Mistä resurssit sote-palvelujen valvontaan? - ehdotus valvontajärjestelmän kehittämiseksi

TAUSTOITUSTA JA PERUSTELUA

Helsingin sanomat julkaisi 15.2.2019 (ALLA) ideani, miten sote-palvelujen valvontajärjestelmää voitaisiin kehittää ja niin, että järjestelmä rahoitettaisiin valvottavien maksamilla valvontamaksuilla

- näinhän mm. autokatsastus toimii, ja siitä tämä idea on lähtöisinkin.

Omavalvonta on osa jokaisen yksikön johtamista ja jatkuvaa laadun varmistusta, mutta sen lisäksi tarvitaan uskottavaa viranomaisvalvontaa, ja viranomaisjohtoista muuta laadun varmistusta  - tässä tämä katsastustoiminta. 

Kuten olemme tässä hoivapalvelujen kohussa voineet todeta, nykyinen valvontajärjestelmämme on täysin riittämätön ja toimii hyvin vähäisillä resursseilla, eikä omavalvonta voi olla pääasiallisin keino, jota hallitus Luova-viraston perustamisella tavoittelee, varsinkaan heikommassa asemassa olevien kuten vammaiset, vanhukset, lastensuojelun lapset ja perheet, mielenterveyskuntoutujat jne. palveluissa. Useissa maissa toimii riippumattomia valvontaelimiä, meillä ei. THL teki joitakin vuosia sitten eri maiden valvontajärjestelmistä selvityksen.

Valvottavia yksikköjä on nykyisin aivan valtava määrä, mutta valvontajärjestelmä on sama kuin 30-40 vuotta sitten - todellakin!

Ns. SGEI-julkisen palveluvelvoitteen perusteella lakisääteisten sosiaalialan osaamiskeskusten lisäksi, ”katsastustoimintaa” voisi tehdä eri kohderyhmien palvelujen osaamisessa kunnostautuneet, esimerkiksi lastensuojelussa Pesäpuu ry, joka on saanut lukuisia palkintoja kehittämisosaamisestaan.

Luovassahan ei valvontaresursseja olisi nykyistä enempää, oikeastaan päinvastoin. Tosin Luovan perustaminenkin on riippuvainen siitä, tuleeko meille maku-sote:a:  siis maakuntia ja niiden sote-liikelaitoksia, jossa yhteydessä mm.AVI:t on tarkoitus lakkauttaa, ja poistaa sijaintipaikkakunnilta yksiköiden valvontavastuu. Kunnilta/kuntayhtymiltähän poistettaisiin kokonaan sote-tehtävät ja siten myös valvontavastuut. 

Valvonnan pitää olla uskottavaa ja läpinäkyvä:

mm.valvottavan yksikön pitää julkaista valvonnan lopputulema. 
Ja miksi valvottavat eivät siitä joutuisi sote-alalla maksamaan, samoin kuten ympäristö ja teknisellä alallakin hakija/valvottava maksaa valvonnasta (kattaa noilla alueilla vain osan valvontakustannuksista).

Ravintoloidenkin pitää pitää asiakkaiden näkösillä tarkastuksen tuloksesta kertova tarra. Miksi ei sitten sote-yksiköissä?

En usko myöskään, että valtion budjetista tulee (ei siis tullut lisäbudjetista) niin paljon lisäresurssia, että valvottavien määrä huomioiden, se riittää mihinkään. Substanssin erityisosaamista tarvittaisiin myös.  

Resurssit eivät myöskään nykykunnissa/kuntayhtymissä tule kasvamaan tarvetta vastaavaksi.

Näillähän on nykyjärjestelmässä useita valvontarooleja: 1) sijaintipaikkakunnan velvollisuus valvoa, 2) ostajana velvollisuus valvoa mitä ostaa ja sopimuksenaikainen valvonta, 3) lisäksi jokainen asiakastyöntekijä valvoo oman asiakkaansa osalta - kunnan/kuntayhtymän roolihan tosiaankin kokonaan poistuisi Luova-mallissa.

Toimittajat vaihtoivat otsikon: jutun pääpointti oli valvontajärjestelmän uudistaminen, ei sinänsä yllätystarkastukset, joita tietenkin pitää olla, mutta niitä ei pystytä nykyisin tekemään kuin vasta jo ongelmien synnyttyä.

Idean alkuperäisesittäjä on ollut Seppo Sauro, asiaa kehiteltiin useissa aiemmissa Kuntaliiton aikaisissa hankkeissani, joissa toimin projektipäällikkönä - yritimme katsoa asiaa laadun kehittymisen näkökulmasta ja boxin ulkopuolelta. Idean eri versiot on julkaistu, viimeksi 2009 (Holma) LapsiArvi-hankkeessa, tuolloin pohdimme lastensuojelua. Julkaisu löytyy edelleen sähköisenä Kuntaliiton sivuilta.

Järjestelmän tulisi olla valtiojohtoinen, ja sen toki voi perustaa myös suoraan valtion omaksi toiminnaksi. 

Itse ajattelin, että SGEI-julkisena palveluvelvoitteena annettu tehtävä (valtion toteuttaman kilpailun kautta) toisi "katsastajaksi" eri palvelualojen parhaimmat asiantuntijaorgaanit, lastensuojelussa se voisi siis olla Pesäpuu ry. 

Sosiaalialan lakisääteiset alueelliset osaamiskeskukset ovat monen sosiaalialan alueen osaajia, joten heillä voisi olla osaamista laajastikin jne. - rajoituksena pitää olla se, että ko.yksikkö ei itse tuota asiakaspalveluja joita se katsastaa - käytän tätä katsastaa -termiä kun idea on tuolta autokatsastuksesta, mutta tietenkin asiassa on kyse valvonnasta ja laadun varmistamisesta. 

Idean jatkokehittelyssä löytyy selkeät roolit eri toimijoille - kirjoitin niistä lyhyesti julkaistun mielipiteen lopussa. Keskeinen rooli on mm. laatu- ja valvontakriteerit (autoillakin sellaiset on), valvontarekisteri, ennakollinen valvonta, sanktiot jne.

Minulla itselläni on monipuolinen alan työkokemus ja myös sekä alan että hallinnon koulutus (tohtori), pieni pätkä myös valvojana aikoinaan Uudenmaan lääninhallituksessa (nyk.AVI) - tunnen toimintaympäristön. Parhaillaan toimin myös Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän päättäjänä hallituksessa, valtuustossa ja yksilöasioiden jaostossa. Yhtymä vastaa kuuden kunnan ja 200 000 asukkaan sote-tehtävistä ja palveluista.

Tässä HS 15.2.2019 julkaistu lukijan mielipide:

Hoivayksiköihin tulisi tehdä säännöllisiä yllätystarkastuksia

Tarkastustiedot tulisi viedä valtakunnalliseen rekisteriin, josta saataisiin ajantasaista tietoa valvonnan tuloksista.

SOTE-PALVELUJEN valvonnan resurssit ovat riittämättömiä kaikilla palvelualoilla lastensuojelusta vanhuksiin. Mistä saadaan lisäresursseja?

Ehdotan seuraavaa mallia. Kun yksikön toiminta alkaa, tehdään käynnistämistarkastus. Toiminnan aikana yksikkö tarkastetaan yllätystarkastuksin vuosittain. Jos vikoja löytyy, tehdään jälkitarkastus puutteiden korjaamisesta.

Kun toiminta muuttuu oleellisesti, tehdään muutoskatsastus. Ylimääräisiä yllätystarkastuksia tehdään, kun ongelmia on tullut esille. Kaikki toiminnasta aiheutuvat kustannukset katetaan katsastusmaksuilla, jotka yksikön omistaja maksaa. Katsastusvelvoite koskisi sekä yksityisiä että julkisesti omistettuja yksikköjä.

Katsastusjärjestelmä voisi perustua julkiseen palveluvelvoitteeseen (niin sanottu SGEI-velvoite), ja katsastusta hoitavat valittaisiin julkisen kilpailun perusteella. Säädöksillä varmistetaan, että katsastusasemalla on osaavaa työvoimaa. Esimerkiksi lakisääteiset sosiaalialan osaamiskeskukset voisivat menestyä toiminnassa.

Tarkastusten tulee perustua kansallisiin laadun kriteereihin ja vaatimuksiin, jotka osin ovat kaikille yhteisiä ja osin palvelun sisältöön perustuvia. Tarkastustiedot viedään valtakunnalliseen rekisteriin, josta saadaan ajantasaista tietoa valvonnan tuloksista. Tarkastustuloksen pitää löytyä jokaisen yksikön julkisista tiedoista, esimerkiksi: ”Yksikkö katsastettu 2018 – viisi tähteä”, eli kaikki tarkastetut asiat ovat kunnossa. Katsastustoiminta kannustaa ylläpitämään ja kehittämään laatua.

Järjestelmä rahoittaa itse itsensä. Viranomaisten tehtävät painottuisivat ennakolliseen ohjaukseen, koulutukseen, valvonta- ja lupakriteerien laadintaan, valvontajärjestelmän toimintaan sekä tarvittaessa sanktioihin.

Asiakkaan omatyöntekijä valvoo aina asiakkaansa hoidon laatua. Lisäksi yksikön kanssa sopimuksen tehnyt tilaaja valvoo sopimuksessa sovittujen asioiden noudattamista.

Sirkka Rousu

sote-alan yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu