Lastensuojelun menneisyys-tutkimus: osa 3. Lastensuojelussa edelleen kehitettävää (Sirkka Rousu)

Julkaisen pitkän tekstin useassa blogi-postauksessa (kolme osaa), olin Lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen paneelissa 7.4.2016.

Lastensuojelun menneisyys-tutkimus

Nyt 6.4.2016 julkaistu tutkimus vuosien 1937-1983 ajanjakson sijaishuollosta on raskasta luettavaa.

Siksi haluan ensin tuoda esille sen, kuinka noista ajoista kuitenkin on lastensuojelua kehitetty. 

Me tosin tuotamme edelleen erityisen vähän tietoa siitä, miten monen lapsen ja nuoren elämä on lastensuojelutyön johdosta muuttunut paremmaksi -säännöllisesti tuotettua vaikuttavuustietoa kuinka hyvin onnistumme työssämme ei edelleenkään tuoteta kuten pitäisi. Tiedän mm. tämän hallinto-oikeuden työn kautta, että lastensuojelu myös onnistuu suojelutehtävässään. Kaikki ei silti ole Suomen lastensuojelussa vielä kunnossa. Tästä olemme saaneet lukea kun viimeksi 11.4.2016 uutisoitiin Vantaan lastensuojelun työntekijöiden yhdessä esille nostamista epäkohdista.  

Yhteiskunnan, valtion ja kuntien tulisi pyytää kaltoin kohdelluilta anteeksi. Samalla tulee tarjota kaikille mahdollisuutta käsitellä kokemuksiaan asiantuntijan kanssa. Kaltoin kohdelluille tulee voida luvata, että lastensuojelua kehitetään niin, että tällaisia kokemuksia on mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Osa 2. Lastensuojelussa edelleen kehittämisen tarpeita

  

Lastensuojelussa on myös edelleen puutteita

1) osaamisessa ja yhteistyömalleissa, asiakastyön standardeissa ja protokollissa siitä miten asiat tulee valmistella ja ratkaista,

2) palvelujen tuottamisessa ja hankintatavoissa, erityisesti hankintalain soveltamisen kotikutoiset suomalaiset ongelmat,

3) laadun ja asianmukaisuuden valvonnassa - omavalvontahan tuli vasta v.2015 julkisiin organisaatioihin, ja epäkohtien ilmoittamisvelvollisuus v.2016 alusta, ja toimintajärjestelmästä riippumaton valvontahan puuttuu kokonaan (katsastuskonttori-idean päivittäminen ja jalostaminen),

4) tarvitaan edelleen myös lainsäädäntö-muutoksia lapsen ja hänen vanhempiensa oikeuksien ja osallisuuden parantamiseksi, kuten pysyvä huostaanotto, vanhempain oikeudet ja velvollisuudet kuntoutumiseen, 14§ moniammatillisten as.tuntijaryhmien toiminta.

Miten kaltoinkohtelu ja väkivalta olivat mahdollisia? 

- muutama ajatus Menneisyys-selvityksen pohjalta

Moniin jo vuosien ajan tiedossa olleisiin ongelmiin on saatu esim. lainsäädännölliset muutokset vasta 2015, ja monet asiat vaativat lastensuojelussa edelleen parantamista.

§  arvioin, että lastensuojelu oli (ja on) yhteiskunnassa marginalisoitunutta palvelua, kuten asiakkaatkin joita lastensuojelussa yritettiin auttaa - vähin mahdollinen tehtiin. Se, että tällaista kaltoinkohtelua oli ja siihen ei puututtu, kuvastaa yhteiskunnallista rakenteellista laiminlyöntiä ja välinpitämättömyyttä.  

§  vaikka asiakasprofilissa on menneisyys-tarkastelussa olleen ajanjakson jälkeen tapahtunut erilaistumista, on asiakkaiden tarpeiden taustalla edelleen ylisukupolvista huono-osaisuutta ja osattomuutta synnyttäviä tekijöitä, joiden vähentämiseksi ei ole yhteiskunnassa edelleenkään tehty riittävästi, kuten lasten köyhyyden kasvu, erityisesti yksinhuoltajien asema, kaltoinkohtelun ehkäiseminen.

§  Vasta v.2015 lisättiin moniin eri lakeihin säännös: lapseen kohdistuva väkivalta voidaan ilmoittaa suoraan poliisille, kun aiemmin tästä ilmoitettiin yleensä vain lastensuojeluun, joka toimi sitten portinvartijana ja arvioijana tehdäänkö asiassa rikosilmoitus poliisille. Rikoksen tekijä pitää aina saattaa vastuuseen, ja tietenkin lapselle ja perheelle pitää olla tarjolla kaikki tuki ja suojelu mitä tilanteessa tarvitaan.

§  Turvaa tarvitseva voi mennä turvakotiin ilman kunnan maksusitoumusta, kun turvakotipalvelun rahoitus siirtyi 2015 valtion vastuulle. Turvakotipaikkoja on Suomessa liian vähän ja matkaetäisyydet niihin ovat pitkiä turvaa tarvitseville.

§  henkilöstön ammattikoulutuksen puutteet joka tasolla: kuten osaaminen tunnistaa kaltoinkohtelua ja keinoja sen vähentämiseen tai poistamiseen (yhteiskunnan, yhteisöjen ja lähiyhteisöjen tasolla

§  edelleenkään lastensuojelutyöhön ei ole erikoistumisen pakkoa, eikä tarjolla yhteiskunnan maksamaa erikoistumiskoulututusta - turvakodin henkilöstöltä edellytetään v. 2015 alkaen erityiskoulutusta ja työkokemusta nimenomaan turvakodeissa tehtävään työhön.

§  henkilökunnan vaihtuvuus oli ja on edelleen suuri ! -millaisia keinoja tulisi käyttää, jotta  työolosuhteet ja esim. johtaminen paranisivat, ja henkilöstö voisi olla kehittämässä omaa asiakastyötään.

·         suuret asiakasmäärät oli silloin ja on edelleenkin erityisesti sosiaalityössä, myös sijoitettuna olevien lasten sosiaalityössä. Yhdellä työntekijällä ei pitäisi olla asiakkaita enempää kuin 15-20, jolloin työntekijä voi tavata asiakkaita tarpeiden mukaan. Lastensuojelun laatusuosituksen mukaan asiakkaiden kohtuullisena määränä pidetään kaksikertaista määrä. 

o   kunnallinen päätöksenteko oli kovin ongelmallista: poliittiset luottamushenkilöt päättivät sekä kunnan resursseista että yksilöiden oikeudesta palveluihin. Vasta vuonna 2008 lastensuojelun yksilöpäätösten tekeminen siirrettiin pois poliittiselta maallikoista koostuvalta luottamushenkilötoimielimeltä.

§  lastensuojelun järjestelmässä alueellisen (lääninhalllitukset) ja kansallisen tason (sosiaali- ja terveysministeriö ja sosiaalihallitus) ohjausvoima oli vähäinen. Ohjauskeinoja toki jonkin verran käytetään nykyisin, mutta informaatio-ohjauksen ohjausvoima toiminnan muuttamiseksi on liian heikko. Suomessa ei ole toisaalta myöskään ollut kannusteita, porkkanoita lastensuojelun laadun tunnustamisessa: ”Kunnallinen lastensuojelun teko-palkintoa -on ryhdytty jakamaan vasta v.2013 alkaen”. Uhkasakkojakin on ryhdytty määräämään vasta 2000-luvulla.

§  valvonnan resurssien olivat ja ovat edelleen hyvin vähäiset, ja kyky käyttää lain sallimia keinoja oli heikko. Valvonta on hajautunut monille ja tehotonta myös resurssien vähäisyyden näkökulmasta, sekä riippumattoman ulkopuolisen valvonnan puuttuminen kokonaan - kaikki valvonta on edelleenkin järjestelmän sisäistä, yhteisiä valvontakriteereitä on Valvira ohjeistanut omissa valvonta-ohjelmissaan vasta 2012 lähtien.

§  lapsen terveyden ja kehityksen tarpeisiin ei tuolloin vastattu: mutta esimerkiksi vasta v.2015 lisättiin terveydenhuoltolakiin 69 §, jonka mukaan lapsella ja hänen perheellään on oikeus viipymättä saada välttämättömät lapsen terveyden ja kehityksen kannalta tarvittavat terveydenhuollon palvelut, jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista (ikuinen pallottelu esim. psykiatrian ja lastensuojellun välillä on tuttua- tämä on hoitotakuun ylittävä oikeus). Ja vasta vastaavasti v.2015 (ja pari vuotta ennen sitä jo ls.lakiin), on vastaava oikeus kirjattu SH-laissa: erityisen tuen asiakaslapsella on oikeus saada hoidon ja huolenpidon edellyttämät välttämättömät sosiaalipalvelut.

§  lapsen vastuutyöntekijän velvollisuus tavata lasta, jonka elämää koskevista asioista vastuussa lisättiin vasta vuonna 2015 SH-lakiin: työntekijän pitää henkilökohtaisesti tavata lasta riittävän usein asiakassuunnitelmaan merkittävällä tavalla, ja kun hoidetaan esim. lapsen vanhemman/huoltajan palvelua, tulee varmistaa tämän aikuisen hoitovastuulla olevan lapsen mahdollinen tuen tarve tarvittaessa tapaamalla lasta.  

·         asiakkaita ei palvelujärjestelmästä johtuen voida kohdata kokonaisena ihmisenä, näin asiakastyön eri palveluista puuttuu kokonaisnäkemys asiakkaana olevan lapsen ja hänen perheensä tilanteesta !

Meillä on vieläkin kuntia, joissa ei ole - asianmukaista määrää osaavaa henkilöstöä tekemään yksilöä koskevia päätöksiä ja kunnat joutuvat turvautumaan naapurikuntien virka-apuun: esimerkiksi huostaanoton valmistelussa tarvitaan lain mukaisen koulutuksen saanut pätevä sosiaalityöntekijä ja huostaanoton valmistelusta vastaamassa tulee olla työpari, samoin kunnassa pitää olla johtava viranhaltija, kun tehdään hakemus esim. hallinto-oikeudelle.

Ja toisaalta meillä on kuntia, joissa palvelut on organisoitu esim. elämänkaarimallin mukaan asiakas- ja väestölähtöisesti, ja kehitetty toimintaa LEAN-ajattelun mukaan (työntekijät kehittävät, korjataan, muutetaan toimintaa havaittujen puutteiden ja ongelmien vuoksi jatkuvaluontoisesti. On kuntia, joissa toimitaan ajatuksella, että on ”fiksua tarjota apua kun sitä tarvitaan ja viestittää myös kuntalaisille, että on fiksua pyytää apua -asenteet muuttuvat hitaasti.

Ja toisaalta meillä on kuntia, joissa työt on organisoitu fordistisesti palveluputkiin ja niiden sisälläkin vielä ammattikohtaisiin työputkiin - eli lapsen ja perheen tarpeita ei ole järjestelmästä johtuen mahdollista kohdata kokonaisvaltaisesti.

·         lastensuojelun palveluja ostetaan ja myydään varsinkin sijaishuollon markkinoilla! - suurin osa palveluista tuotetaan muiden kuin julkisen hallinnon toimesta, hankintaosaamista on liian vähän, ja muutoinkin toiminnassa on paljon kotikutoisia nykyongelmia. Ylipäätään hankintalaki ei sovellu yksilökohtaista räätälöintiä edellyttäviin palveluihin

o   kaikkia hankintamenettelyjä tulisi hyödyntää: suorahankintaa lapsen ja perheen tarpeiden mukaan, neuvottelumenettelyllä hankittavia palveluja, pitkiä kumppanuuksia.

o   palvelutarpeita voisi myös hankkia ns. innovatiivisesti: on tarve -> pyydetään ratkaisuja -> neuvottelumenettelyllä haetaan yhdessä ratkaisut.

o   tai muodostaa palvelujen toimittajarekisteri, johon pääsee kaikki tuottajat, jotka täyttää asetetut vaatimukset tuottajana ja palvelun sisällön ja laadun osalta.

o   hinta (myös halvin) pitää aina sisällään myös ko.tuotteen laadun: aina pitäisi hinnan muodostua lapsen tarpeiden mukaan ja tätä ei voi ennalta tietää.

Lastensuojelu oppii menneisyydestään?  

- mistä tiedämme miten asiat ovat muuttuneet?

-       lastensuojelun on tarjottava enemmän kuin mihin oma koti on pystynyt: mahdollisuutta tavalliseen arkeen ja lapsuuteen / nuoruuteen, rauhaa kasvaa ja kehittyä, turvallisuutta, ennustettavuutta tulevaan, perushoivaa ja luottamusta siihen, että ne joihin on muodostanut kiintymyssuhteen, säilyvät lapsen elämässä ja ovat lasta varten olemassa -> jokaisella lapsella on luotto-aikuinen.

-       tämä on lastensuojelun perustehtävä: miten siinä lastensuojelu onnistuu? - se on keskeinen vaikuttavuustavoite koko lastensuojelulle, ja varsinkin niille, jotka on otettu yhteiskunnan huostaan.

o   mitä tietoa olemme tuottaneet Suomen lastensuojelussa sijoitettujen lasten hyvinvoinnista? - opinnäytetöitä, tutkimushankkeissa tuotettua tietoa, mutta ei säännöllisesti ja jatkuvaluontoisesti kertyvää vaikuttavuustietoa, asiakasprosessin toimivuudesta kertovaa tietoa…yhä monella lapsella on monta vaihtuvaa sijoituspaikkaa.

o   millaisia resursseja lastensuojelun eri tehtävissä tarvitaan: jos tavoitteena on että esim. sijoitetun lapsen tapaaminen on mahdollista 4 x vuodessa, mitä se tarkoittaa ko.kunnan resurssitarpeessa (sijaishuollon perhetyössä/sosiaalityössä) -> esimerkin voisi ottaa vaikka pelastustoimesta: jos pitää päästä 6 minuutissa kohteeseen -> mitä se tarkoittaa resurssien kannalta, ympäristön olosuhteet huomioon ottaen. Lastensuojelun asiakkaiden määrää työntekijää kohden, ei voi kuitenkaan määrätä laissa, sillä lapsen ja perheen tarpeet ja olosuhteet ovat erilaisia ja nämä tulee ottaa huomioon mitoituksessa.

-       kunnallisen päätöksentekijän tietopohja, jolla hän muodostaa kantaa lastensuojelun tarpeista!

o   julkaisin väitöstutkimukseni liitteessä listan asioista, joista päättäjän tulisi tietää: kuten asiakasprofiilista, palvelujen toimivuudesta, laadusta, vaikuttavuudesta jne.

-       kunnallisen päätöksentekijän ohjaus ja johtamisen osaaminen ja yhteistyön välineet ovat kehittyneet, mutta lastensuojelupolitiikka on lyhytjänteistä:

o   lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman (12§) ohjausvoima ohjata kunnan lastensuojelua tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti?

o   monialaisten horisontaalisten johtamisrakenteiden puute, eli lasten, nuorten ja perheiden palveluista vastaavien tulee arvioida hyvinvoinnin tilaa ja palvelujen toimivuutta sekä kehitystarpeita yhdessä. Tämä toteutuu paremmin ns. elämänkaarimallin mukaisessa yhteensovittavassa johtamistavassa.   

Palvelujen ja tukimuotojen kehittäminen myös vanhemmille 

§  tietoa toimia vanhempana sekä vanhemmuuden osaamisen parantamismahdollisuudet tulee olla kaikkien perheiden saatavilla Suomessa esim. samasta netttiportaalista

-       vanhemmuuden taidot ”Voimavaraperheet” - 5.4.2016 HS-uutinen miten vanhemmuustaitoja parantamalla lapsi hyötyy, vastaava uutinen oli aiemmin Nuorten Ystävien Vanhempain Akatemian onnistumisista vanhempain ohjauksessa.

-       Nykyajan tekniikka tulisi ottaa käyttöön: meillä on loistava konsepti Mielenterveystalo.fi - jossa on tietoa, voi parantaa omia taitoja, löytyy vertaisuutta, ja saa lääkärin lähetteellä ”etäterapiaa”

-       vastaavaa kehitystyötä tehdään laajasti nyt myös HUS:ssa -> erilaisiin tarpeisiin on rakennettu terveyskylät.fi -tietoa ja osaamista sekä tukea omahoitoon.  

Missä on lasten ja perheiden / lastensuojelun palvelukylä.fi ?

Sijoitetun lapsen ja perheen oikeudet

-       sijoitetun lapsen omat vanhemmat ja perheenjäsenet tarvitsevat tukea sijoituksen yhteydessä ja sen jälkeen - tähän tulee olla subjektiivinen oikeus kunkin perheen tarpeiden mukaisesti (toisaalta tarvitaan myös velvoitetta vanhemmille lapsen kasvuolosuhteiden muuttamiseksi ja riittävän hyvän vanhemmuuden varmistamiseksi)

-       sijaishuoltopalvelussa pitäisi aina edellyttää valmiutta tarjota samaan paketiin myös jälkihuolto (on fiksua myydä sijaishuolto joka sisältää aina jälkihuollon mahdollisuuden … ja on fiksua aina ostaa/järjestää sijaishuolto, joka sisältää mahdollisuuden jälkihuoltoon)

-       Sijoituspaikan tulee aina vastata juuri tämän lapsen tarpeisiin - ei siis vain sinne, missä on tilaa, tai kotiutetaan omaan kunnalliseen laitokseen, kun siellä paikka vapautuu (oli se lapsen edun mukaista tai ei) - tällaistakin on edelleen. Järjestelmä tuottaa tarvetta vaihtaa lapsen sijoituspaikkaa!

-       lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin, kiintymykseen, ennustettavaa tulevaisuuteen:

o   ensisijaista on lapsen oheishuoltajan tuki (tuki kuten perhehoitolaissa perhehoitajalle),

o   jos lapsi ei voi palata lainkaan omien vanhempiensa hoitoon, lapsella tulee olla oikeus adoptioon (ja perheen saada lapsen kasvatukseen tukea)

o   viime kädessä lapsella oltava oikeus myös pysyvään huostaanottoon kun vanhempien kuntoutuminen ei onnistu esim. sovitun ajan (vuosia) sisällä, tai se ei ole lainkaan mahdollista.

-       LS.lain 14 § moniammatillinen as.tuntijaryhmä: sosiaalityöntekijän käytössä oltava erilaista asiantuntemusta …asiantuntijaryhmä käsittelee yksilöiden asioita ilman asiakkaita ja ilman että ovat juuri tämän lapsen asian hoidossa mukana.

o   toimintatapa on osallisuuden ja kuulemisen kannalta hyvin ongelmallinen, josta myös eduskunnan oikeusasiamies on huomauttanut: vrt. oppilashuoltolaki: OH-ryhmä ei käsittele enää yksilön asioita, vaan ne käsitellään kunkin lapsen kannalta tarvittavista asiantuntijoista kootussa neuvonpidossa, jossa on läsnä myös lapsi ja vanhempi.

o   14 § pykälä ei vastaa käsitystäni avoimuudesta asiakkaan asian käsittelyssä - avoimuus nimenomaan asiakkaan suuntaan.

-       sijoitetun lapsen palvelujen polku ja omatyöntekijän työpanos:

o   aina on varmistettava omatyöntekijän tosiasiallinen käytettävissä oleva resurssi lapsen asioiden hoitamiseen ja lapsen tapaamisiin, joka on lapsen oikeus: -> se, että lapsi pystyy tavoittamaan omantyöntekijän aina kun tarpeen.

Osaaminen: tarvitaan erikoistuminen lastensuojelutyöhön

-       erikoistumispakko lastensuojelutyöhön:

o   vaaditaan alan ammatillinen tutkinto, jonka jälkeen hankitaan työkokemusta ainakin vuosi tai kaksi, jonka jälkeen voidaan ryhtyä erikoistumaan: opiskelu toteutuu työssä ollen ns. monimuotokoulutuksena -> sekä 6.taso (kandi / AMK) että 7.tason maisteritutkintojen jälkeen tarvitaan erikoistuminen.  

o   Ammattikorkeakoulujen opetuksessa työelämä on keskeinen oppimisympäristö työtaitojen oppimisessa teorian ja käytännön vuoropuheluna, samoin kohtaamisen ja vuorovaikutuksen osaaminen on keskiössä, toki myös lainsäädäntö, osallistavien, toiminnallisten ymv. menetelmäosaaminen, eettinen osaaminen, yhteisötyö, osallistava dokumentaatio, palvelujärjestelmäosaaminen (asiakas omistaa tietonsa)

… …. vertaa turvakotihenkilöstöltä v.2015 lähtien vaadittava erityisosaaminen, työkokemus ja koulutus.

-       täydennyskoulutusvelvoite työantajilla, sekä vastaavasti työntekijöillä on velvoite pitää ammattitaito yllä ja kehittää sitä (ammatinharjoittamislaki 1.3.2016)

Lastensuojelun laatu ja valvonta

-tuloksellisuusvelvollisuus lapsille, tilivelvollisuus rahoittajille, vastuu omasta ammattitaidosta ja sen kehittämisestä

-       Suomen lastensuojelussa pitäisi olla yhdenmukaiset perusstandardit, joiden mukaisesti asiakasprosesseissa tulee toimia  - tämä tukee hyvän ammattikäytännön mukaista tietoon perustuvaa toimintaa. Tällä varmistetaan esim. että työntekijä tapaa asiakkaanaan olevaa lasta…). Nämä voisi löytyä Lastensuojelun käsikirjasta. 

o   Lastensuojelussa tarvittaisiin myös kansallinen näkemys ”lastensuojelun toimintatavoista erilaisissa tarpeissa ”Hyvä asiakastyön toimintakäytäntö” parhaaseen tietoon perustuvana. Suomen Itsenäisyyden lastenrahasto ITLA pyrkii tekemään jotain tämän suuntaista - tulokset pitäisi sitten viedä käytäntöön asti.

-       valvonnan nykytilanne: kaikki valvonta on järjestelmän sisäistä! …puuttuu ulkoinen riippumaton valvonta, valvonta on hajautunut - valvonnan resurssit niin ennakollisessa kuin jatkuvassakin valvonnassa ovat hyvin vähäiset: palveluyksikön sijaintikunnan tulisi valvoa alueellaan sijaitsevia yksiköitä, lapsen sijoittaja(ostaja)kunta valvoo sijoittamiensa ja ostamiensa palvelujen laatua ja Aluehallintovirasto AVI valvoo luvan myöntämisessä ja jälkikäteen epäkohtien ilmetessä.

-       Suomessa tarvitaan yhteiset laadun arvioinnin mittapuut, joiden toteutumista valvotaan: tarvitaan siis kansalliset laatukriteerit - LapsiARVI-hanke tuotti v.2009 perusvaatimukset lastensuojelun laadun arvioinnille.

-       Valvira tekee hyvää työtä, mutta se ei ole riittävää ennakollista ohjausta

o   omavalvonnan määräys 1.1.2015 yksityisille sosiaalipalveluntuottajille (soveltuvin osin 1.1.2015 myös vastaavassa julkisessa toiminnassa)

o   lastensuojelun valvontaa ohjaavia ohjelmia on laadittu myös julkiselle toiminnalle:

§  Lastensuojelun ympärivuorokautinen hoito ja kasvatus, valtakunnallinen valvontaohjelma 2012 - 2014, ja

§  Kunnalliset lastensuojelupalvelut, valtakunnallinen valvontaohjelma 2013 - 2014.

-       valvonnan käytännön toteutus: sijaishuoltopaikan lapsia tulee aina kuulla valvontakäynneillä, millaiset kuulemisen taidot on valvojilla, ja onko valvoja se, jolle lapsi kertoo: jokaisella lapsella tulee olla oma luottoaikuinen, johon lapsi luottaa.

-       Lastensuojelun riippumattoman laadun arvioinnin ja valvonnan tarpeisiin kuvasimme ”katsastuskonttori-idean v.2009 julkaistussa LapsiARVI-oppaassa: katsastusmaksuilla toimiva osaava instituutio, joka tekee toiminnan alkaessa ensikatsastukset, määräaikaiskatsastukset, yllätystarkastukset ja antaa korjauskehotukset ja valvoo niiden toteutumista uusintatarkastuksessa.

Parhaimmillaan lastensuojelua kehitetään (ja valvotaan) yhteiseen vuoropuheluun perustuen.

Lue lisää Lastensuojelun menneisyys -osa 1. 

Lue lisää Lastensuojelun menneisyys -osa 2.

Lue lisää lastensuojelun menneisyys -tutkimus