Helsingin sanomissa on ollut viimeisen viikon aikana useita hyvin laajoja artikkeleita koskien lastensuojelua. Lähes joka päivä on ollut myös hyvin perusteltuja mielipidekirjoituksia. Duodecin järjesti kaksipäiväisen 2-3.2.2010 laajan konsensusfoorumin nuorten hyvin- ja pahoinvoinnista. Tutkimusten mukaan erot hyvin ja huonosti voivien nuorten välillä ovat kasvaneet. Erot ovat näkyvissä usein jo lapsuudessa. Nuorten pahoinvoinnin taustalla on perheen vaikeuksia ja mm. vanhempien vakavia päihde- ja mielenterveysongelmia. Nämä sekä vanhempien työttömyys ja köyhyys lisäävät riskiä sairastua ja syrjäytyä. Nuoret eivät saa riittävästi tukea koulunkäyntiinsä ja terveyserot kytkeytyvät usein myös elämäntapoihin. Heikosti peruskoulussa pärjäävät lapset nukkuvat liian vähän, harrastavat vähän liikuntaa, syövät useammin reseptilääkkeitä, tupakoivat ja kokevat terveytensä huonommaksi, kuin paremmin koulussa pärjäävät. Konsensusfoorumin osanottajat kehottivat käynnistämään laajan kansanterveysliikkeen lasten ja nuorten terveyden kohentamiseksi sekä pienempiä luokkakokoja kouluun ja koulussa saatavan tuen lisäämistä. Näihin kannanottoihin voin yhtyä. Jo usean vuoden ajan on lastensuojelussa sijoitettujen nuorten määrä kasvanut - hyvä kysymys onkin, millaista nuorisolastensuojelutyö on tämän päivän Suomessa.
Seuraavan päivän Hesarissa uutisoitiin hallituksen juuri antamaa nuorisolain muutosesitystä, jolla halutaan lisätä etsivää nuorisotyötä sekä laajentaa ja tiivistää eri toimijoiden moniammatillista yhteistyötä nuorten elämänuran tukemiseksi. Nuorisotyön kautta pitäisi käynnistyä myös nuorten tukitoimet nykyistä tehokkaammin. Toimenpide-esitykset ovat samansuuntaisia lastensuojelulakiin jo sisältyvien tehtävien kanssa, ja siksi käytännön työssä tulee yhteistyöstä sopia huolellisesti.
5. ja 6.2.2010 oli Hesarin mielipidepalstalla myös erittäin hyvät kirjoitukset lastensuojelusta; molemmissa toivottiin, että ehkäisevää lastensuojelua ja riittävän tehokasta avohuollollista tukea myös koko perheelle lisättäisiin. Kirjoittajien mukaan lastensuojelutyön painopistettä tulee muuttaa, sillä lähes kaikki resurssit menevät nyt sijaishuoltoon. Laitoin Hesarille tähän keskusteluun myös oman mielipiteeni – saa nähdä julkaistaanko. Puhun siinä siitä, miksi lastensuojelun sosiaalityöhön pitää nyt myös satsata, jotta kustannukset saadaan vähenemään ja painopiste muuttuu toiseksi.
Punaisella olevat huolikäyrät:
– Olen erityisen huolissani lapsiköyhyydestä: köyhiksi luetuissa perheissä asuvien lasten osuus eli lapsiköyhyysaste on kasvanut nopeammin kuin koko väestön köyhyysaste: v.2005 lasten köyhyysaste oli 11,9 % eli 128 000 lasta asui kotitalouksissa, joiden tulot jäivät suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle, kun luku v.1990 oli 4,9 %. Ja lastensuojelun asiakkaathan ovat perinteisesti köyhempiä.
– Olen huolissani kuntien palveluleikkausten vaikutuksista koululaisten mahdollisuuksiin saada oppimisvaikeuksiinsa tukea kun luokkakoot suurenevat eikä oppilashuoltohenkilöstöä eikä erityisopetusta ole niin paljon kuin sitä tarvittaisiin.
– Olen huolissani rajusti kasvaneesta nuorisotyöttömyydestä, joihin valtiovalta ei tunnu riittävällä vakavuudella heräävän.
– Olen huolissani nuorten kasvaneista mielenterveyden ongelmista sekä väkivaltaisten toimintamallien omaksumisesta yhä nuorempien ikäryhmissä.
– Ja olen huolissani lasten ja heidän vanhempiensa kotouttamisesta.
Näissä huolikäyrät ovat kasvaneet jo pidempään ja monilta osin näyttävät jo punaista.
Siksikin olen näistä huolissani, sillä nämä johtavat lastensuojelun asiakkaiden määrän lisääntymiseen entisestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti