maanantai 27. helmikuuta 2012

Lisää osaavaa henkilöstöä alalle

1. Fakta: sosiaalityössä (myös lastensuojelualalla) on puute kelpoisuuslain mukaisista pätevistä työntekijöistä
2. Fakta: yliopistoista ei valmistu riittävästi sosiaalityöntekijöitä, ja osa valmistuvistakin sijoittuu muihin töihin kuin sosiaalityöhön
3. Fakta: vuodesta 2005 lähtien on Suomessa ollut kaksikanavainen ylemmän korkeakoulututkinnon koulutusjärjestelmä: master-tason tutkinnon voi suorittaa joko tiedekorkeakoulussa tai ammattikorkeakoulussa. Molemmat ovat ns. virkakelpoisia ylempiä korkeakoulututkintoja.
4. Fakta: sosiaalialan henkilöstön kelpoisuuslaki vuodelta 2005 ei mainitse kuitenkaan lainkaan ammattikorkeakoulusta valmistuneita ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Heitä ei ole sosiaalialan ammattien joukossa lainkaan.
5. Fakta: Sosiaalialan (myös lastensuojelualan) työpaikat ja asiakkaat tarvitsevat työntekijöitä, joilla on alan syvällinen osaaminen ja työkokemusta.

Henkilökohtainen esimerkki kelpoisuudestani ja kuvaus nykyisten ylemmän amk-tutkinnon suorittaneiden koulutuspolusta

Olen valmistunut sosionomiksi Tampereen yliopiston opetusjaostosta ja olen tuolla tutkinnolla määritelty kelpoiseksi silloisen kelpo-asetuksen mukaan myös sosiaalityöntekijän tehtäviin. Olen kyennyt tuolla tutkinnolla toimimaan erilaisissa, usein hyvin vaativissa sosiaalityön tehtävissä, olen johtanut sosiaalityötä, lastensuojelutyötä sekä sosiaalihuollon palveluja sekä kehittänyt alaa. Tätä kaikkea kykenin tekemään jo ennen kuin jatkoin yliopistollisia opintojani, tohtoritutkintoon asti.

Tänä päivänä opetan ylempää amk-tutkintoa opiskelevia, jotka ovat siis koulutusjärjestelmämme hierarkian mukaan suorittamassa ylempää korkeakoulututkintoa (taso 7., kv.kielenkäytössä master-taso). Kun he valmistuvat, heillä on takanaan sosiaalialan koulutusta ja siihen sisältyvää runsasta työelämäharjoittelua 210 op (sosionomi amk) + 90 op (sosionomi ylempi amk) = 300 op/ 5-6 vuotta. Heillä on lisäksi sosiaalialan työkokemusta vähintään 3 vuotta, joka vaaditaan jo ennen kuin voi hakea ylempää amk-tutkintoa suorittamaankaan. Useimmilla on työkokemusta tätä enemmän, ja hyvin usein vaativasta sosiaalialan/sosiaalityön asiakastyöstä.

Jos vertaan omaa (ja muiden tuon ajan sosionomikoulutuksen saaneiden) peruskoulutustaustaa ja sen antamia valmiuksia toimia sosiaalialalla ja sosiaalityössä – olemme pärjänneet hyvin ja työelämä on aina arvostanut meitä, en voi muuta kuin ihmetellä, miksi nykyisen ylemmän amk-tutkinnon suorittaneet eivät voisi olla kelpoisia toimimaan erilaisissa sosiaalityön tehtävissä, niin asiakastyössä, kuin johtamisen tehtävissä. Ja niille, jotka haluaisivat toimia sosiaalityöntekijöinä, sen tulisi olla mahdollista.

Sen sijaan, me laitamme heidät vielä kerran hakeutumaan koulunpenkille suorittamaan sosiaalityön maisteriopintoja (taso 7.) lähes alkuvaiheen opinnoista alkaen. Minusta tämä on resurssien haaskaamista (opiskelijan ja veronmaksajien) eikä vastaa asiakastyön työelämässä oleviin tarpeisiin eikä myöskään sosiaalialan ja -työn kehittämistarpeisiin.

Ylempi amk-tutkinto on ollut osa virallista koulutusjärjestelmäämme jo vuodesta 2005 lähtien ja sen tuottama sosiaalialan kelpoisuus tulee tietenkin määritellä myös meidän alan laeissa. Hallitusohjelmaan sisältyvää sosiaalialan ammattiharjoittamislakia ei myöskään voida laatia ilman, että kaikkien koulutusjärjestelmämme virallisten tutkintojen asemaa ei määriteltäisi. Se, saako nykyinen hallitus aikaiseksi ammattiharjoittamislain sosiaalialalle, jää tietenkin vielä nähtäväksi.

Valtioneuvoston hiljan hyväksymä opetuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (KESU) kannustaa jatkamaan korkeakoulujen välisen yhteistyön kehittämistä, myös sosiaalialan tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen kesken. Molemmilla on omat vahvuutensa ja paikkansa työelämässä.

Sosionomi (ylempi AMK) tutkinnon suorittaneet toki sijoittuvat hyvin koulutustaan vastaaviin työtehtäviin nykyisinkin, vaikkakaan eivät voi toimia muodollisesti pätevinä sosiaalityöntekijöinä. Osa heistä siinä tehtävässä kuitenkin toimii ns. epäpätevänä määräaikaisena työntekijänä, jonka työsuhde on aina katkolla. Mitä järkeä tässä on, varsinkin kun heillä on erinomaiset käytännön sosiaalialan työelämätaidot ja alan osaaminen.

Tiedekorkeakoulun ja ammattikorkeakoulun tulisi voida hyödyntää omaa osaamistaan väestön, sosiaalialan asiakkaiden ja työelämän tarpeisiin vastaamiseksi sekä sosiaalialan uudistamiseksi.

OKM:n ja STM:n tulee istua yhteisen pöydän ääreen ja tehdä ratkaisuja muuttuvan toimintaympäristön vaatimusten mukaan, kuten väestön ja työelämän muuttuvat tarpeet, kansainvälinen toimintaympäristö ja koulutetun työvoiman liikkuvuus ja saatavuus edellyttävät.

Pannaan kelpoisuuslaki kuntoon ja muodollinen pätevyys niille, joilla tämä osaaminen jo on!

13 kommenttia:

  1. Usea sosionomi hoitaa lastensuojelutyön ohella tuon ylemmän AMK tai maisteri koulutuksen.
    En tarkalleen tiedä miten kauan koulussa nykyään opiskellaan , mutta aikaa ei kyllä jää työnsä ohella paljoa koulun penkille.
    Sitten kun pinna on kireä työstä ja opiskelusta ym. niin se puretaan perheisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeää on, että asiakastyössä on sovitut tehtävät eri ammattikoulutuksen saaneille. Erityisesti kunnissa pitäisi uudistaa tehtävärakenteita niin, että kulloinkin on paras mahdollinen ja oikea koulutus kuhunkinn tehtävään, eikä epäpäteviksi luokiteltuja, kuitenkin hyvän oman alan koulutuksen, saaneita olisi tehtävissä, jotka eivät vastaa koulutusta. Koulutuksen lisäksi tarvitaan myös oikeaa asennetta asiakastyöhön sekä sen verran asiakkaita kuin voi kohtuudella kukaan kyetä hoitamaan.

      Poista
  2. Nykyään puhutaan paljon sijaisperheestä että se olisi lapselle paras vaihtoehto .(
    Millä ihmeellä nämä pride-kouluttajat tekevät sijaisvanhemmat päteviksi lasten hoitajiksi vuorokauden mittaisella koulutuksella (ajalliseti) ?
    Esim. vanhemmille on järjestetty MIM-kuvauksia, ympärivuorokautista vanhemmuuden arviointia kestoltaan kuukausia, vanhemmuden roolikartan tekoa, vuosia perhetyötä YM MUUTA::..
    Tämä on maksannut paljon niin eikös se olisi kohtuullista että vanhemmat saisivat edes saman pätevyyden kuin pride-kolutuksessa sijaisvanhemmat ?
    Olen tavannut kymmeniä sosiaalialantyötekijöitä eripaikoissa kuten sairaalassa, perheneuvolassa, lastenkodissa, useita perhetyöntekijöitä, toimeentulo puolen sosiaalityöntekijöitä ja lastensuojelu puolelta useita eri työntekijöitä pitkältä ajata. Tarkoitusena on sanoa että vastaan on tullut sellaisia hyviä sosiaalityöntekijöitä joidenka kanssa asiat ovat sujuneet ja sellasia joiden kanssa ei voi tulla toimeen silti ne on nyt kouluttautumassa päteviksi työntekijöisi, mikä on minusta ei ole hyvä asia, koska jatkavat samoja touhujaan pätevällä nimikkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei myöskään ihmisten väliset ns. kemiat käy yhteen, ja silloin pitäisi voida sopia, että asiakkaan asiaa hoitaa toinen työntekijä. Olen muissa blogikirjoituksissani kertonut mm. Vanhampain Akatemiasta, jossa jokainen vanhempi voi hankkia eväitä omaan vanhemmuuteen. Ja omassa vanhemmuudessa voi kasvaa ja kehittyä lapsen kanssa.

      Poista
  3. Voisiko kompromissi olla se, että sosionomi (ylempi AMK)saisi sosiaalityöntekijän kelpoisuuden samalla tavalla kuin ammattilsen opettajan pedagogisen kelpoisuuden. Vuoden sosiaalityön tieteelliset opinnot pitäisi riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten blogikirjoituksestani käy ilmi, niin ylemmän amk-tutkinnon suorittaminen edellyttää vähintään 1,5 vuoden kokoaikaista sosiaalialan/sosiaalityön opiskelua (käytännössä siihen kuluu noin 2 vuotta). Kokonaisuudessaan on kyse sosiaalialan sellaisesta opintopolusta, jossa oppimisen sisältö varmasti tuottaa sosiaalityöntekijän tehtävässä tarvittavan OSAAMISEN, jonkalaisesta asiakkaat ja väestö hyötyvät. Ehkäpä vertauksesi pedagogisten opintojen antamaan pätevyyteen on hyvä. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän mukaan samaan tasoon (tässä ylempi korkeakoulututkinto) voi opiskella kahta polkua pitkin; ammattikorkeakoulupolkua ja tiedekorkeakoulupolkua. Saman tason tutkinnolla (maisteri/ylempi amk), joiden opetuksen sisältö on sosiaalialan/sosiaalityön tehtävien mukainen, tulisi antaa sama pätevyys.

      Poista
    2. Olen samaa mieltä. Ylempi AMK -sosionomit ovat tällä hetkellä pussinperällä työelämässä. Entäs heidän jatko-opinnot ammatilliseen lisensiaattikoulutukseen?

      Moni on puhunut erityissossiaaliohjaajan tehtävistä. Ehkäpä vielä kerran pitäisi käydä tiheällä kammalla läpi kunnan sosiaalityön kaikki tehtävät. Myös sosiaaliala-, sosiaaliohjaus- ja sosiaalityö -käsitteet pitäisi selventää?

      Poista
    3. En kannata työelämän tehtävänimikkeiden sotkemista tutkinto-nimikkeisiin. Eri organisaatioiden työpaikoissa on monenlaisia tehtäviä, joilla on oma tehtävänimikkeensä, on sosiaaliohjaaajan tehtävää jne. Koulutuksen tuottama tutkintonimike on sosionomi AMK, jolla voi siis sijoittua hyvin erilaisiin tehtäviin, joilla on omanlainen tehtävänimikkeensä siinä organisaatiossa.

      Sosiaalityöllä tarkoitetaan laajempaa käsitettä kuin vain jonkin yksittäisen ammattikunnan tekemä työ, eli ei vain sosiaalityöntekijän tekemää työtä.

      Sosiaalihuoltolaki uudistukseen yhteydessä ei pitäisi sotkea käsitemäärityksiä, jotka pitäisi määritellä kelpoisuus, ja ammattinharjoittamislainsäädännössä, sekä tehtävärakenteissa. Moni kunta on toteuttanut tehtävärakenneuudistusta, ja omanalaisensa tehtävät ovat olemassa niin sosiaalityöntekijöille, sosionomeille kuin sosionomi YAMK-tutkinnon suorittaneille.

      Poista
  4. Olen Sirkka Rousun kanssa täysin samaa mieltä. Lisäksi haluan nostaa esille näkökulman koskien eri sosiaalihuollon osa-alueiden esimiestehtäviä.
    Tällä hetkellä useisiin esim. palvelupäällikköiden tai sosiaalityön johtajien työpaikkoihin on pätevyysvaatimuksena sosiaalityöntekijän pätevyys. Saman aikaisesti ammattikorkeakoulut kouluttavat opiskelijoita esimiestehtäviin = sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (Ylempi amk-tutkinto). Miksi näitä esimieskoulutuksen saaneita ei hyödynnetä esimiestehtävissä. Käsittääkseni yliopiston sosiaalityön opinnot eivät juurikaan sisällä johtamisopintoja. Useat kunnat lisäkouluttavat esim. Jet-opinnoilla työntekijöitään esimiestehtäviin. Eikö tämä ole turhaa resurssien hukkaamista, jos olemassa on jo henkilöitä joilla on tutkinto esimiestehtäviä varten.

    Mielestäni kaikki aikuissosiaalityön tehtävät eivät myöskään vaatisi sosiaalityöntekijän pätevyyttä.
    Jos kaikkiin tehtäviin vaaditaan sosiaalityöntekijän pätevyys ei heitä riitä missään nimessä niihin tehtäviin, joissa heitä välttämättä tarvitaan, kuten lastensuojeluun.
    Eikö tulisi miettiä missä tehtävissä oikeasti tarvitaan sosiaalityöntekijän pätevyyttä, jotta kunnissa ei eri toimipisteiden tarvitsisi kilpailla niistä muutamista pätevistä sosiaalityöntekijöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On viisautta ymmärtää työpaikoilla, millaista osaamista eri työtehtävät vaativat, ja palkata tehtäviin siihen soveltuvan koulutuksen saaneet. Kaikissa sote-alan ylemmissä amk-tutkinnoissa saadaan valmiudet ko.substanssialan kehittämiseen ja johtamiseen ja käytäntöjen tutkimiseen. Sitä varten amkt:t on perustettu ja v.2005 Yamk-tutkinnot. Oppiminen tapahtuu vielä tiiviissä työelämäyhteydessä, eli opiskelija oppii, työelämä oppii ja samalla kehittyy. Kaikki työnantajat eivät vielä ole tiedostaneet Yamk-tutkintojen antamaa osaamista, sosiaalityöntekijän koulutus ei tähtää esimiestehtäviin, johon taas Yamk-tutkinto siis antaa alalle hyvät valmiudet. Moni onkin erilaisten palveluyksiköiden lähiesmiehiä, tai yksikön johtajia (esim. monet laitosyksiköt), mutta lisääntyvästi mielenterevystyö, vammaistyö, aikuispalvelut, vanhustenpalvelut myös avopalveluyksiköissä. Järjestöt, yritykset ja muu julkinen sektori, kuten valtio, on jo paremmin tiedostanut eri tutkintojen tuottaman osaamisen ja kykenevät rekrytoimaan juuri heidän tehtäviinsä soveltuvaa osaamista (eivätkä siis palkkaa yksin sosiaalityöntekijä-maistereita).

      Poista
  5. Tietääkseni sosiaalityön opintopaikkoja on yliopistoissa lisätty ja näin pyritään saamaan päteviä sosiaalityöntekijöitä kentälle aina vain enemmän.

    Ei mielestäni ole järkeä, että kahdelta eri koulutuspolulta koulutetaan työntekijöitä samoihin tehtäviin. Sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien työnkuvia tulisi edelleenkin selkeyttää eikä sosionomeja tulisi palkata sosiaalityöntekijöiden tehtäviin.

    Sosionomien tehtävät ovat haastavia, jos ne vain halutaan nähdä haastaviksi. Turhan usein sosionomit hamuavat sosiaalityöntekijöiden tehtäviin.

    Sosionomien koulutusta markkinoidaan harhauttavasti siihen suuntaan, että opiskelijat luulevat saavansa tehdä sosiaalityöntekijöiden töitä valmistuttuaan. Lisäksi sosionomi-koulutukseen sisällytetyt johtamisopinnot antavat kuvan, että sosionomit työllistyvät usein johtajiksi, mikä on hyvin epärealistista. Kaikki eivät voi päätyä johtajiksi, ainakaan heti valmistumisen jälkeen. Sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus, ainakin Tampereella, suorittaa sivuaineeksi hallintotieteitä, mutta ainahan lisäkoulutus on tarpeellistä riippuen siitä, mihin johtajaksi suuntautuu.

    Joitain sosiaalityöntekijöiden pestejä voisi hyvinkin muuttaa sosionomeille tarkoitetuiksi. Esimerkiksi sairaaloiden sosiaalityöntekijöiden tehtävät eivät mielestäni vaadi sosiaalityöntekijän pätevyyttä ja sosionomien osaaminen siellä voisi olla riittävä. Lisäksi vammais- ja vanhussosiaalityön saralta voisi sosionomeille irrota tehtäviä, joita tällä hetkellä sosiaalityöntekijät tekevät. Näin saataisiin irrotettua sosiaalityöntekijöitä niihin ehkä tärkeimpiin sosiaalityön osa-alueisiin eli lastensuojeluun ja aikuissosiaalityöhön.

    Sirkka Rousu kiteyttää hyvin sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien eron tekstissään: "Mitä järkeä tässä on, varsinkin kun heillä (sosionomeilla) on erinomaiset käytännön sosiaalialan työelämätaidot ja alan osaaminen." Sosionomeilla on varmasti hyvät käytännön sosiaalialan työelämätaidot, mutta onko heillä riittävän laajat teoreettiset tiedot sosiaalialasta? Siinä missä sosiaalityöntekijöiden tulisi saada vahvat teoreettiset tiedot ja käytännön taidot omasta työsarastaan, sosionomit voisivat keskittyä siihen, mihin ammattikorkeakoulujen tulisi heitä kouluttaa - enemmän käytännön töihin eli ihmisten arjen tukemiseen ammatillisten taitojen kautta, joka myös vaatii omanlaistaan teoreettista tietoa, mutta ei tule liikaa sosiaalityöntekijöiden työkentälle.

    Sosiaalityöntekijöiden tulisi erota sosionomeista mielestäni siinä, että heidän tulisi omata hyvin laajat teoreettiset ja tutkimukselliset tiedot koko sosiaalialan kentän asiakasryhmien ongelmista ja ilmiöistä, mutta sitä koulutus ei ainakaan Tampereella tällä hetkellä vielä tarjoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, työelämässä tarvitaan sekä yliopistoista valmistuneita maistereita että ammattikorkeakouluista valmistuneita sosionomi amk-ja että myös sisionomi Yamk:ja. Molemmilla on omat osaamisvahvuutensa. Sosiaalityöntekijä hoitakoon edelleen sosiaalityöntekijän töitä, mutta tänä päivänä kaikki ne tehtävät, joita sosiaalityöntekijät hoitavat, eivät vaadi sosiaalityöntekijän koulutusta eikä kelpoisuutta. Pitää siis jatkaa sinnikkäästi tehtävärakenneuudistusta. Itse olen noin 35 vuoden työkokemuksen, pitkän opintoputken itse läpikäyneenä sekä sosiaalialan erilaisissa asiantuntijatehtävissä toimineena, sitä mieltä, että työelämä tarvitsee meitä kaikkia.

      Ammattikorkeakoulut eivät markkinoi tutkintojensa tuottamaa kelpoisuutta harhaanjohtavasti! - vaan työelämä palkkaa sosionomeja sosiaalityöntekijän tehtäviin, joissa he kyllä kiistatta erittäin hyvin pärjäävätkin. Se ei kait voi olla sosionomi syy, jos työelämä ei ole kehittänyt henkilöstö- ja tehtävärakennetta vastaamaan asiakkaiden ja alan tarpeita!

      On hienoa, että yliopistoista valmistuisi entistä enemmän sosiaalityöntekiä-maistereita. Heitä on ehdottomasti liian vähän niihin tehtäviin, joihin nimeomaan tiedekorkeakoulu antaa alalle osaamisvalmiudet.

      Poista
    2. Keskustelin jonkin aikaa sitten erään sosionomiksi valmistuneen henkilön kanssa ja hän esim. kertoi, että heillä oli yksi psykologian kurssi koko opiskeluaikana. Hirvittää ajatella, että nämä "asiantuntijat" haluaisivat työskennellä esim. esimiestehtävissä mieleterveystyössä.

      Poista