Valtion toimenpidelistasta lastensuojelun sijaishuollon parantamiseksi

Lastensuojelusta on jälleen käyty laajaa keskusteltua. Teemat eivät ole vuosien myötä vaihtuneet. Myös parantamisehdotukset on toistettu. Jotain tarttis tehdä: Valtion tulisi kantaa vastuu ehdotusten toimeenpanosta ja niiden resursoinnista koko maassa - vaikka kunnat lastensuojelusta käytännössä vastaavat ja niidenkin toimenpiteitä tarvitaan.

Aulikki Kananoja on Eerika-lapsen kuoleman (2012) johdosta laaditun Toimiva lastensuojelu (2013) kehittämisraportin jälkeen valjastettu tekemään lisää ehdotuksia - taustalla uuteen toimeksiantoon oli lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden suuret asiakasmäärät (2017) ja työvoimapula. Ainakin julkisuudessa esillä olleissa kunnissa tehtiin tuolloin päätöksiä mm. henkilöstölisäyksistä, palkkatasosta ja työssä tarvittavasta tuesta sekä lisättiin henkilöstöä myös palveluihin, joilla voitaisiin ehkäistä lastensuojelun tarvetta.

Tuore väitöstutkimus (väitöstilaisuus tulossa 28.9.) kertoo työhyvinvoinnista: ”Lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä esiintyi merkittävästi enemmän työuupumusta ja sekundääritraumatisoitumista verrattuna niihin sosiaalityöntekijöihin, joiden työhön ei kuulunut lastensuojelutehtäviä, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava YTM Andreas Baldschunin väitöstutkimus. Eri sosiaalityöntekijäryhmien kokonaistyöhyvinvointi, yleinen terveydentila ja myötätuntotyytyväisyys olivat kuitenkin samaa tasoa. Tutkimuksen perusteella korkean työhyvinvoinnin merkittävimmät tekijät liittyvät työpaikan muutosten hyväksymiseen, oman työajan hallinnointiin, hyvään yhteishenkeen sekä mahdollisuuteen osallistua työhön liittyviin päätöksiin. Esimiehet toimivat näiden tekijöiden tärkeänä välittäjänä organisaation ja työntekijän välillä.” Linkki tutkimukseen.

Kananoja on laatinut jo kaksi väliraporttia, ja kolmas on vielä tulossa. Tuoreimmassa raportissa hän laati tiekartan lastensuojelusta osana valtion maakuntaa, jonka vastuulle siirrettäisiin myös lastensuojelu. Lakeja ei vielä ole maakunnista eikä sote:sta, eduskunta päättänee asiasta vuoden lopulla. (ks. Rousu 2018 AATOS-julkaisu). Linkki ensimmäiseen raporttiin. Linkki Tiekarttaan.

Lasten ja perheiden muutosohjelmassa (LAPE) on paneuduttu ansiokkaasti myös lastensuojelun kysymyksiin monissa raporteissa (ks. Rousu 2018). Myös ns. yhdyspintateemaan on tuotettu yhteistyössä sivistystoimen kanssa ehdotus - sillä vaikka sote-tehtävät ja lastensuojelutyö siirtyisikin maakuntiin, on lapsen arki kuitenkin kotikunnassaan. Siksi maakunnan lastensuojelun yhteistyö kunnan päivähoidon, koulun, liikunnan, nuorisotyön, kulttuurin ja järjestöjen toimijoiden kanssa pitää rakentaa tavallaan uudelleen tällä kunnan ja maakunnan yhteisellä työskentelyalueella - yhdyspinnalla. Linkki yhdyspintaraporttiin.

Sijaishuollossa olevien nuorten kokemukset kohtelustaan

Tuorein lastensuojelun iso keskustelu (syyskuu 2018) on liittynyt sijoitettujen koulukodissa asuvien nuorten kokemaan kohteluun, joka tuli ilmi Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Maija Sakslinin yllätystarkastuskäyntien raporteista (julkaistu 6.8.2018). Myös Lapsiasiavaltuutettu Kurttila on toistuvasti vaatinut toimenpiteitä ja jokaisen sijoitetun lapsen ja nuoren kuulemisen ja osallisuuden parantamista. Lastensuojelulain rajoitustoimenpiteiden käyttö vaatii kussakin tilanteessa aina perustellun yksilöidyn esim. laitoksen johtajan hallinnollisen päätöksen, jolla esim. rajoitetaan nuoren liikkumista tai puhelimenkäyttöä. Nuorten kokemukset koulukodin arjesta ja rajoitusten toteuttamisesta vaativat puuttumista käytössä olleisiin toimintatapoihin. Kasvatuksellisten rajojen ja lain tarkoittamien rajoitustoimenpiteiden raja on vaikea. Linkki apulaisoikeusasiamiehen määräykseen yllätystarkastuksista ja niiden tarkastusraportit.

Elina Pekkarinen ja Susanna Hoikkala kirjoittivat sijaishuollon kehittämistarpeista Helsingin Sanomien Vieraskynässä 19.9.2018:  ” Epäkohdat paljastavat useita ohjaukseen, valvontaan, kilpailutukseen, työkulttuuriin ja lasten kohtaamisen liittyviä ongelmia, jotka on ratkottava kiireellisesti.” Lasten sijaishuoltoa pitää parantaa.  Lasten ja nuorten kuuleminen sekä heidän näkemystensä huomioon ottaminen on erittäin tärkeää.” Linkki artikkeliin

Itse vastasin 19.9.2018 Facebook-keskustelussa näin: ”Hyvin kirjoitettu - KIITOS!. Mutta kuka ryhtyisi toimenpiteisiin? Selvityksiähän on tehty ja tiekartttoja (eri nimillä) vuosikymmenten ajan. Asiat ovat menossa valitettavasti esim. valvontatoiminnan osalta ehkä nykyistäkin huonompaan suuntaan (pääpaino omavalvonnassa)? Sijaishuollon ns. palvelumarkkinat ovat muotoutuneet nykyisenkaltaisiksi reilun 20 vuoden kuluessa kun kunnat ovat lopettaneet omaa toimintaansa kuvitellen että se on toimivampaa ja halvempaa, ja nyt jo noin 80 % on yksityistä tuotantoa palvelussa, jonka pitäisi pääosin olla julkisen toimijan omaa palvelua. TARVITAAN JÄRJESTELMÄN MUUTOSTA, JA SEN TEKEMISEKSI (jälleen) LAINMUUTOKSIA? Kuka tästä oikeasti ottaisi vastuun - olen lopen tuskastunut näiden samojen asioiden jatkuvaan esittämiseen vuodesta toiseen. Ministerit ehtivät vaihtua aina alta pois. … Pitäisi tehdä Lastensuojelun sijaishuollon palvelujen markkinaselvitys, ja toimenpide-ehdotukset järjestelmän korjaamiseksi... ja sen tarvitsemat lakimuutokset...rakenteitakin pitää muuttaa, väheksymättä sisällön ja osaamisen parantamistarpeita ja niitä koskevia muutoksia, kuten kansallisia laatukriteereitä, moniammatillista osaamista, joka perustuu erikoistumiseen lastensuojelun, ml terveydenhoito.... Tarvittaisiin kansallinen tahtotila tehdä kokonaisvaltaisempi reformi, ja toimeenpanna se. Mistä valtion tahtotila?”

Marjo Alatalo vastaa minulle: ”Rakenteilla ja järjestelmätason ratkaisuilla on ilmeinen yhteys myös siihen, miten sisältöjen kehittämisessä voidaan edetä, vai kuinka? Jos nykyinen rakenne on nähtävästikö lähinnä sisällöllistä laatua heikentävä mekanismeiltaan, sitä tulisi muuttaa? Ei liene mitenkään varmaa, että nykytilanteessa hyvätkään tutkimusperustaiset käytännöt tai niiden kehittämiseksi tehdyt aloitteet tuosta vaan tulevat vallitseviksi tai huomioiduksi, siis jos ei tuon suuntaista muutosta tai tutkimuksellista kehittämistoimintaa jollakin tavoin rakenteiden kautta edistetä, tai - ohjata (riittävän pitkäjännitteisesti ja strategisesti)? Eli, molempi parempi?”

Valtion tahtotila lastensuojelun ja sijaishuollon parantamiseksi löytyi?

Ministeri Saarikko ryhtyi vihdoin toimiin. Hän esitti 20.9.2018 tiedotustilaisuudessa laajan toimenpide-listan, joihin hallitus ryhtyy heti. Tahdon uskoa, että valtio vihdoinkin myös toimeenpanee listaamansa asiat, sillä samoja ehdotuksia on toistettu jo monissa raporteissa ja tarkastuksissa vuosien kuluessa. Pitää varmistaa myös, että seuraava hallitus jatkaa myös niiden toteuttamista!

Täytyy ensin kehua Saarikkoa: hän oli erittäin hyvin sisäistänyt asiat ja esiintyi erinomaisesti, kannusti ja loi luottamusta ja varoitti leimaamasta lastensuojelua - lastensuojelun avulla monen lapsen ja nuoren elämä on kohentunut ja pelastunut. Hän myös kiitti menneisyystutkimuksen (huhtikuu 2016, kirjoitin asiasta neljä blogitekstiä) käynnistänyttä tuolloista ministeriä Maria Guzeninaa. Valtion anteeksipyyntötilaisuus oli 22.11.2016, mutta siellä ei luvattu varsinaisesti muita toimenpiteitä kuin LAPE-ohjelma).

Nyt Saarikko lupaa hallituksen toimina alla olevaa, mukana omat kommenttini:

-          Lisää rahaa valvontaan jo ensi vuoden budjettiin.

o   Kommentti: Pitäisi huomata, että iso osa nykyvalvonnasta on kuntien vastuulla - entä niiden toimintaresurssit? Käsittääkseni ne ovat aika niukat: lapsesta vastaava työntekijä valvoo sijoittamansa lapsen tilannetta ja aikaresurssit lasta kohden ovat hyvin niukat, lisäksi ko.yksityistä yksikköä on velvollinen valvomaan sekä yksikön sijaintikunta että hankintasopimuksen tehnyt kunta (SR).

-          Lakimuutos, että aina yksikön tarkastuksessa on kuultava aina myös sijoitettuja lapsia.

o   Kommentti: Lain mukaan lapsia on jo nyt aina kuultava, miksi siis ei ole näin tehty tarkastuksissa? (SR).

-          Valvontatyön sisällöllinen kehittäminen mm. valvontamallilla ja lomakkeistolla, jota kehitetty ja valvontakulttuurin muuttaminen.

o   Kommentti: Valtio on painottamassa jatkossa nimenomaan kunkin yksikön omavalvontaa. Haavoittavien asiakasryhmien osalta tarvitaan aina järjestelmästä kokonaan ulkopuolista valvontaa. Suunnitteilla olevassa LUOVA-virastossa asiat eivät ehkä tältä osin kohene. (SR)

-          Sijaishuollon valtakunnalliset laatukriteerit laaditaan ja kriteerit ovat toiminnan arvioinnin pohjana.

o   Kommentti: Rousu 2018 julkaisuun olen listannut miten jo 1990-luvulta alk. on vaadittu valtakunnallisia kriteereitä ja niitä on myös laadittu eri projekteissa, mutta niitä toimivaltainen valtion instanssi ei ole vahvistanut kansallisiksi ja velvoittaviksi. (SR).

-          Sijaishuollon valtakunnallinen rekisteri.

o   Kommentti: Tätä on myös vuosien/vuosikymmenten ajan ehdotettu. Kun valvontavastuu hajautuu monelle, pitää olla rekisteri, johon kirjautuu yksikön perustiedot ja tarkastuskäynnit. (SR).

-          Tutkimuksellisen perustan vahvistaminen.

o   Kommentti: Vaativaa erityisasiantuntemusta edellyttävää lastensuojelutyötä ei voi tehdä ilman tutkimusperustaa. Lastensuojelusta tarvittavasta tiedosta ja tiedonkeruun ja tutkimuksen parantamisehdotusten historiasta mm. Tarja Heino 2016 Huostaanotto-kirjassa. Konkreettisia ehdotuksia on tehty! (SR).

-          Kouluterveyskyselyyn sijoitettujen lasten osalta lisäkysymyksiä.

o   Kommentti: Jo edellisellä kouluterveyskyselykierroksella analysoitiin erikseen niiden lasten vastaukset, jotka eivät asu kotonaan -  nyt tämä vakiinnutetaan, ja kysymyksiä ilmeisesti täsmennetään. (SR).

-          Osaamis- ja tukikeskukset OT-keskukset (uuteen maakunta - ja sote-lakeihin sisältyvinä) vaativan lastensuojelutyön joustavana tukena (LAPEssa ollut kehitteillä).

o   Kommentti: Jos maakuntia ja niiden sote-liikelaitoksia ei tule, pitäisi vastaava OT-keskus perustaa vähintään jokaiselle ERVA-alueelle, mieluiten laajemmin koko maahan. Tärkeintä olisi kuitenkin varmistaa riittävä lastensuojelun erityisosaaminen kaikille lastensuojelussa toimiville ammattiryhmille - tämä pitäisi olla perusvaatimus lastensuojelussa työtä tekeville (SR).

-          Laajapohjainen asiantuntijatyöryhmä laatimaan sijaishuoltoa koskevien lakisäännösten muutosta mm. rajoitustoimenpiteiden selkiyttäminen, ja muuta.

o   Kommentti: Juuri päättynyt (16.9.) lausuntokierros asiakas- ja potilaslaista, johon sisältyy lastensuojelunkin rajoitustoimet. Onko vaativa sijaishuoltotyö hallinnollista rajoitustoimenpiteistä päättämistä, kasvatukselliset perusteet rajoittaa? (SR).

-          Koulukoteja koskien yhteistyön lisääminen valtion (5) ja yksityisten (2) kesken, asiantuntijatyön vahvistaminen näissä, kuten henkilöstörakenne ja erityisosaaminen.

o   Kommentti: Koulukotien toimintaa on kehitetty vuosien kuluessa, yhteistyötä tarvitaan, myös resursseja ja erityisosaamista. (SR).   

-          Järjestöjen rooli sijoitettujen lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamisessa merkittävää - tämän työn hyödyntäminen. Pesäpuu ryn pitkäjänteinen kehittämistyö lasten ja nuorten osallisuuden ja kuulemisen osalta sai julkisen maininnan Saarikolta.

o   Kommentti: Järjestöt ovat todella tehneet paljon tässä. Kehitetyt asiat eivät leviä ilman resursseja muualle käyttöön (koulutusta ja viestintää). On hienoa kun on saanut olla mukana perustamassa Pesäpuuta ja toimia sen hallituksessa. (SR).

-          Kuulemiseen liittyvä THL:n tutkimushanke: tavoitteena kokonaiskuva kohtelusta ja kokemuksista, myös hyvien asioiden esille nostamista, epäkohtien ja kaltoinkohtelun ohella. Varmistetaan lasten psykososiaalinen tuki tutkimuksen yhteydessä, ja myös valvonnan yhteydessä lasta kuultaessa. Tutkimus koko sijaishuoltoa koskeva, ei vain koulukodit.

o   Kommentti: Tärkeää myös, että perhehoidossa olevat lapset tässä mukana, samoin julkisesti omistetut yksiköt. Jo olemassa oleva lainsäädäntöhän edellyttää lapsen ja nuoren kuulemista aina häntä koskevissa ratkaisussa. Miten tämä varmistetaan joka päivä? (SR)

Saarikko vastasi tiedotustilaisuudessa kysymyksiin: ”Lasten äänen ja kokemusten kuuleminen on oltava lastensuojelun toiminnan arkea koko ajan. Apua lapsille ja perheille on saatava jo ennen lastensuojelua.

Annika Parsson: Meillä on hyvä laki, mutta rajat normaaliin kasvatukseen liittyviin rajoihin ja rajoittamistoimiin pitää selkeyttää. Rajoitustoimenpiteiden ennaltaehkäisyä lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmilla arjessa. Henkilöstön osaaminen rajoittamisessa. Valvontatyössä aina lapsen kuuleminen.

Saarikko vielä lisäsi: Lasten ja perheiden tukea pitää parantaa, ja lastensuojelua laajemminkin. Lastensuojelun ja esim. koulun ja muiden toimijoiden yhteistyötä pitää parantaa. Ollaan heräämässä siihen, miten lapsen ja perheen kokonaistukiketju toimii,  joka johtaa lopulta lastensuojelutoimiin. Kaikki ei Saarikon mukaan ole kilpailuttamisen tuottamaa ongelmaa, voidaan tehdä suorahankintoja (…ja toki kunta itse voi tuottaa, SR). Palvelutuottajakenttä on muuttunut valtavasti, tästä pitäisi tietää enemmän Saarikon mukaan. (tarvittaisiin markkinaselvvitys, SR)

Tästä STM:n uutiseen.

Tästä Helsingin Sanomat -lehden uutiseen.

Tästä Toimenpidelistaan

Kirjoittanut Sirkka Rousu