Rousun arvioita Toimiva lastensuojelu ja Lastensuojelun laatusuositus 2013 ehdotuksista

Toimiva lastensuojelu ja lastensuojelun laatusuositus 2013

Sirkka Rousun arvioita ja ehdotuksia

Kanaojan työryhmä on laatinut laajan kokoelman perusteltuja kehittämisehdotuksia, joiden määrä ja kirjo jo sinänsä viestittää lastensuojelun tilasta:

-        työryhmä ei ole järjestänyt ehdotuksia minkäänlaisen prioriteetin, esimerkiksi kiireellisyysjärjestyksen mukaan, asiat jotka nykytilanteessa vaatisivat välittömiä kehittämistoimenpiteitä ja/tai sen mukaan mitkä ehdotukset saisivat nopeimmin aikaan tavoiteltuja vaikutuksia lastensuojelutyöhön, tai sen mukaan mitkä toimet edistävät uutta lastensuojelutyön toimintakulttuuria

-        Kananojan raportista puuttuu selkeä kannanotto ja visio siitä, millainen ns. uuden aikakauden lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelutyön toimintakulttuurin tulisi olla (viranomaislähtöisyyden, juridisoitumisen, organisaatiolähtöisyyden sijaan avoimeen yhteistyökulttuuriin perustuva, lapsi- ja perhelähtöisin palveluin ja toimintatavoin toimivaa jne…).

-        Lastensuojelun laatusuosituksen perusteella sellaista visio-hahmotelmaa on nähtävissä, mutta tarvittaisiin selkeästi ja lyhyesti tiivistetty visio, tahtotila jota kohti lähdetään etenemään: Esimerkiksi

o   mitkä ovat ne keskeisimmät muutokset, joita toimintakäytänteissä ja toimintaperiaatteissa tulisi tapahtua koko maassa kaikilla tasoilla ja kaikkien toimijoiden työssä.

o   millaisten yhteistyökäytäntöjen tulee ohjata toimintaa, miten lapsen ja perheen osallistuminen ja kuulluksi tulemista voidaan vahvistaa,

o   mitä lapsilähtöinen työskentelytapa merkitsee paitsi toimintakäytännöissä ja osaamisessa, mutta myös palvelurakenteissa ja palvelujen tarjonnassa,

o   miten lapsen ja perheen oikeus esimerkiksi läheisneuvonpitomenettelyyn tai vastaaviin lapsilähtöisiin ja läheiset mukaan kutsuviin osallistaviin yhteistyöprosesseihin varmistetaan laintasoisesti.

o   miten turvataan lapsen oikeus pysyvyyteen ja jatkuvuuteen. Lapsen oikeus pysyvään huostaanottoon pitää voida toteuttaa, mutta palvelurakenteissamme pitää monen muunkin asian muuttua (sijaishuoltoprosessi panee lapsen kiertämään eri sijaishuoltopaikoissa - näin ei pitäisi olla).

o   miten turvataan lapsen vanhempien ja koko perheen tukitoimet. Tässä vanhemmille/perheelle laadittava erityisen asiakassuunnitelma yhteistyössä esim. mielenterveys- tai päihdepalvelujen kanssa on tärkeää heti lastensuojelun asiakkuuden alusta alkaen ei vasta kun lapsen sijoitus jo uhkaa. Kriisityön tuki on aina järjestettävä perheelle.

-        Kehittämisehdotusten vaikutusten arvioinnit puuttuvat kokonaan: asiakas- ja yhteiskunnalliset vaikutukset sekä kustannusvaikutukset.

Pääosa Kananojan raportin ehdotuksista on kokonaisuudessaan perusteltuja ja kannatettavia.

Lisäisin yhden ehdotuksen:

Lapsella ja perheellä tulee olla lakisääteinen oikeus saada asiassaan toteutettavaksi läheisneuvonpito. Sellainen tulee järjestää missä vaiheessa tahansa prosessia, ei vasta kun vaihtoehtona on huostaanotto.

Muutamaan ehdotukseen kommentti:

Ehdotus 4. Kaikille lasten parissa työskenteleville tarkoitettu koulutus tulee toteuttaa yhtenäisen opetussisällön mukaisesti koko maassa. Maakunnissa tällainen eri toimijoille pakollinen täydennyskoulutus voitaisiin järjestää pakollisena täydennyskoulutuksena alueen ammattikorkeakoulun toimesta.

Nykytilanteen kuvauksessa vaietaan kokonaan, että sosiaalialan ylemmän korkeakoulututkinnon on voinut suorittaa ammattikorkeakoulussa jo 10 vuotta, mutta heidän osaamistaan ei lainkaan tunnisteta lastensuojelun työtehtävissä.

Ehdotus 14.

Lastensuojelun sosiaalityön erikoistumiskoulutus tulee olla mahdollinen sekä tiedekorkeakoulusta että ammattikorkeakoulusta valmistuville (saman 7.tason koulutus: sosiaalityön maisteri ja sosionomi Ylempi amk -tutkinnot). Täydennyskoulutus ja mahdollisuus erikoistua myös AMK-tutkinnon (6.taso) suorittaneille.

Ehdotus 21.

Jälkihuollon ikärajaksi ehdotettu 25 vuotta. Olisiko riittävää 23 vuoden ikäraja?

Luku 8.

Lastensuojelun kansallinen ohjaus ja johtaminen sekä tietoperustan luominen vaatii huomattavia henkilöstöresursseja ja määrärahaa.

Tarvitaan lastensuojelun kansallinen reformi ja etenemissuunnitelma

Näistä tulee tehdä selkeä Valtioneuvoston etenemissuunnitelma ja sen resursointi. Aikaperspektiiviksi tarvitaan noin 10-15 vuotta: kansallinen laaja lastensuojelun reformi ja sen käytännön toimeenpano rahoituksineen jokaisessa maakunnassa ja kunnissa alueellisten sosiaalialan osaamiskeskusten ja Aluehallintovirastojen AVI:en verkoston tukemana.

Laatusuositukset tulee saattaa eri toimijoita sitoviksi.

Sinänsä laatusuositusten sisältöön ei juuri kommentoitavaa, mutta niiden toimeenpano edellyttäisi RAKENTEITA. Samoin niiden seuranta ja edelleen kehittäminen - Ei laatu parane sillä, että laatusuositukset laatinut työryhmä kokoontuu jälkipalavereihin.

Nyt suosituspaperin lopussa s.19 esitetään, että suosituksen valmistellut työryhmä kokoontuu ja pyytävät mukaan…. Minusta asiassa tarvitaan selkeitä rakenteita ja tiedonkeruuta siitä, miten asiat ovat toteutuneet ja miten lastensuojelun laatu on kehittynyt.

 

Lastensuojelutyö onnistuu yhteistoiminnassa - resurssit eivät auta, ellei myös lastensuojelun toimintakulttuurissa tapahdu muutosta

Jotta toiminta muuttuisi tarvitaan yhteistä oppimista edistävät foorumit, ne tukevat toimintakulttuurin muutosta.

Uudessa toimintakulttuurissa on selkeät valtakunnalliset ja kunnalliset tukirakenteet sekä yhdessä tekemisen meininki. Lastensuojeluasioiden kehittämiseen ja toiminnan ohjaamiseen pitäisi perustaa moniammatillinen tiimi sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) vastuuviranhaltijoista. Nyt yhteistyö on vähäistä, ja työntekijäresurssit aivan minimaaliset.

STM:n vähäinen kehittämisrahoitus tulisi kohdentaa lastensuojelun perustyössä todettujen ongelmien vähentämiseen lukuisiin hankkeisiin syydetyn rahoituksen sijaan. Esimerkiksi OKM jakaa tänä vuonna 80 miljoonaa euroa peruskoulujen oppilasryhmien pienentämiseen ja raha menee juuri siihen.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos koordinoi kaikille avoimia lastensuojelun oppimisverkostoja, jotka kokoontuvat vertaiskehittämisen tapaamisiin maakunnissa sekä aika ajoin valtakunnallisesti. Kokemusasiantuntijoiden mahdollisuudet osallistua tulee turvata kulukorvauksin ja asiantuntijapalkkioin. Tapaamisissa tieto jalostuu yhteisiksi lastensuojelun toimintaperiaatteiksi kokemusten, tutkitun tiedon ja omien oivallusten sekä hyviksi koettujen toimintakäytänteiden pohjalta. Vuosittain tulisi palkita lastensuojelun laatua parantava teko. - tällaiset rakenteet vahvistavat uudenlaista tekemisen toimintakulttuuria.

Lisäksi tarvitaan täydennyskoulutusta! Samoin oppilaitosten tulee antaa ammattiin opiskeleville vankka eettinen perusta ja laadukkaan lastensuojelutyön toimintamallit.

Tutkittua tietoa lastensuojelun vaikuttavuudesta

Sosiaalialan osaamiskeskukset ja lastensuojelun ammattilaisia kouluttavat tiede- ja ammattikorkeakoulut sekä tutkijat tulee tavata säännöllisesti. Lastensuojelun tutkimusverkostolla on oltava pysyvä rahoitus ja vakiintunut yhteistyörakenne. Asiakastutkimusta tarvitaan tiedontuottamiseksi lastensuojeluasiakkaiden tuen ja avun tarpeista, niiden taustoista ja toteutuneista tukimuodoista sekä asiakastyössä onnistumisesta. Asiakastietojärjestelmiin tallennetuista tiedoista on vihdoin saatava jatkuvaluonteista seurantatietoa asiakastyön kehittämiseen.

Henkilöstömäärä ja sen mitoitus asiakkaiden tarpeiden mukaan

Kun arvioidaan tarvittavaa henkilöstömäärää esimerkiksi lastensuojelun avohuollossa, hyvä lähestymistapa on asiakkaiden tarve ja heidän tarpeidensa mukaisen tuen toteuttamiseksi tarvittava työaika.

Myös toimintarakenteet vaikuttavat tarvittaviin resursseihin, millaista muuta henkilöstöä ja tukea on asiakkailla saatavilla. Samoin työn organisointi ja työnjaot, pari ja tiimityömallit vaikuttavat henkilöstötarpeeseen. Ajatteluna pitäisi olla, että jokaisella asiakkaalla on hänen tarpeidensa mukainen tiimi, jossa on useampia kohtaavaa lähityötä tekevää työntekijää. Sosiaalityöntekijäresurssi ei voi olla lastensuojelun ainoa resurssi.

Jos työviikon työtuntien määrä on 37 t 25 min, josta ajasta osa menee välttämättömään välilliseen työhön, ei yhdellä vastuutyöntekijällä kertakaikkiaan voi olla kuin 15-20 asiakaslasta tai perhettä. Ja kun tämän mukaan laskee, niin henkilöstöä tarvitaan huomattavasti nykyistä enemmän, mutta ei niiden kaikkien tarvitse olla yliopiston maisteri-sosiaalityöntekijöitä.

Kustannuksista

Maalaisjärjelläkin ajatellen oikealla intensiteetillä ja oikea-aikaisesti tehty paneutuva työ tulee sekä lyhyellä että pidemmällä aikajänteellä taloudellisesti edullisemmaksi kuin niukka ja viimesijainen auttaminen kun asiat on jo kovin ongelmallisia. Tämän myös tutkimukset vahvistavat (siltä osin kuin niitä tutkimuksia ylipäätään on olemassa).

Jos halutaan vähentää lastensuojelun kustannuksia niin maahan on saatava aikaan aikataulutettu lastensuojelun reformi, joka muuttaa toimintakäytäntöjä ja -kulttuuria.

Tämä reformi-investointi lastensuojelun kehittämiseen kannattaa toteuttaa valtion ja kuntien yhteispanostuksella.

 

Sirkka Rousu, sosiaalityöntekijä, HT, yliopettaja

Toimiva lastensuojelu -työryhmän raportti

Lastensuojelun laatusuositus -työehmän raportti