Perhesurmat järkyttävät. Ne myös nostavat vakavia kysymyksiä siitä, millaisessa maailmassa tämän ajan perheet elävät. On hyvä, että sisäasiainministeriö käynnistää tarkemmat tutkimukset - vastaavanlaista onnettomuustutkinnan selvitysprosessia ehdotimme jo jokunen vuosi sitten kun valmisteltiin sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Itse olin mukana Arjen turvallisuus- työryhmässa ja vetovastuussa sen alatyöryhmässä, jossa teimme analyysiä ja ehdotuksia lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.
Arjen turvallisuus-työryhmän ajatus oli, että eri toimijatahot voisivat oppia jotain tärkeää, kun tutkisimme ainakin kaikkein vakavimmat lapsiin kohdistuvat rikokset: sen mikä niihin johti, millaista tukea perhe ja lapset olivat saaneet, miten auttamisjärjestelmä toimi tai toimiko se ollenkaan jne. Tällaista tutkintaprosessia vertasimme ns. vakavien onnettomuuksien tutkintaprosessiin, jossa nimetään onnettomuutta selvittävä monialainen tutkintaryhmä ja tehdään tosi perusteellinen analyysi tapauksesta. Tavoitteena pyrkiä ehkäisemään vastaavankaltaiset tilanteet ja oppia kaikella tavalla asiasta. Tämänkaltaista tutkintaprosessia ei käynnistetä yleensä kuin ns. perinteisissä suuronnettomuuksissa. Työryhmä ehdotti, että käynnistettäisiin tällaisen tutkintamallin kokeilu rajatusti tutkimalla huolellisesti ainakin ne lapsiin kohdistuvat väkivaltarikokset, joissa lapsi kuoli väkivallan seurauksen. Poliisin tietoon tulee vuosittain runsaat 2000 lapseen kohdistunutta väkivaltarikosta ja noin 1000 seksuaalirikosta, ja tiedämme, että vain pieni osa tapauksista tulee poliisin tietoon - lähinnä vakavimmat, joissa on tarvittu sairaalahoitoa, poliisin puuttumista tai lastensuojelun väliintuloja.
Hyvä, jos siis nyt lähdetään tutkimaan näitä perhesurmiä perusteellisesti. Laitan tämän blogikirjoituksen loppuun linkin väkivaltasivustolle, ja myös aiheesta kirjoittamaani Ahjo- lehden blogiin.
Kuten Hesarin 15.1.2012 pääkirjoituksessa ansiokkaasti pohditaan, lapsiperheiden arkeen tarvitaan tukea ja myös sellaista toimintaa, jossa vanhemmat ja koko perhekin voivat keskustella muiden vanhempien kanssa. Hesarissa tuodaan esille MLL:n hyvä työ. Monissa kunnissa on nyt jo usean vuoden ajan kehitetty perhekeskustoimintaa ja rakennettu muutoinkin yhteistyötä ja verkostoja lapsiperhepalvelujen yhteistyöhön, jotta aina olisi erilaista arjen tukea saatavilla eri-ikäisten lasten vanhemmille ja perheelle. Edellisessä blogikirjoituksessani toin esille myös Nuorten Ystävien Vanhempien Akatemian upean toiminnan. Kehitystyötä on siis tehty ja sitä jatketaan, mutta enemmän voimavaroja tähän työhön yhteiskunnassamme pitäisi suuunnata. Ehkäiseminen on aina järkevämpää kuin korjaaminen - ja menetettyä elämäähän ei voi korjata millään.
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula pohtii myös blogissaan perhesurmia. Hän ottaa esille mm. sen miksi vanhemmat eivät hae apua, vaikka sitä olisi tarjolla. Onko esimerkiksi lastensuojelun "maineelle" tehtävissä jotain, jotta vanhemmat rohkenevat ottaa yhteyttä myös lastensuojeluun apua ja tukea saadakseen?
Lue tästä linkistä Maria Kaisan 13.1.2012 blogi perhesurman herättämistää ajatuksista.
Linkki väkivalta-sivustolle, jota ylläpitää Oikeusministeriön Rikoksentorjuntaneuvosto (jonka jäsen ja sen väkivaltajaoston jäsen olen myös vuosia ollut).
Linkki HS pääkirjoitukseen 15.1.2012 Rankassa arjessa perheet tarvitsevat tukea.
Linkki Ahjo-lehden kolumniini Eetu ja Elias sängyn alla
Linkki sisäisen turvallisuuden ohjelmaan, sen Arjen turvallisuus-työryhmän raporttiin
Linkki Tarja Mankkisen artikkeliin valmisteilla olevasta kolmannesta sisäisen turvallisuuden ohjelmasta
Myös sosiaalitoimen on katsottava peiliin näissä perhesurmissa, joissa on ollut lapsiin kohdistuneita toimenpiteitä esim. huostaanottoja. Liian paljon sosiaalityö on valtasuhteilla pelaamista. On selviö, että kouluttamaton, ongelmiensa keskellä painiva lähiöperhe on kyvytön käsittelemään muun muassa huostaanottoa. Tällöin huostaanoton kääntöpuoli on valtapeliä, joska satuttaa ihmisyyden syvimpiä vesiä. Koska on luotu tällainen järjestelmä, niin pitäisi myös pystyä luomaan sellainen palvelu, joka oikeasti on muutakin kuin toimenpide ja toimenpiteen jälkeinen katko kaikelle keskustelulle. Kun toinen osapuoli jää yksin pelkoineen ja loukattuna, niin vaihtoehto voi olla epätoivoinen teko. En puolustele perhesurmia, mutta pitää olla tahtoa myös estää perhesurmia. Yksikin perhesurma, jonka impulssina on toiminut huostaanotto, on liikaa ja kertoo jonkin menneen pieleen.
VastaaPoistaHei, kiitos kommentistasi. Lastensuojelun tulee kyetä katsomaan itseään peiliin. Näin varmasti tapahtuukin selvityksessä,jota näistä viimeaikojen perhesurmista on meneillään. Näiden perhetragedioiden tulisi johtaa myös laajemminkin lastensuojelun toiminnan arviointiin. Asia on esillä nyt 15.2.2012 lapsiasianeuvottelukunnan kokouksen asialistalla. Tarkoitus on saada käyntiin kehittämistoimia. sirkka rousu
VastaaPoista