Mitä lastensuojelun onnistumistarinat kertovat lastensuojelun laadusta ja vaikuttavuudesta?

Olen hakenut usemman kerran apurahoja tutkimukseen, jonka keskiössä olisi lastensuojelun onnistumiseen liittyvien tekijöiden jäsentäminen. Kilpailu rahoituksesta on aina kovaa. Niinpä olin yllättänyt, kun sähköpostiviestillä säätiön asiamies kysyi haluaisinko puhua apurahansaajien juhlassa. Olin siis saanut apurahan ja sen aihepiiristä haluttiin minun puhuvan muillekin. Toki tähän suostuin.

Tässä 27.5.2019 puheeni Niilo Helanderin säätiön apurahajuhlassa. Teen tarkemman tutkimuksen toteutussuunnitelman kesällä ja syksyllä haen siihen kumppaneita - lisää tietoa asiastaa myöhemmin.

Kuva: Matias Uusikylä

Lämmin kiitos tästä mahdollisuudesta puhua apurahansaajana.

Omassa tutkimuksessani pohdin -  Mitä lastensuojelun onnistumistarinat kertovat lastensuojelun laadusta ja vaikuttavuudesta?  

Olen hyvin suuren perheen nuorimmaisia. Olen saanut perheeltäni kannustusta opiskeluun. Opiskelu on mahdollistunut suomalaisessa yhteiskunnassa myös taloudellisesti köyhän perheen nuorelle. Aloitin sosiaalityön opinnot Tampereen yliopistossa ilman ylioppilaspohjaa, ja jatkoin toisen yliopistotutkinnon opiskelua lastensuojelun asiakastyön, omien lasten kasvattamisen ja kodin rakentamisen ohella - valmistuen pitkän opintopolun päätteeksi hallintotieteen tohtoriksi tutkien lastensuojelun tuloksellisuuden arviointia organisaatiossa.

Työn ohella erilainen opiskelu, kuten ammatillisen opettajan opinnot, sekä tutkimus- ja kehittämistyö on jatkunut läpi elämän. Uteliaisuus ja kiinnostus oppia ymmärtämään maailmaa, ihmistä ja toimintamme vaikutuksia sekä koettua asiakastyön laatua, on osa arkeani edelleen. Koen, että on tärkeää myös laittaa kiertoon minulle kertynyttä tietoa ja osaamista - siksi mm. kirjoitan Lastensuojelija-blogia.

Kannan vastuuta ja huolta päätöksenteon laadusta, myös kotikuntani päätöksentekijänä. Oikeudellisesti ja inhimillisesti kestävien päätösten tulisi perustua vahvasti tietoon ja toimintaa tulisi johtaa erilaista tietoa hyödyntäen. Keskeinen tiedontuottaja on ihminen ja hänen kokemuksensa, myös silloin kun hän on yhteiskunnallisen tuen ja palvelujen tarvitsijana esimerkiksi lastensuojelussa. 

Lastensuojelun epäonnistumisen tarinat nousevat jatkuvasti yleiseen keskusteluun. Sen sijaan tiedämme aika vähän siitä, millaiset seikat ja tekijät kertovat onnistuneesta lastensuojelusta. Lastensuojelun avohuollon asiakkuudessa oli vuonna 2017 noin 56 000 lasta ja nuorta, lisäksi sijaishuollossa oli noin 18 000 lasta ja nuorta, heistä yhteiskunnan vastuulleen ottamia huostaanotettuja lapsia oli noin 12 000 - uskallan arvioida, vaikka kunnollista tutkimustietoa ei tästä olekaan, että lastensuojelu myös onnistuu auttamaan ja tukemaan perhettä sekä suojelemaan lasta ja nuorta hoidon laiminlyönniltä ja kaltoinkohtelulta. Lastensuojelun toiminnassa havaitut puutteet pitää tietenkin korjata.

Onnistumistarinoiden esille saaminen tuo lisää ymmärrystä ja tietoa lastensuojelun laatuun ja vaikutuksiin liittyvistä tekijöistä sekä siitä, mitä olisi tarpeen tehdä lasten ja perheiden tueksi jo varhaisemmassa vaiheessa, kun tuen tarve ilmenee. Onnistumisesta kertovaa tietoa tarvitaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edellytysten parantamisessa sekä lastensuojelun laatua ja vaikuttavuutta vahvistavien toimien kehittämisessä.

Epäonnistumisesta kertovien uutisten pohjalta myös vanhemmat, lapset ja nuoret, jotka itse tarvitsisivat apua ja tukea, muodostavat käsitystä lastensuojelun toiminnasta: uskallanko hakea apua, jos lastensuojelu toimii, kuten mediassa kerrotaan?

Lastensuojelun onnistumistarinoiden esille nostaminen luo myös luottamusta tämän päivän lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen siitä, että he voivat saada apua ja tukea lastensuojelusta. Lastensuojelua kohtaan tunnetaan pelkoa, joka voi viivästyttää avun hakemista.

Yhteiskunnan tulee tietää, miten se onnistuu lastensuojelun tehtävässään. Lastensuojelun ja perheiden kuntoutuksen yhteiskunnalliset kustannukset ovat vuodessa noin miljardi euroa. Lastensuojelusta vastuussa olevat ovat tilivelvollisia myös toiminnan kustannus-vaikuttavuudesta. Yhteiskunta kantaa tiedontuottamisen vastuunsa heikosti.

Tietoa lastensuojelusta tuotetaan tietenkin osana asiakastyötä, mutta tietoa vaikutuksista ei saada tietojärjestelmistä raportoitua. Yhteiskunta vastuutehtävästään huolimatta, ei ole perustanut lastensuojelututkimukselle rakennetta, tutkimusohjelmaa ja perusresurssia.

Lapsiasiavaltuutettu ja monet lastensuojelutahot ovat ehdottaneet monien vuosien ajan, että lastensuojelun tutkimusta varten tarvitaan pitkäjänteinen tutkimusohjelma, sille tutkimusta organisoiva rakenne ja yhteistyöverkosto sekä perusresurssi, jolla tuotetaan jatkuvaluontoisesti monenlaista tietoa lastensuojelusta, myös onnistumisesta. Säätiöiden rahoitusrooli on nykyisin keskeinen, mutta on liian sattumanvaraista millaisiin tutkimuksiin kulloinkin saa eri säätiöistä rahoitusta. Näin ei voi olla yhteiskunnan vastuulla olevassa tehtävässä.

Oman tutkimushankkeeni tuloksia tullaan hyödyntämään nyt vielä suunnitteluvaiheessa olevassa tutkimushankkeessa, jossa kehitettäisiin lastensuojelun laadun ja vaikutusten seurantamallia organisaatioiden johtamisen ja toiminnan kehittämisen perustaksi. Lastensuojelusta vastaavien organisaatioiden nykyisistä seurantamalleista puuttuvat onnistumista kuvaavat mittarit.   

Onnittelut kaikille apurahasaajille - Kiitos!

Juhla oli Ritarihuoneella, jossa seiniä peitti aatelissukujen reliefit. 

Itse sain presidentilta 6.12.2018 oman ritarimerkkini.