Lasten suojelun dynaamiset vaikutukset

Hallituksen kehysriihessä yritys- ja sijoittajaveropolitiikan vaikutusten syntymistä arvioitiin kahdella tavalla: ensiksi laskemalla euromääräisiä vaikutuksia. Tällaisessa laskennassa hyödynnetään mm. tietoa vastaavantyyppisten muutosten vaikutuksista muissa maissa sekä arvioidaan reaalisesti syntyviä vaikutuksia muuhun toimintaan. Toiseksi hallitus arvioi syntyvän lähes yhtä suuren eurosumman dynaamisina vaikutuksina. Kyse on vajaa miljardin veron alennuksista, samaan aikaan kun esimerkiksi hyvinvointipalveluista vastaavien kuntien valtionosuuksia leikataan monella sadalla miljoonalla.

Hallitus siis oletti, että yritysten ja sijoittajien käyttäytyminen muuttuu ja käytösmuutosten vaikutuksena lisätään investointeja ja synnytetään lisää työpaikkoja. Syntyykö tämänkaltaista käyttäytymisen muutosta, on nyt tosi mielenkiintoista seurata. Ja ellei synny, niin vaikutukset taitavat vain vakavaraistaa yrityksiä ja jo ennestäänkin vauraita sijoittajia, sillä piensijoittajia ja suursijoittajia kohdellaan nyt ja jatkossakin epätasa-arvoisesti.

Samanlaista dynaamisten vaikutusten perustelua voisi jatkossa hyödyntää myös lasten suojelua koskevassa päätöksenteossa.

Tällä hetkellä lapsiperheiden tukipalveluihin ja lastensuojeluun kunnat käyttävät vuodessa noin yhden miljardin. Tiedämme, että jokaisen ylisukupolvisesti syrjäytyneen lapsen elämänkaari aiheuttaa reilun miljoonan suuruiset kustannukset. Tiedämme myös, että syrjäytymisen kierteessä Suomessa on joka vuosi vähintään 15 000 lasta. Arviot vaihtelevat 15 000-60 000 henkilön välillä: pelkästään sijoitettuja lapsia ja nuoriahan on lastensuojelussa noin 17 000, ja avohuollossa noin 80 000 lasta - tosin kaikki heistä eivät tietenkään ole syrjäytyneitä. Joka tapauksessa jo näistä luvuista voi päätellä, että 15 000 syrjäytyneeksi laskettavan lapsen/nuoren määrä ei ole liioiteltu.

Reaalilaskelman mukaan nämä 15 000 syrjäytynyttä lasta/nuorta aiheuttaa 15 miljardin suuruiset kokonaiskustannukset. Voisimmeko ajatella, että ehkäisevään lapsiperhetyöhön ja lastensuojeluun käytettäisiin edes yksi miljardi lisää rahaa, niin voisimme saada dynaamisina vaikutuksina suoranaista säästöä yhteiskunnan kassaan - veikkaan, että summa on satoja miljoonia ellei miljardeja.  

Tällä yhden miljardin lisärahalla voisimme pienentää päiväkotien ja koulujen lapsiryhmiä, panna kuntoon oppilas- ja lapsihuollon työn, tukea Ice Hearts ja vastaavatyyppistä ehkäisevää toimintaa lapsille ja perheille, tehostaa lastensuojelun avohuoltoa ja perhetyötä. Nämä toimet aikaansaavat sen, että yhä harvempi lapsi tai nuori on tarpeen sijoittaa omien vanhempiensa hoidosta pois. Ja tämän reaalivaikutuksena syntyy vuosittain arvioisin, että ainakin noin 400 miljoonan euron säästöt lastensuojelun sijaishuollon kustannuksiin - jokunen lapsi ja nuori varmasti jatkossakin tarvitsee sijaishuoltoa, mutta näiden lasten määrä vähenee ainakin puoleen nykyisestä.

Näihin laskelmiin minä voin uskoa. Sen sijaan en usko hallituksen arvioon yritysten ja sijoittajien käyttäytymisen seurauksena syntyviin dynaamisiin vaikutuksiin.

Vaikutusten arvioinnissa kannattaa lasten suojelussakin ottaa käyttöön dynaamisten vaikutusten arviointimittari.