lauantai 13. helmikuuta 2010

Investoinnit lastensuojelun sosiaalityöhön säästäisivät

Mitä paremmin arkinen kasvuympäristö edistää ja tukee lapsen ja nuoren kehitystä, sitä vähemmän tarvitaan viimesijaista lastensuojelua - lastensuojelu on kaikkien lasten hyvinvointia ja suojelua. Tämä on keskeinen lastensuojelupoliittinen johtoajatus lastensuojelulaissa sekä kunnissa meneillään olevissa lasten, nuorten ja perheiden palveluja kehittävissä hankkeissa. Jokainen kunta ottaa kantaa lakisääteisessä valtuuston hyväksymässä suunnitelmassa siihen, miten lasten ja nuorten hyvinvointityötä sekä lastensuojelua toteutetaan ja kehitetään. Tämänsuuntaista kehitystä on peräänkuulutettu useissa Helsingin Sanomien artikkeleissa ja mielipidekirjoituksissa: jo lapsuudessa ja nuoruudessa näkyvien hyvinvointierojen syntyminen tulisi ehkäistä, painopisteen tulisi olla ehkäisevässä lastensuojelussa sekä riittävän tehokkaissa avohuollollisissa ja koko perhettä kuntouttavissa tukitoimissa.

Kunnissa on havahduttu myös kustannuksiin: lastensuojelun perhe- ja laitoshoitoon ja eräisiin perhepalveluihin käytettiin v.2008 yksi miljardi kuntien talous- ja toimintatilaston mukaan. Lasten, nuorten ja perheiden tarpeita ja palvelujen toimivuutta arvioidaan kunnissa kokonaisvaltaisemmin, kehitetään yhteistyötä ja pohditaan keinoja tukea lasta ja nuorta jo peruspalveluissa. Tämä on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Myös niiden lasten ja nuorten lastensuojelun laatu on varmistettava, jotka jo ovat lastensuojelun asiakkaina ja joiden elämästä yhteiskunta kantaa vastuun. Kriittinen tekijä on lapsen asiakastyöstä vastuussa oleva sosiaalityöntekijä. Mikäli sosiaalityöntekijällä ei ole todellisia mahdollisuuksia hoitaa asiakastyötään lasten ja perheiden tarpeiden edellyttämällä tavalla, ei lastensuojelun kustannukset alene.

Kunnissa tulisi ymmärtää, ettei sosiaalityöntekijä mitenkään kykene saamaan parannusta lapsen ja perheen elämäntilanteeseen, mikäli hänellä on samanaikaisesti 40-60 lasta asiakkaana. Yhtä sosiaalityöntekijää kohden asiakkaita on liikaa niin, että ketään ei ehkä ehditä auttaa kunnolla. Tarvitaan lisää sosiaalityöntekijöitä ja heille perusedellytykset hoitaa työnsä. Sosiaalityöntekijöitä ei myöskään valmistu yliopistoista tarpeeksi. Työvoimapula on jatkunut jo vuosia. Lastensuojelutyö tulisi tehdä tiimissä, jossa on esimerkiksi sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä. Uskallan luvata, että investoinnit henkilöstöön tulevat koitumaan todellisiksi säästöiksi ja bonuksena lastensuojelun asiakkaat hyötyvät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti