Avohuollon tuen pitää olla jokaisen lapsen ja perheen tarpeisiin räätälöityä

Hyvä vanhempi, vastaan sinulle blogini sivuilla. Näin myös muut samassa tilanteessa olevat voivat vastauksen lukea.

Kerrot, että et ole saanut riittävän pitkäkestoista avohuollon tukea perheellesi, olet itse ollut hakemassa apua ja olet sitä saanutkin. Koet nyt, että tarvitset edelleen avohuollon tukea, mutta sosiaalityöntekijä on kertonut, että kunnan rahat eivät riitä avohuollon tuen jatkamiseen, ja avohuollon tukitoimien sijaan on ehdotettu huostaanottoa. Kerroit myös, kuinka hankalaksi suhteesi sosiaalityöntekijään on nyt muodostunut, ja koet ettet tule enää kuulluksi. Itse näet, että avohuollon tuen avulla jaksaisit vanhempana huolehtia edelleen itse lapsestasi.  

Silloin kun lastensuojelun avohuollon tukitoimilla pystytään lapsen ja perheen tuentarpeesta huolehtimaan, niin silloin ei ole perusteita huostaanottoon. Avohuollon tukeahan voi lain mukaan olla mahdollista saada niin kauan ja niin intensiivisesti kuin sitä tarvitaan - vaikka lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Jostakin syystä suomalaiseen lastensuojeluun on tullut käytäntö, että esimerkiksi perhetyön tukea voi saada vain määrätyn ajanjakson ja sen jälkeen pitäisi pärjätä.

Avohuollon tukea ovat myös kotiin saatava käytännön apu ja tuki arkeen, kuten kotipalvelu, tukihenkilö - ja/tai tukiperhe, tuki lapsen harrastuksiin, hoidon järjestämiseen jne. - erilainen lapsen ja perheen tarpeiden mukainen tuki ja apu, joka voi vaihdella kunkin elämäntilanteen ja tuentarpeiden mukaan. Kaikkia eivät auta samat asiat. Lastensuojelulakiin tehdyn muutoksen mukaan tuen pitäisi olla sellaista, joka auttaa juuri tätä lasta ja perhettä. Eikä siis avohuollon tukitoimina pidä tarjota vain sitä, mitä kunnan palveluvalikoimassa sattuu olemaan tarjolla. Jos halutaan tehdä tuloksellista ja vaikuttavaa työtä, niin palvelujen ja tuen pitää olla räätälöityä kunkin tarpeiden ja asiakassuunnitelmassa kuvattujen tavoitteiden mukaista.  

Jos esimerkiksi perhetyöllä voidaan ehkäistä lapsen huostaanotto, niin silloin perhetyötä on järkevää järjestää perheelle pitkäkestoisesti, tarvittaessa siis vuosiakin. Tämä tulee tietenkin myös kustannuksiltaan edullisemmaksi kuin lapsen sijoitus. Sijoitus on lapselle ja perheelle hyvin traumaattista. Jos lapsen etu on huostaanotto ja sijoitus pois perheestään, niin tietenkin huostaanotto pitää silloin tehdä. Mutta syynä ei voi olla se, että kunnalla ei olisi rahaa avohuollon tukeen. Tällainen vastentahtoinen huostaanottoesitys ei voi tulla hyväksytyksi hallinto-oikeudessa, jos kunnan johtava viranhaltija sitä esittäisi tällaisilla perusteilla oikeudelle.

En tiedä löytyisikö sinulle vertaistukea ”Voikukkia” -verkostosta. Verkostossa toimii lastensuojeluasiakkaana olleiden ja olevien vanhempien vertaistukiryhmiä eri puolilla Suomea. Blogissani on linkki heidän sivuilleen.

Toivon, että perheenne saa teidän tarvitsemaa tukea, kuten lastensuojelulain 11 §:ssä sanotaan ”Lastensuojelun on oltava laadultaan sellaista, että se takaa lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen heidän tarvitsemansa avun ja tuen.” Kun laissa näin on edellytetty, ehdotin mm. Aulikki Kananojan työryhmän kuulemistilaisuutta, että lapsilla ja perheillä tulisi olla tosiasiallinen oikeus saada tarvitsemaansa tukea - eli ns.hoitotakuun tärkein elementti olisi varmistettava.