12§) suunnitelmissaan ottaneet kantaa lastensuojelupalvelujen tuottamiseen. Ja tästä asiasta tulemme kunnilta myös kysymään laajassa kyselyssä, josta alustavata tulokset kerrotaan lastensuojelun laatupäivien seminaareissa nyt syksyllä.

    VastaaPoista