VM:n selvitys: Varhaiskasvatus ja koulunkäynnin tuki ehkäisee lasten ongelmia

Professorit Jorma Sipilä ja Eva Österbacka arvioivat, että varhaiskasvatus ja lasten kouluvalmiuksien tukeminen, ovat parhaimpia keinoja edistää lapsen ja nuoren hyvinvointia ja ehkäistä ongelmien syntymistä. Oikeilla ja oikea-aikaisilla palveluilla ja tukitoimilla edistetään lasten ja nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia hyvään elämään. 

Varhaiskasvatus on erityisesti huono-osaisten perheiden osalta hyvin kustannusvaikuttavaa perhepolitiikkaa. Tutkijat toteavat, että investointi varhaiskasvatukseen ei ainoastaan tasoita lasten välisiä eroja mahdollisuuksissa, vaan myös varhaiskasvatuksen tuotto arvioidaan korkeaksi. Parhaillaan Suomessa keskustellaan päivähoito-oikeuden rajaamista sellaisilta lapsilta, joiden vanhempi on syystä tai toisesta kotona. Näin ei kannattaisi menetellä, sillä korkealaatuinen päivähoitomme on yksi lasten hyvinvoinnin kulmakivi.

Myös kotihoidon piirissä oleville lapsille kannattaa järjestää mahdollisuus hyvin toteutettuun varhaiskasvatukseen ja vertaisryhmään osallistumiseen. Sipilä ja Österbacka muistuttavat, että lapsen kotihoito voi olla sekä hyvää että myös huonoa. Ja kun lasten kotiolot ovat huonot, lapselle on erityisen tärkeää päästä päivähoitoon, ja myös kokopäiväisesti vaikka vanhempi olisi kotona. Toki näiden lasten perheet tarvitsevat myös muuta tukea ja tukea vanhemmuuteen. Päivähoito ei voi olla ainut tukikeino, mutta lapselle se on tärkeä. Kun lapsi on vain kotihoidossa, voi olla ettei lapsen ja perheen huono tilanne tule kenenkään tietoon.      

Kouluyhteisö on lasten kasvun ja kehittymisen kannalta myös erityisen merkityksellinen. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, millaisiin elämänkulkuihin - ja kustannuksiin - päädytään, mikäli lapsi on jäänyt ilman riittävää tukea koulunkäyntiin. Heikoista kasvuoloista koulua käyvien lasten tuki on erityisen tärkeää. Nykykouluissa työskentelee terveydenhoitajia, kuraattoreita ja psykologeja. Useissa kunnissa on saatu erinomaisia tuloksia kouluissa toimivista merkkareista, jotka ovat mielenterveyden ja tunnetaitojen ammattilaisia. He työskentelevät koko kouluyhteisön hyväksi. Monen lapsen ongelmien taustalla löytyy tunne-elämän vaikeuksia.   

Tutkijat pohtivat selvityksessään sitä, millaisia lapsia, nuoria ja perheitä tukevia palveluita voidaan pitää sosiaalisina investointeja. Niihin panostamalla ehkäistään lasten, nuorten ja perheiden ongelmia. Näin voidaan välttää suurempia kustannuksia korjaavista toimenpiteistä, kuten lastensuojelusta, lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista ja erityisopetuksesta. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet monista syistä johtuen, mutta myös siksi että lapsen ja perheen arjessa ei ole saatavilla oikea-aikaista ja oikeanlaista tukea peruspalveluissa. Lapset joutuvat hakeutumaan lastensuojelun asiakkaiksi saadakseen tukipalveluja. Tämä ei ole kustannusvaikuttavaa politiikkaa.

Viime viikolla (8.4.2013) jätetty selvitys tehtiin valtionvarainministeri Urpilaisen (SDP) toimeksiannosta. Satsaukset varhaislapsuuteen ja koulunkäyntiin on julkisen talouden kestävyyden kannalta kannattavaa myös kansainvälisen tutkimuksen mukaan. Tutkijat peräänkuuluttavat politiikkaa, joka perustuu nykyistä parempaan tietoon eri palvelujen vaikuttavuudesta lasten ja nuorten sekä perheiden elämään. Tällaista tietoa tarvitaan myös kuntien päätöksenteossa. Hyvin perustellun politiikan tueksi tarvittaisiin kansallinen tutkimusohjelma, jossa tuotetaan tietoa myös toiminnan kustannusvaikuttavuudesta.

Sipilän ja Österbackan selvityksessä pohditaan erityisesti sitä, miksi lastensuojelun tarve on lisääntynyt. Lastensuojelusta ei ole saatavilla tutkimus- ja tilastotietoa, eikä nykyisen tiedon perusteella voida syistä tehdä muuta kuin yleisiä päätelmiä. Siksi he nostavatkin vahvasti esille tarpeen saada lisää erilaista ja monesta näkökulmasta tuotettua tietoa sekä tutkimusta. Tiedon puute pitää korjata, sanovat tutkijat.

Tässä linkki valtionvarainministeriön tiedotteeseen ja

Sipilän ja Österbackan selvitykseen.