lauantai 19. joulukuuta 2015

Ristiriitaista yhteiskuntapolitiikka: toisaalta halutaan vähentää lastensuojelun tarvetta, mutta samalla murennetaan lapsiperheiden tukea ja taloutta

Olen ollut järkyttynyt, turhautunut, suuttunut nykyisen hallituksen päätöksistä murentaa lapsiperheiden ja lasten kehitykselle tärkeiden palvelujen voimavaroja. 

Hallitusohjelma on täynnä ristiriitaisuuksia: ohjelman tavoitteena on esim. lapsivaikutusten arvioinnin kehittäminen, mutta samainen hallitus ei tee omista päätöksistään minkäälaisia vaikutusten ennakkoarviointia. Hallitus käynnistää lapsiperhepalvelujen muutosohjelman ja satsaa siihen noin 40 miljoona euroa neljän vuoden ajalla, kun sama hallitus vähentää monien lapsiperheille tärkeiden peruspalvelujen resursseja sadoilla miljoonilla euroilla. 

Asiakasmaksuja korotetaan vaivihkaa valtioneuvoston asetuksella, ei suinkaan kustannusten nousua vastaavasti, vaan peräti 30 %. Ns.pakkolakien vaikutukset kohdistuvat julkisen sektorin palveluammatteihin, naisiin, perheisiin... lastensuojelun TARVETTA halutaan vähentää tehostamalla varhaista tukea perheille. 

Hallituksen päätökset lisäävät myös eriarvoisuutta, vaikka juuri sitä halutaan vähentää: jokainen kunta päättää esim. asiakasmaksujen korotuksista, päivähoidon lapsiryhmien koosta - joissakin toimitaan fiksusti eikä tehdä lyhytnäköisiä "säästöpäätöksiä", luulenpa että suurin osa kunnista leikkaa minkä laki vain sallii välittämättä vaikutuksista. 

Nämä supistukset eivät voi olla vaikuttamatta lastensuojelun tarpeeseen: tarve tulee kasvamaan, ei vähenemään.  
  •  suurentuvat päivähoitoryhmät
  • lapsen oikeus päivähoitoon supistuu
  • suurentuvat luokkakoot kouluissa
  • koulun kerhojen väheneminen
  • kouluavustajien väheneminen
  • aamu- ja iltapv.toiminnan niukkeneminen ja maksujen korottaminen 
  • perheissä tehtävä tukityö, ja kotipalvelu eivät ole riittävää perheiden tarpeisiin
  • tukihenkilötoiminnan niukkuus
  • perheiden taloudellisen aseman heikentyminen, työttömyys, maksujen korotukset.
Kestämätöntä ja moraalitonta yhteiskuntapolitiikkaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti