Lastensuojelun katsastusasema osaksi laadun valvontaa ja kehittymistä. Onnistumisesta kertovia tietoja ei edelleenkään kerätä. Jälkihuollon toimivuus.

Lastensuojelun sijaishuollon valvonta tarvitsee lisäresursseja sekä valvontatoimien kehittämistä, tästä kirjoittivat Antti Kääriälä ja Heikki Hiilamo (HS 3.10.2018 vieraskynäartikkelissaan).

Olen 3.10. tarjonnut HS:n mielipidepalstalle artikkelin innottamaa kommenttia - tässä hiukan tarjotusta lehtijutusta muokattuna väliotsakkeineen.  

Mielestäni Suomessa tarvittaisiin myös kokonaan lastensuojelujärjestelmästä riippumatonta ulkoista valvontaa. Voitaisiinko se rakentaa autojen katsastusmallin mukaan? Olemme tehneet tästä ehdotuksen LapsiArvi-julkaisussa (2009). Ehdotus on ollut tuolloin myös valtion tiedossa.

Millainen olisi lastensuojelun katsastusasema? 

Siinä jokainen sijaishuoltoyksikkö tarkastetaan vuosittain, ja vikalistan mukaan pitää tehdä jälkitarkastus puutteiden korjaamisesta. Kun esim. lastenkodin toiminta alkaa, vaaditaan käynnistämistarkastus. Mikäli toiminta muuttuu oleellisesti, tehdään muutoskatsastus. Katsastusmaksut maksaa luonnollisesti yksikön omistaja, kuten autonkatsastuksessakin. 

Yhteiskunta varmistaa säädöksillä, että katsastusasemalla on työhönsä lastensuojelun osaaminen. Lisäksi katsastusaseman tarkastuksen tulee perustua yhteiskunnan määrittämiin toiminnan laadun kriteereihin, kuten autojenkin osalta. Tarkastustiedot rekisteröidään valtakunnalliseen rekisteriin, josta saadaan ajantasaista tietoa valvonnan tuloksista. 

Sijaishuoltoyksikön tarkastustulos pitää löytyä yksikön julkisista tiedoista, esimerkiksi ”Auditoitu sijaishuoltoyksikkö 2018 - viisi tähteä”. Tämä myös kannustaa yksikköä kehittämään toimintaansa.

Tämänkaltainen katsastustoiminta olisi toimintaa kehittämään kannustavaa ja kehittymistä tukevaa, varsinkin jos oma toiminta saa tähdistöasteikolla aluksi vain muutaman tähden. Toki viiden tähden ylläpitokin vaatii jatkuvaa laadun varmistusta ja kehittymistä.

Ehdotuksia tiedonkeruuseen: Miten lastensuojelu onnistuu tehtävässään?

HS-artikkelissa peräänkuulutettiin myös tietoa sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja elämässä pärjäämisestä. Miten lastensuojelu onnistuu tehtävässään? 

Vieläkään tällaista tietoa Suomessa ei systemaattisesti kerätä, vaikka tästäkin on tehty vuosikymmenten kuluessa monia kehittämisehdotuksia ja niistä on julkaistu oppaita mm. Lastensuojelun onnistumisen arviointi (Rousu&Holma 2004) ja LapsiArvi -lastensuojelun laadun perusvaatimukset (Holma 2009). 

Olen myös väitöstutkimuksessani 2007 tehnyt ehdotuksen millaista tietoa tarvitsemme lastensuojelun tuloksellisuuden arvioimiseksi. Toimintaa on vaikea kehittää ilman asiallista tietoa. Yksittäistapauksista ei voi tehdä yleistyksiä lastensuojelutyöstä - näin valitettavasti mediassa tapahtuu. Tarvitaan analysoitua koottua asiakastietoa, ja sitä syntyy jokaisesta lapsesta lastensuojelun asiakastietoihin. 

Huonosti hoidettu jälkihuolto voi tehdä tyhjäksi siihen asti saavutetun

Kääriälä ja Hiilamo nostivat esille myös jälkihuollon ja sijoitettuina olleiden nuorten tulevaisuuden, mikäli esimerkiksi nuoren opiskelupolku jää peruskoulun varaan. "Lastensuojelun pitää tukea itsenäistä elämää" - heidän artikkelinsa otsake.

Sijoitettuna olleen lapsen ja nuoren jälkihuollon puutteet eivät tue nuoren tarvitsemalla tavalla häntä elämässä eteenpäin. Jälkihuollon kehittämistarpeet ovat olleet vuosien ajan myös yhteiskunnan tiedossa. Olisiko tältäkin osin asiat tarpeen laittaa parempaan kuntoon?

Kirjallisuutta:

Rousu & Holma: Lastensuojelupalvelujen onnistumisen arvointi (2004). Julkaisu on yksi kirja neljän kirjan sarjasta: muissa käsitellään lastensuojelupalvelujen tuottamista (2003), lastensuojelupalvelujen laadunhallintaa (2004) ja lastensuojelupalvelujen kustannuksia (2004). Julkaisut löytyy edelleen Kuntaliiton verkkokaupasta maksuttomina sähköisinä julkaisuina.

Holma (2009): LapsiArvi-kriteerit: perusvaatimukset lastensuojelupalvelun laadulle. Opas laadun arviointiin ja kehittämiseen. Tämä löytyy samoin maksutta Kuntaliiton verkkokaupasta.

LapsiArvi-hankkeessa tuotettiin myös lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmien laadintaan ja seurantaan ja arviointiin kaksi opasta (Rousu 2009). Kokemustiedon keruuseen kyselylomakkeet eri-ikäisten lasten vastattavaksi (myös alle kouluikäisille) sekä excell-luettelo tiedoista, joita tarvitaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmissa.   

Sirkka Rousu, HT, sosiaalityöntekijä, yliopettaja, hallinto-oikeuden lastensuojelun asiantuntija