Julkaisen pitkän
tekstin useassa blogi-postauksessa (kolme osaa), olin Lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen paneelissa 7.4.2016.
Lastensuojelun menneisyys-tutkimus
Nyt 6.4.2016 julkaistu tutkimus vuosien 1937-1983 ajanjakson sijaishuollosta on raskasta luettavaa.
Siksi haluan ensin tuoda esille sen, kuinka noista ajoista kuitenkin on lastensuojelua kehitetty.
Me tosin tuotamme edelleen erityisen vähän tietoa siitä, miten monen lapsen ja nuoren elämä on lastensuojelutyön johdosta muuttunut paremmaksi -säännöllisesti tuotettua vaikuttavuustietoa kuinka hyvin onnistumme työssämme ei edelleenkään tuoteta kuten pitäisi. Tiedän mm. tämän hallinto-oikeuden työn kautta, että lastensuojelu myös onnistuu suojelutehtävässään. Kaikki ei silti ole Suomen lastensuojelussa vielä kunnossa. Tästä olemme saaneet lukea kun viimeksi 11.4.2016 uutisoitiin Vantaan lastensuojelun työntekijöiden yhdessä esille nostamista epäkohdista.
Yhteiskunnan, valtion ja kuntien tulisi pyytää kaltoin kohdelluilta anteeksi. Samalla tulee tarjota kaikille mahdollisuutta käsitellä kokemuksiaan asiantuntijan kanssa. Kaltoin kohdelluille tulee voida luvata, että lastensuojelua kehitetään niin, että tällaisia kokemuksia on mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Myönteistä
kehitystä on tapahtunut vuosien kuluessa, esim. sijoitetun lapsen asemassa, kohtaamisessa ja kokemusten ja
näkemysten esille tuomisessa mm. Pesäpuu ry:n toiminnassa, jonka perustamisessa
olin mukana, ja toimin edelleen hallituksessa. Monet järjestöt ja muut toimijat
ovat olleet aktiivisesti kehittämässä lastensuojelua ja lapsen asemaa.
Lastensuojelun työtä tehdään uudenlaisilla
tavoilla myös kuntapäättäjille tutuksi, mm. SOS-lapsikylä on lähettänyt
kaikille kuntapäättäjille tilatun Kuntalehden välissä oman lehtensä ”Uudistuva
lastensuojelu”. Tiedon jakelukanavana tämä on uusi, ja samalla on muodostamassa
lastensuojelutyön modernia imagoa faktojen tukemana ja hyvien käytännön
esimerkkien kautta.
Menneisyys-selvityksen uutissivun yhteydessä
on julkaistu STM:n listaus kehittämistoimenpiteitä, joita viime vuosien
kuluessa on lastensuojelussa toteutettu - listalta puuttui mm. Kansallinen
lastensuojelun kehittämisohjelma: Alla oleva lista on pitkä, ja olen ollut
onnellisessa asemassa saadessani olla mukana niissä, ja osasta olen ollut vastaamassa.
·
Osana
STM:n Sosiaalialan kehittämishanketta toimi Kansallinen lastensuojelun kehittämisohjelma (2004-2007), jossa
lastensuojelua ja ehkäisevää lastensuojelua ja lapsipolitiikkaa kehitettiin
koko maassa. Itse tein STM.n toimeksiantona seudullista ja alueellista
lastensuojelupalvelujen kehittämistyötä. Työn alla oli lastensuojelutarpeen
arviointi ns. alkuarviointimalli, Lastensuojelun käsikirja, lastensuojelun
kansalliset toimintaperiaatteet (pohjana myöhemmin syntyneille
laatusuosituksille), myös sijaishuolto oli osa hanketta. Sosiaalialan
kehittämishankkeen ulkoisessa arvioinnissa, Kansallisen lastensuojelun
kehittämisohjelman vetäjänään Kristiina Laiho, arvioitiin päässeen hyvin
tavoitteisiinsa. Myös PERHE-hanke arvioitiin onnistuneeksi.
·
PERHE-hankkeessa (2005-2007)kehitettiin erityisesti perhekeskuksia, perheiden
tukea ja monialaista yhteistyötä perheiden kanssa. Hankkeen kuluessa käynnistyi
kymmeniä erilaisia perhekeskuksia. Toiminnalla voitiin myös ehkäistä tarvetta
lastensuojeluun.
·
Tämän
jälkeen lapsi- ja perhepalvelujen sekä lastensuojelun kehitystyö jatkui vahvana
sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmissa KASTE 1. sekä KASTE 2.
Kehitystyön painopiste oli ehkäisevässä lapsi- ja perhepalveluissa. Näiden pohjalta jatketaan kehitystyötä
Sipilän hallituksen kärki- hankkeessa. Lapsi-
ja perhepalvelujen muutosohjelma on käynnistynyt v.2016 kansallisena
reformina. Osana tätä hanketta kehitetään myös lastensuojelua. Pääpaino siinä
kuitenkaan ei ole esim. sijaishuollon kehittäminen.
·
Lapsiasiavaltuutetun
Lapsi-indikaattorit -hankkeessa
tuotettiin valtakunnallinen näkemys tietopohjasta ja sen kehittämisen
tarpeesta, jotta lapsi- ja lastensuojelupolitiikkaa voidaan kehittää tietoon
perustuen.
·
Lapsiasiavaltuutetun
neuvottelukunnan pysyvänä asiantuntijana (2005-2015 ajanjakson), neuvottelukunnassa toimi jaostoja
ja työryhmiä, joista itse vedin Lastensuojelu-jaostoa
(2005-2009) ja olin mukana Lapsen oikeuksien viestinnän ja kansainvälisten
lapsioikeudellisten asioiden työryhmässä (2010-2015).
·
'Sisäisen
turvallisuuden II ohjelman valmistelussa kirjoitettiin Arjen turvallisuus-teeman
osana kehittämistoimet lapsiin
kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi (toimin työryhmän vetäjänä). Myös
Oikeusministeriön Rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaosto edisti lapsiin
kohdistuvan väkivallan vähentämistä.
·
STM:n Varhaisen puuttumisen valtakunnallinen
verkosto edisti osaltaan lasten mahdollisuutta saada tukea mahdollisimman
varhain.
·
Toimiva lastensuojelu -selvityshankkeeseen (2013) liittyi
toimenpide-suunnitelma, jonka toteutusta tehtiin mm. eduskunnan
”joululahjarahoilla” eli valtion budjettiin sisältyneillä kansanedustajien
kohdentamilla pienillä määrärahoilla. THL:n vetämänä on toteutettu Lastut -lastensuojelun tutkimustietoon
liittyvää selvitys- ja verkostotyötä ja LasKeTut
- lastensuojelun kehittämiseen ja tutkimustietoon liittynyt mm.
oppimisverkostotyö. Lastensuojelun
laatusuositukset saatiin vihdoin julkaistua 2014.
·
Näiden
lisäksi olen ollut toteuttamassa Kuntaliiton LASSO-lastensuojelun laadun ja palvelujen ja palveluprosessien
kehittämistä joka julkaisi mm. neljä opasta asiasta sekä Vanhemmuuden roolikartan
ym.työvälineitä lastensuojelun asiakasprosessien kehittämisestä, laadun
jäsentämiseksi, arvioinnin ja valvonnan kehittämiseksi, dokumentaation
parantamiseksi, palvelujen hankinnan ja tuottamisen osaamiseksi.
·
Samoin Harava-hanke, joka oli valtakunnallinen
järjestöjen ja julkisten toimijoiden hyvin laaja psykososiaalisten lapsi- ja
perhepalvelujen kehittämishanke (2000-2004, sekä postHarava 2005-2006
vaikutusten jälkiseurannassa). Hanke tuotti 36 erilaisessa kehitysprosessissa hyviä
tuloksia, myös lastensuojelupalvelujen osto- ja myyntikoulut, hyvän
lastensuojelun palveluhankinnan kriteerit konsensusprosessissa.
·
Kuntaliitossa
kehitystehtäviini sisältyivät myös Lapsipolitiikka-hanke
(1998 alk.), joka ohjasi, opasti ja koulutti kuntia sekä julkaisi oman
Lapsipoliittisen ohjelman.
LapsiARVI-hanke
koostui kahdesta toimintokokonaisuudesta: lastensuojelun laadun
kehittäminen sekä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat ja tietopohjan
(indikaattorit). Vuonna 2009 julkaistiin LapsiARVI
-lastensuojelun laadun perusvaatimukset -opas, joka sisälsi ehdotuksen myös
riippumattoman laadun arvioinnin järjestämisestä, esim.
”katsastuskonttori-ajatuksella”. Lapsipolitiikka-osiossa tuotettiin kaksi
opasta kuntien lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmien laatimiseksi ja
toiminnan toteutumisen arvioimiseksi, ml jäsennys siitä, mistä ehkäisevässä
lastensuojelussa on kunnan toiminnassa kyse.
·
Perhehoidon kehittämiseksi STM:n johdolla laadittiin
sekä Perhehoito-lakiesitys että Perhehoidon kansalliseksi toiminta-ohjelmaksi
ajateltu laaja asiakirja-luonnos, joka tosin jäi viemättä toimeen.
Paljossa olen siis saanut olla itse mukana,
mutta yllä oleva on vain pieni osa siitä, mitä viimeisten noin 15 vuoden aikana
on lastensuojelussa kaikkiaan kehitetty.
Muutokset toiminnassa ja myös
työkulttuurissa ja asenteissa vaativat aina paljon aikaa - tulokset vakiintuvat
hitaasti.
Yksi ongelma on myös se, että kansallinen ohjaus ja johtaminen on
ollut ohutta eikä asioita ole viety valmistelusta toimenpiteiden kautta
ratkaisuihin, joita sovellettaisiin kaikessa lastensuojelussa koko Suomessa.
Lastensuojelun käsikirja toki ohjaa hyviin toimintakäytäntöihin, mutta
käsikirjan sisältö on suppea esim. verrattuna Duodecim-järjestelmään, joka
tuottaa perusteellisen valmistelun kautta erilaisiin tarpeisiin käypä
hoito-toimintamalleja.
Yksityiskohtana voisin mainita lastensuojelun
laatusuositusten valmistelutyön: olin työstämässä Kansallisessa lastensuojelun
kehittämisohjelmassa v.2006 lastensuojelun kansallisia linjauksia - asiakirjaa,
joka ei kuitenkaan lupauksista huolimatta edennyt ministeriössä
valtakunnallisiin toimenpiteisiin. Paperin pohjalta käynnistyi laatusuosituksen
valmistelutyö työryhmässä, jossa olin mukana, ja jonka laatima luonnos oli
laajalla lausuntokierroksella ja Ota Kantaa kommenteilla v.2010. Niiden
pohjalta laatusuositus-luonnos päivitettiin tavoitteena julkaista se
Kuntaliiton ja STM:n yhteisenä: jostain syystä valmis asiakirja jäi jälleen
ministeriön pöydälle. Viimein paperi saatiin uuden valmisteluryhmän toimesta
julkaistuksi 2014.
Ongelmana on myös eräänlainen historiattomuus - aiempien saavutusten
jälkeen tunnutaan aloitettavan liian usein kehittämään samaa uudestaan,
kehitystyön tulokset kumuloituvat laajemmiksi koko lastensuojelun
toimintakäytäntöjen muutoksiksi hitaasti eikä kehitystyön aikaansaannosten
vakiintumista toimintaan tueta esimerkiksi laajalla koulutuksella.
Näistä seuraavassa osassa 3.
Lue lisää osa 3. mitä pitäisi edelleen tehdä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti