THL:n Huostaanoton syyt ja taustat (HuosTa) -tutkimuksen tulosjulkaisua odotellessa STM/THL julkaisivat 7.12.2015 ennakkouutisen.
Sen mukaan lastensuojelun asiakkaiden taustalla vaikuttavat monenlaiset huono-osaisuuteen liittyvät tekijät, taloudellinen hadinko ja suoranainen köyhyys, mutta erityisen surullista on tieto siitä, että palvelujärjestelmä ei kykene lapsi, nuoria ja heidän perheitään auttamaan siten kuin on tarvetta.
Hälyttävää on, että 70 prosenttia aineiston lapsista tai nuorista ei ollut saanut jotakin tarvitsemaansa palvelua, koska tarvittavaa palvelua ei ollut lainkaan tai riittävästi tarjolla.
Erityisesti päihdepalvelujen saamisessa oli puutteita. Myöskään mielenterveyspalveluja ei saatu riittävästi. Sosiaalityöntekijäin arvion mukaan saaduista palveluista erityisen paljon lapsen tilannetta paransi viimeisen vuoden aikana muun muassa perheelle annettu kotiapu ja päivähoidon tuki lapselle.
Useamman kuin joka toisen sijoitetun lapsen arjessa vanhempi oli uupunut ja jaksamaton (58 %). Myös kasvatustyylin sopimattomuus lapsen tarpeisiin nähden sekä perheen sisäiset tai uusperheiden väliset vuorovaikutusongelmat ja ristiriidat olivat joka toisen lapsen tilanteessa vahvasti läsnä. Perheväkivalta tai sen uhka oli taustalla yli 20 prosentilla lasten tilanteessa.
Yhteistyössä ja työnjaoissa ja vastuissa on kehittämisen tarvetta. Sosiaalityössä työkuormitus on suuri -aika ei mitenkään voi riittää siinä määrin kuin lapset, nuoret ja perheet tarvitsisivat.
Lue lisää uutisesta.
perheväkivallan vaikutuksia lapseen vähätellään. luullaan, että huostaanotto on riittävä toimenpide, mutta se ei ole,jos lapsi joutuu tapaamaan trauman aiheuttajaa uudestaan ja uudestaan, tietyn väliajoin. Ei anneta rauhassa toipua. Tuolla tyylillä vaan varmistetaan, että lapsella tulee varmasti olemaan mielenterveysongelmia, jotka viimeistään laukeaa murrosiässä/aikuisuuden kynnyksellä. Tässä vaiheessa, voi olla, ettei terapiasta ole enään mitään hyötyä. Jotkut sijoitetut lapset kulkeneet terapiassa vuosia viikoittain, eikä ole ollut mitään hyötyä.
VastaaPoistaPerheväkivalta tapauksissa pitäisi selvittää kuka on tekijä, ja kirjata ylös tosiasiat, eikä vain että parin välillä ollut keskenäisiä riitoja. Se ei kerro yhtään siitä, mitä lapsi joutunut kokemaan, eikä mitä on tapahtunut. Sosiaalityöntekijä ei aina tunnu ymmärtävän, kuinka kauas kantoisia seurauksia vauvalle ja lapselle on perheväkivallan silminnäkijänä. Saattavat vähätellä, menneet on menneitä, nyt ajatellaan tätä hetkeä. Lapselle tämä hetki, vaikuttaa tulevaisuuteen, ja menneisyyden kokemat vaikuttaa tässä hetkessä. Perheväkivalta tilanteissa sukulaisia ja lähipiiriä pitää kuunnella, ja kirjata asiat ylös. Sosiaalityöntekijöiden koulutukseen pitäisi kuulua traumakoulutusta, ja heidät pitäisi perehdyttää perheväkivallan seurauksiin paljon paremmin. Perheväkivallan tekijä pitäisi velvoittaa pitkäkestoiseen terapiaan ja arvioon, missä mättää. Kumminkin niin monen sijoitetun lapsen elämänkokemuksiin liittyy perheväkivalta.
Olet oikeassa, väkivallan keskellä eläminen vaurioittaa, tarvitaan paljon tukea ja konkreettista apua ja hoitoakin. Tiedät varmastikin että 1.4.2015 tuli voimaan lakimuutos, jonka mukaan lapsen kokemasta väkivallasta voi ilmoittaa suoraan poliisille. Lakimuutoksella halutaan tehostaa erityisesti perheväkivallan katkaisua, jotta väkivallan kierrettä ei pääsisi syntymään. Lapsen ja kaikkien väkivallan osapuolten pitää saada apua. Osaaminen kaipaa myös parantamista.
VastaaPoista