sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Perhesurmat ja lapsiperheiden arki

Perhesurmat järkyttävät. Ne myös nostavat vakavia kysymyksiä siitä, millaisessa maailmassa tämän ajan perheet elävät. On hyvä, että sisäasiainministeriö käynnistää tarkemmat tutkimukset - vastaavanlaista onnettomuustutkinnan selvitysprosessia ehdotimme jo jokunen vuosi sitten kun valmisteltiin sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Itse olin mukana Arjen turvallisuus- työryhmässa ja vetovastuussa sen alatyöryhmässä, jossa teimme analyysiä ja ehdotuksia lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.

Arjen turvallisuus-työryhmän ajatus oli, että eri toimijatahot voisivat oppia jotain tärkeää, kun tutkisimme ainakin kaikkein vakavimmat lapsiin kohdistuvat rikokset: sen mikä niihin johti, millaista tukea perhe ja lapset olivat saaneet, miten auttamisjärjestelmä toimi tai toimiko se ollenkaan jne. Tällaista tutkintaprosessia vertasimme ns. vakavien onnettomuuksien tutkintaprosessiin, jossa nimetään onnettomuutta selvittävä monialainen tutkintaryhmä ja tehdään tosi perusteellinen analyysi tapauksesta. Tavoitteena pyrkiä ehkäisemään vastaavankaltaiset tilanteet ja oppia kaikella tavalla asiasta. Tämänkaltaista tutkintaprosessia ei käynnistetä yleensä kuin ns. perinteisissä suuronnettomuuksissa. Työryhmä ehdotti, että käynnistettäisiin tällaisen tutkintamallin kokeilu rajatusti tutkimalla huolellisesti ainakin ne lapsiin kohdistuvat väkivaltarikokset, joissa lapsi kuoli väkivallan seurauksen. Poliisin tietoon tulee vuosittain runsaat 2000 lapseen kohdistunutta väkivaltarikosta ja noin 1000 seksuaalirikosta, ja tiedämme, että vain pieni osa tapauksista tulee poliisin tietoon - lähinnä vakavimmat, joissa on tarvittu sairaalahoitoa, poliisin puuttumista tai lastensuojelun väliintuloja.

Hyvä, jos siis nyt lähdetään tutkimaan näitä perhesurmiä perusteellisesti. Laitan tämän blogikirjoituksen loppuun linkin väkivaltasivustolle, ja myös aiheesta kirjoittamaani Ahjo- lehden blogiin.

Kuten Hesarin 15.1.2012 pääkirjoituksessa ansiokkaasti pohditaan, lapsiperheiden arkeen tarvitaan tukea ja myös sellaista toimintaa, jossa vanhemmat ja koko perhekin voivat keskustella muiden vanhempien kanssa. Hesarissa tuodaan esille MLL:n hyvä työ. Monissa kunnissa on nyt jo usean vuoden ajan kehitetty perhekeskustoimintaa ja rakennettu muutoinkin yhteistyötä ja verkostoja lapsiperhepalvelujen yhteistyöhön, jotta aina olisi erilaista arjen tukea saatavilla eri-ikäisten lasten vanhemmille ja perheelle. Edellisessä blogikirjoituksessani toin esille myös Nuorten Ystävien Vanhempien Akatemian upean toiminnan. Kehitystyötä on siis tehty ja sitä jatketaan, mutta enemmän voimavaroja tähän työhön yhteiskunnassamme pitäisi suuunnata. Ehkäiseminen on aina järkevämpää kuin korjaaminen - ja menetettyä elämäähän ei voi korjata millään.

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula pohtii myös blogissaan perhesurmia. Hän ottaa esille mm. sen miksi vanhemmat eivät hae apua, vaikka sitä olisi tarjolla. Onko esimerkiksi lastensuojelun "maineelle" tehtävissä jotain, jotta vanhemmat rohkenevat ottaa yhteyttä myös lastensuojeluun apua ja tukea saadakseen?

Lue tästä linkistä Maria Kaisan 13.1.2012 blogi perhesurman herättämistää ajatuksista.

Linkki väkivalta-sivustolle, jota ylläpitää Oikeusministeriön Rikoksentorjuntaneuvosto (jonka jäsen ja sen väkivaltajaoston jäsen olen myös vuosia ollut).
Linkki HS pääkirjoitukseen 15.1.2012 Rankassa arjessa perheet tarvitsevat tukea.
Linkki Ahjo-lehden kolumniini Eetu ja Elias sängyn alla
Linkki sisäisen turvallisuuden ohjelmaan, sen Arjen turvallisuus-työryhmän raporttiin
Linkki Tarja Mankkisen artikkeliin valmisteilla olevasta kolmannesta sisäisen turvallisuuden ohjelmasta

6 kommenttia:

  1. Myös sosiaalitoimen on katsottava peiliin näissä perhesurmissa, joissa on ollut lapsiin kohdistuneita toimenpiteitä esim. huostaanottoja. Liian paljon sosiaalityö on valtasuhteilla pelaamista. On selviö, että kouluttamaton, ongelmiensa keskellä painiva lähiöperhe on kyvytön käsittelemään muun muassa huostaanottoa. Tällöin huostaanoton kääntöpuoli on valtapeliä, joska satuttaa ihmisyyden syvimpiä vesiä. Koska on luotu tällainen järjestelmä, niin pitäisi myös pystyä luomaan sellainen palvelu, joka oikeasti on muutakin kuin toimenpide ja toimenpiteen jälkeinen katko kaikelle keskustelulle. Kun toinen osapuoli jää yksin pelkoineen ja loukattuna, niin vaihtoehto voi olla epätoivoinen teko. En puolustele perhesurmia, mutta pitää olla tahtoa myös estää perhesurmia. Yksikin perhesurma, jonka impulssina on toiminut huostaanotto, on liikaa ja kertoo jonkin menneen pieleen.

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos kommentistasi. Lastensuojelun tulee kyetä katsomaan itseään peiliin. Näin varmasti tapahtuukin selvityksessä,jota näistä viimeaikojen perhesurmista on meneillään. Näiden perhetragedioiden tulisi johtaa myös laajemminkin lastensuojelun toiminnan arviointiin. Asia on esillä nyt 15.2.2012 lapsiasianeuvottelukunnan kokouksen asialistalla. Tarkoitus on saada käyntiin kehittämistoimia. sirkka rousu

    VastaaPoista
  3. Lapsiperheiden puolesta20. kesäkuuta 2012 klo 14.32

    Nämä surmat ovat kuin hätähuutoja, jotka tulevat liian myöhään perille. Ajoissa hätähuutoa ei uskalla tehdä, koska lastensuojelu pelottaa.
    Auttakaa lapsiperheitä ajoissa. Pitäisi huolehtia siitä, että kaikki lapsiperheet saavat lastenhoitoapua, että yhdenkään perheen ei tarvitse päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen yksinään hoitaa lapsiaan saamatta pientäkään lepoa tai vanhempien kahdenkeskistä hetkeä. Suku ei enää tue kuten ennen, kyläyhteisöjä ei enää ole, voi olla että ystäviä ei kiinnosta. Isovanhemmat ehkä juoksevat omissa virkeän eläkeiän menoissaan tai eivät osaa tai uskalla hoitaa lapsia. Lapsi voi olla haastava, jolloin vaikkapa MLL:n lastenhoitajasta ei ole apua, koska lapsi ei suostu jäämään tilapäisen hoitajan seuraan. Lastenhoitajan järjestäminen on myös ajattelua ja aikaa vaativaa, eikä kumpaankaan välttämättä ole resursseja kun pää on hajoamaisillaan ja joka hetki on hektinen ja masennus vie loputkin voimat. Lastenhoitoapua ei välttämättä saa yhtään mistään hetkeksikään. Ahdistus, joka syntyy, kun lasten kanssa on perhe aivan yksin, ilman tietoa ensimmäisestäkään lepohetkestä, ensimmäisestäkään rauhallisesta hetkestä vanhempien kesken edes keskustellakseen rauhassa, on valtava ja voi helposti masentaa ja viedä vaikka järjen.
    Lastensuojeluun ei tällaisen takia uskalla kukaan ottaa yhteyttä, kun eihän tässä ole mitään "oikeaa" ongelmaa ja lastensuojelu vain alkaisi tarkkailla perhettä ja veisi varmasti lapset! (Tiedän ettei asia näin ole mutta tunteet voittavat järjen näissä asioissa hyvin usein.) Ei lastenhoitoon uskalla ottaa yhteyttä ennenkuin on niin väsynyt että on valmis antamaan lapsensa pois. Ja varmasti moni ei kestä tuollaista ajatusta, että lapset vietäisiin. Silloin voi tuntua jopa siedettävämmältä tuollainen kammottava ratkaisu. Luulen että perhesurma on väärä nimitys. Sanoisin, että perheitsemurha olisi oikeampi. Kun lasten huoltaja ei enää jaksa hoitaa lapsia ilman hetkenkään taukoa eikä apua saa ilman että luulee että menettää lapset, lopettaa kaiken. Ymmärrän logiikan ja tunteet hyvin. Ratkaisu yhteiskunnan taholta olisi helppo. Lastenhoitoapua automaattisesti minimimäärä kaikille halukkaille perheille. Ilman lastensuojelun tarkkailua.
    Maksaahan se, tottakai. Mutta niin maksavat murhat ja niiden selvittelytkin, puhumattakaan pitkän aikavälin kustannuksista siitä, että lapsiperheet voivat huonosti.
    Lastenhoitoavusta tai vaikkapa kodinhoitoavustakin olisi yhteiskunnan tasolla taatusti valtavasti hyötyä heti ja pitkään tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainsäädäntömme mukaan (Sosiaalihuoltolaki 20-21§) lapsiperheiden pitäisi saada käytännön apua perheen kotiin - sitä ei kuitenkaan ole saanut. Nyt on useissa kunnissa tajuttu esille nostamallasi tavalla, että lapsiperheiden tukea kannattaa järjestää perheille ajoissa, ja niin ettei se edellytä esim. lastensuojelun asiakkaana olemista. Esim. Espoo päätti viime vuonna, että perheet voivat saada täll.palvelua. Lisäksi joissakin kunnissa myönnetään palveluseteleitä,joilla perhe voi hankkia kotipalvelua itse. Näiden ja monien muidenkin lapsiperhepalvelujen lisääminen tuntuu kuitenkin etenevän kovin hitaasti. Syksyn kuntavaaleissa kannattaa käynnistää keskustelua asiasta ja äänestää sellaisia päättäjiä, joilla on ymmärrystä lapsiperheiden tarpeista.

      Poista
  4. Eilen päättyi traagisesti oman käden kautta erään isän tarina, jossa valitettavasti lastensuojelulla oli merkittävä osa. Lasten äiti nimittäin on lastensuojeluviranomainen ja käytti häikäilemättömästi omaa asemaansa viedessään lapset ja estäessään isää näkemästä omia lapsiaan. Miten on mahdollista että edelleen äiti saa tehdä mitä haluaa ja isällä ei ole oikeuksia, eikä apua saa? Kyseinen isä ei toukokuun jälkeen nähnyt lainkaan lapsiaan, koska äiti ei antanut. Lastenvalvojan kautta saatu "apu" oli ainoastaan ehdotus että voidaan järjestää 2h valvottuja tapaamisia. Miten lapsensa tietoisesti isästään erottava henkilö voi ylipäätään toimia lastensuojelun parissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin surullista, niin isän kuin lastenkin kannalta. Mitä pienempiä lapsi, sitä vaikempaa heidän on itsensä huolehtia suhteestaan vanhempaansa, jonka luona ei asu. Meillä pitäisi olla pakollinen ja kunnollinen erosovittelu lapsiperheiden vanhemmmille, niin että lapsilla olisi aito mahdollisuus molempiin vanhempiinsa. Kirjoitin tästä viimeksi Metalliliiton Ahjo-lehden kolumnissani, jonka tekstin lainaan tähän:

      " Myötä ja vastamäessä

      Parisuhde on yksi tärkeimmistä aikuissuhteistamme ja keskeinen hyvinvointimme lähde – tai sitten kaiken loppu, kuten viimeajan perhesurmista voisi päätellä. Tutkimusten mukaan naimisissa olevat henkilöt ovat keskimäärin terveempiä ja onnellisempia kuin naimattomat. Erityisesti yksin elävät miehet voivat usein huonosti. Saman kumppanin kanssa ei eletä koko aikuisikää. Suomi on kolmen kärjessä Euroopan erotilastoissa. Kun v.1965 solmittiin reilu 36 000 avioliittoa ja eroja kirjattiin vajaa 4600, niin v. 2011 avioliittoja solmittiin vain 28 400 ja eroja oli jo 13 500. Ensimmäisen avioliiton mies solmii vasta 32,9 ikäisenä ja nainen 30,6 ikäisenä, kun v.1965 mentiin avioliittoon 8 vuotta nuorempana. Ensimmäisen avioliiton kesto on lyhentynyt.

      Avio- että avoliittojen purkautuminen koskettaa vuosittain noin 30 000 lasta. Eroihin saattaa liittyä kaikkia osapuolia vaurioittavia taisteluja lapsesta. Vanhempien eroilla onkin huomattavia sosiaalisia ja terveydellisiä seurausvaikutuksia lapsille ja aikuisille. Parisuhde vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin ja perheväkivallan esiintymiseen, syrjäytymisvaaraan ja sairastavuusriskiin.

      Parisuhteessa elämisen taitoihin kannattaisi siis satsata. Seurusteluikään tulevat nuoret tarvitsevat parisuhdetaitojen perusopetusta. Nykyisin parisuhdekursseille on ruuhkaa, apua tarvitessa joutuu kuukausien jonoihin perheneuvolaan tai kirkon perheasiainkeskuksiin, eikä eron uhatessa ole erosovittelua riittävästi. Parisuhteen kunto kiinnostaa kuitenkin ihmisiä: se on kestoaihe naisten- ja perhelehdissä ja myös miesten verkostoissa. Parisuhteen roolikartan® avulla voi jokainen kehittyä kumppanina, rakastajana tai arjen sankarina.

      Kun itse hain ikivanhan lain aikana avioeroa, oli meidän keskusteltava erosovittelijan luona yhden kerran yhdessä ja kumpikin vielä erikseen. Asumuserossa piti asua pari vuotta ja vasta sen jälkeen ero myönnettiin. Kun siitä parin vuosikymmenen päästä erosin avoliitosta kolmen lapsen huoltajana, sovimme keskenämme omaisuudesta sekä lastenvalvojalla lasten huollosta. Erosovittelua ei ollut aikuisille eikä lapsille. Nykyinen avioliittolaki ja uusi kansainvälisestikin ainutlaatuinen avoliittolakimme eivät edellytä pakollista erosovittelua. Avoliittolaki koskee yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta asuneita, ja joilla on yhteisessä huollossa oleva lapsi.

      Kataisen hallitusohjelma lupaa parantaa parisuhdeneuvontaa ja erosovittelua, jota onkin jo kehitetty järjestöjen toimin, ja parisuhde-koulutuspäiville kokoontuu satoja asiantuntijoita vuosittain. Hyvän eron tekemiseen voi hakea tietoa ja käytännön tukea Eroneuvo.fi sivuilta tai Parisuhdekeskus Katajasta. Väestöliitto on tehnyt pitkään työtä toimivan parisuhteen ja vanhemmuuden eteen. Onpa kehitetty myös Vastaamo.fi nettineuvontaa ehkäisevänä psykoterapiapalveluna. Parhaillaan kokeillaan lapsen edun mukaista huoltoriitojen sovittelua, jossa tuomaria avustaa psykologi tai sosiaalityöntekijä. Hyvä parisuhde on perusta yhteiskunnalle!"

      Näin kirjoitin kesäkuussa 2012

      Poista