Kuten tiedämme, moni lapsi tarvitsee lastensuojelun tukitoimia kun vanhemmalla on vakava mielensairaus. Tutkimusten mukaan mielenterveyden häiriöt ja koulutuksellinen ja sosiaalinen syrjäytyminen siirtyvät helposti vanhemmilta lapsille. Lastenpsykiatri ja tutkimusprofessori Tytti Solantaus on keskeinen vaikuttaja Toimiva lapsi- ja perhe hankkeen työmenetelmien kehittäjänä ja tutkijana. Perustavoitteena on auttaa vanhempia auttamaan omia lapsiaan. Menetelmän avulla avataan keskustelua vanhemman sairaudesta tai muista ongelmista ja näin tuetaan perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisua sekä vahvistetaan lasta suojaavia tekijöitä.
Työmenetelmät ovat jo monien työntekijöiden käytössä sairaanhoitopiireissä ja mielenterveystoimistoissa. Menetelmät tukevat myös lapsen ja perheen kanssa toimivien mielenterveys- ja lastensuojelutyön yhteistyötä. Kaikkien lastensuojelun työntekijöiden työkalupakissa menetelmät eivät vielä ole, mutta se olisi tarpeen.
Työmuodot ovat edelleen kehittymässä ehkäisevän lastensuojelun käyttöön ja leviämässä nyt myös kouluihin ja päivähoitoon, jotka voivat omilla toimillaan tukea lasta. Kunnille on kehitetty toimintamalli, miten kannattaa toimia kun lapsen isä tai äiti kärsii vakavasta mielensairaudesta. Menetelmä sopii myös lapsille, joiden vanhemmalla on esimerkiksi päihdesairaus. Perheneuvonpito on yksinkertainen toimintatapa yhdessä käsitellä lapsen arkea tukevia pieniäkin asioita. THL:n kanssa yhtä jalkaa myös Omaiset mielenterveystyön tukena yhdistys kouluttaa kuntien työntekijöitä ja edelleen kehittää menetelmiä ehkäisevän lastensuojelun toimijoiden (päivähoito, koulut jne.) käyttöön. Olen itse saanut olla mukana Uudenmaan yhdistyksen nykyisen ehkäisevän lastensuojelun kuntahankkeen ”Paula-projekti” ohjausryhmässä. Mukana on myös Tytti ja STM:stä lasten ja perheiden palveluista ja LapsiKASTE-hankkeesta vastaava Riitta Viitala. Hieno kokemus ja loistavaa työtä.
Klikkaa tästä THL:n Toimiva lapsi ja perhe-sivulle.Klikkaa tästä Omaiset mielenterveystyön tukena yhdistyksen sivuille.Klikkaa tästä Paula-projektin sivulle.
Voi kun tätä toimiva lapsi ja perhe- menetelmää tarjottaisiin ennen lastensuojeluilmoituksia mielenterveydenhoidossa! On syynsä miksi pakkolähetteellä tehty hoito sairaalassa ei tuota samoja tuloksia, kuin saman potilaan sinne vapaaehtoisesti suostuttelun jälkeen annettu aivan samanlainen hoito. Sama juttu on lastensuojelun kanssa lastensuojeluilmoituksen jälkeen. Vaikka tarjottavat palvelut voisivat olla hyviäkin, ei niitä useinkaan voi perhe ottaa vastaan. Valvonta ja apu, eivät oikein istu samaan osoitteeseen, eivät oikeasti. Kun tehdään sijoituksia niissä tilanteissa, joissa ns.perhe ei ole suostunut ennaltaehkäiseviä menetelmiä ottamaan käyttöön tai halua tehdä yhteistyötä, niin on nurinkurista ajatella, ettei tarjottu apu ja neuvonta oikeasti olisi jotain jonka perhe varmasti mieluusti ottaisi vastaan, jos se ei tapahtuisi niissä raameissa, joissa se vääjäämättä lastensuojeluilmoituksen jälkeen annetaan. Vanhemmilla, niilläkin jotka eivät ole lastensuojelun asiakkaita on usein paljon huolia ja murheita ja on vaikea löytää tahoa, joka tukisi ja vastaisi kysymyksiin ilman, että siinä aktivoituu tämä valvontaprosessi. Vaikka tälle on annettu nimeksi apu ja lapsen etu, niin se jo lähtökohtaisesti jyrää mahdollisuudet yhteistyöltä, kun lastensuojelu ei voi asettua tasavertaiseen asemaan vanhempien yhteistyökummpaniksi, vaan on lain edellyttämällä tavalla myös velvollinen tutkimaan, arvioimaan, toimimaan ja tarvittaessa ylittämään vanhempien henkilökohtaisia turvarajoja, penkomaan salaisia tietoja jne...
VastaaPoistaTämä toimiva lapsi ja perhe -menetelmä, lähtee niin perustavanlaatuisesti eri asenteella liikkelle, koska sitä voidaan käyttää ilman velvollisuutta samaan aikaan aktiivisesti tutkia ja kerätä tietoa, jota ei välttämättä vapaaehtoisesti vanhempi anna. Näinhän lastensuojeluilmoituksen jälkeen on pakko toimia, että jos vanhempi ei vapaaehtoisesti päästä kaikkiin huoliinsa ja perheen tilanteeseen sisälle, on tuo tieto hankittava jostain ja se velvollisuus ylittää kunnioituksen, arvostuksen, tukemisen ja yhteistyösuhteen rakentamisen. Näitä velvollisuuksia ei tarvitse täyttää kun koko toiminta alusta alkaen perustuu vanhempien vapaaehtoisuudelle ja työntekijöiden puolellakin on mahdollista toimia vain tukevasti, auttavasti ja perhettä kunnioittaen, kun ei olla samalla kartoittamisvastuussa.
Tietysti joskus toimiva lapsi ja perhe- menetelmään otetaan mukaan lastensuojelukin tai sen toiminnan aikana tehdään lastensuojeluilmoituksia, mutta silloin on menetetty jo jotain mitä oltaisiin voitu rakentaa ja tukea ennen sen kynnyksen ylittämistä.
Suosittelen lämpimästi tämän menetelmän laajempaa käyttöä nimenomaan ennen lastensuojeluilmoituksia, sillä silloin sen täysi hyöty saadaan käyttöön ja vanhempien ja sitä kautta lasten turvallisuuden tunteeseen, itsekunnioitukseen ei tehdä tarpeettomia säröjä. Ei se ole vähäpätöinen turvallisuudentunteen järkyttäminen, jossa lastensuojeluilmoituksesta lähdetään liikkeelle, sen jälkeenhän yhtäkkiä kaikki muuten yhteiskunnassa yksityisyydensuojan sisään ja sinne luotettu voidaan tehdä avoimeksi ja arvioitavaksi, mukaan lukien koti ja oma vanhemmuus. Näitä samoja asetelmia ei synny, kun toimitaan ennen lastensuojeluilmoitusta ja tavalla jossa vältetään liian varhaisia lastensuojeluilmoituksia, jotta saadaan enemmän apua perheelle!