Lapsiperheiden arkeen muutoksia hyvään ja huonoon suuntaan

Hallituksen budjetti- ja rakennemuutoslinjaukset 29.8.2013 tulevat vaikuttamaan lapsiperheiden arkeen. Yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa, joten vaikutuksista voi tehdä vain jossittelevia arvioita.

Se, että kotihoidon tuen käyttö jaetaan vanhempien kesken, on yleisellä tasolla hyvä suuntaus kehittää lastenhoidossa isien roolia, ja isien työpaikkojen kautta myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen käytäntöjä. Hyvää lienee sekin, että pitkään kotona kotihoidontuella olevat naiset saataisiin välillä työelämään - niin, jos niitä työpaikkoja sitten olisi minne mennä. Huonoa on se, että hallitus ei luota perheiden omiin valintoihin. Jokaisen perheen elämäntilanne on yksilöllinen ja vanhemmat tietävät parhaiten mikä ratkaisu heille sopii. Miten muutos vaikuttaa yksinhuoltajien ja yrittäjien kotihoidontukeen, sitä ryhdytään vasta selvittämään.

Suomessa tarvittaisiin lasten varhaiskasvatusjärjestelmästä, kotihoidon tuesta ja pienten lasten perheiden muista tukipalveluista uudenlainen kokonaisuus, joka on perustuu perheiden valintoihin ja ottaa huomioon perheen elämäntilanteen. Ei ole hyvä, että järjestelmät pakottavat yhdenlaiseen muottiin. Aika moni laaja työryhmä on istunut näidenkin asioiden äärellä vuosien varrella. Päätökset vain ovat jääneet puuttumaan. Nyt tehty linjaus on yksittäinen toimenpide.  

Kokopäivähoito-oikeuden rajoittamisen vaikutukset ovat arvailussa. Tässäkin asiassa olisin luottanut siihen, että perheet itse tietävät lastensa ja perheensä tarpeet. Perheillä ei aina ole myöskään tarjolla vaihtoehtoja kokopäivähoidon sijaan. Jokaisen lapsen tulisi päästä jatkossakin varhaiskasvatuksen piiriin omien tarpeidensa mukaan.

Suomessa pitäisi siirtyä maksuttomaan varhaiskasvatukseen esim. Ruotsin mallin mukaan jokaisella lapsella on oikeus tietty viikkotuntimäärä (taitaa olla noin 4-5 tuntia päivässä) maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Peruskoulukin on maksuton, miksei varhaiskasvatus. Investointi varhaislapsuuteen on ehdottomasti kansankunnan tulevaisuuden kannalta parasta. Lukuisat ja lukuisat tutkimukset osoittavat tämän investoinnin merkityksen taloudellisesti että inhimillisesti.  

Esikoulun pakollisuus lienee vain muodollinen ratkaisu, sillä lähes kaikki lapset ovat jo esikoulussa. Kuntien kannalta pakollisuus saattaa tosin merkitä sitä, että lasten kuljetuskustannukset ja muut oheiskulut lisääntyvät.

Minusta lapsella pitäisi olla oikeus myös aamu- ja iltapäivätoimintaan, ja toiminnan laatutaso pitäisi varmistaa. Toiminta voisi olla osa lapsen kokonaiskoulupäivää - hengittävä ja joustava, sopivasti oppitunteja ja sopivasti liikuntaa ja muuta toimintaa osana turvallista koulupäivää, olisi kehitys, johon pitäisi edetä. Lea Pulkkisen kokeiluista tehdyt tutkimukset osoittavat myönteiset vaikutukset lapsille ja perheille, opettajille ja kokonaiskustannuksille.

Oppivelvollisuusiän nostamisessa pitäisi löytää jokaisen nuoren kannalta joustava ja yksilöllinen ratkaisu. Ei ole mielekästä istuttaa koko ikäluokkaa yhtä vuotta lisää peruskoulun penkillä. Nuoren oikeus omanlaiseen jatkopolkuun tulee olla pääperiaate. Myös lapsilisää pitäisi saada aina 18-vuotiaaksi asti. !7-vuotiaat nuoret eivät saa käytännössä mitään taloudellista tukea asuessaan kotona (eikä taida kotoa poissa-asuvatkaan saada kun vanhempien tulot vaikuttavat opintorahaan). Jos ei lapsilisää voida myöntää, niin toinen vaihtoehto on taata jokaiselle nuorelle opintoraha.

Loistavaa oli hallituksen linjaus, jolla vihdoinkin työtön voi ansaita 300e kuukaudessa ilman että tämä tulo vähentää ansiosidonnaista päivärahaa. Kyllä tällaista linjausta on odotettukin. Samoin asumistuen osalta, leikkuri ei heti alenna asumistukea vaan ansaita saa 400 e ja vasta kuuden kuukauden jälkeen tuen määrä arvioidaan.

Kuntien kannalta hallituksen linjaukset ovat aika rajuja. On vielä epäselvää, mitkä kuntien tehtävät valtio aikoo siirtää kunnilta pois. Lopetetaanko näiden (mitä ovatkaan) tehtävien hoito kokonaan, vai siirtyykö vain vastuu niiden järjestämisestä kunnilta pois. Aika paljon pitää tehtävät vähentyä, jotta niiden vaikutukset ovat miljardiluokkaa.

Kuntien valtionosuuksia aiotaan siis leikata hurjasti edelleen - valtion maksuosuudethan ovat vähentyneet vuosien varrella jo aika minimiin. Joissakin kunnissa verotuksen tasausjärjestelmän vuoksi, ei käytännössä saada enää valtionosuuksia muutoinkaan. Monet kuntapoliitikot, kuten minäkin, ovat peräänkuuluttaneet julkisen vallan kokonaistaloudellista tarkastelua. Liian usein käy niin, että valtio säästää ja kunnat (julkisen vallan toinen osapuoli) joutuvat nostamaan siitä syystä veroja ja maksuja. Ei hyvältä näytä.

Metropolihallintoa tervehdin ilolla, samoin kaupunkiseutujen kehittämistä. Pakkoa siinä ei silti kannata käyttää. Suomessa on tehty meneillään olevaa kuntauudistusta vajaa kahdeksan vuotta (Paras-hanke käynnistyi keskustan ministeri Hannes Mannisen johdolla). Monia kuntaliitoksia on syntynyt ja myös sote-yhteistoiminta-alueita, joilla kunnat hoitavat asioita yhdessä. Monissa maissa homma on hoidettu tarkastelemalla samalla myös valtion aluehallintoa ja muutokset on pantu ripeästi toimeen. Näin olisi meilläkin pitänyt jo vuosia sitten tehdä.

Sote-uudistuksen osalta hallitus vihdoin linjasi, että aletaan valmistella nykyisen sote-järjetelmän rahoitusmallin remonttia. Hienoa, tästä sote-rakenneuudistuksen olisi pitänyt käynnistyä. Parempi myöhään….

Kaiken kaikkiaan hallitus sai lopulta aikaiseksi juonellisen rakenneohjelman, yksittäisten temppujen sijaan, kuten asiaa analysoitiin aamun Hesarin pääkirjoituksessa (31.8.2013).  

Tässä linkki Valtioneuvoston 29.8.2113 tiedotteeseen. Tiedotteessa on pähkinänkuoressa hallituksen linjaukset.

Tässä linkki Valtioneuvoston rakennepoliittiseen ohjelmaan 29.8.2013.

HS: lastensuojelu pois kunnilta

Tänään 10.8.2013 Hesarin artikkelissa kerrotaan peruspalveluministeri Susanna Huovisen pohdinnoista, jossa lastensuojelutyöstä kuntien sijaan vastaisikin jatkossa uudet sote-alueet.

Kuten jutussa kerrotaan, on lastensuojelun keskeiset ongelmat tunnistettu jo lukuisissa lukuisissa työryhmäraporteissa. Samoin on ongelmien ratkaisemiseksi tehty lukuisia lukuisia toimenpide-ehdotuksia, joita nyt toistetaan. Jokunen uusi kehittämisideakin löytyy. Itse olen valmistelemassa mm. henkilökohtaisen budjetoinnin mallin kehittämistä Suomeen myös lapsiperheiden varhaiseen tukeen sekä lastensuojeluun -siitä raportoin syksyllä tarkemmin.

Lastensuojelun kansallinen kehittämisohjelma toimi 2004-2007 aikana, ohjelmaa johti ansiokkaasti Kristiina Laiho yhteistyössä kansallisen koordinaatiotyöryhmän kanssa. Ohjelma hankki erilllisselvitykset ja kehittämisehdotukset keskeisimmistä lastensuojelun ongelma-alueista. Laaditut selvitykset ja ehdotukset olivat hyviä. Ohjelmakauden yksi keskeinen kehittämisen kohde oli lastensuojelutyö seudullisena tai maakunnallisena yhteistyönä. Vastasin STM:n toimeksiannosta juuri tämän osion nykytilan arvioimisesta ja kehittämisehdotusten tekemisestä (raportit vuosina 2005 ja 2006). Kokosimme kaikki lastensuojelun seutu- ja maakuntahankkeet valtakunnalliseksi  verkostoksi, jossa jaoimme hyviä kokemuksia ja kehitimme lastensuojelupalveluja ja yhteistyömalleja yhdessä. Saimme myös ohjelmaa arvioineen ulkoisen arviointitutkimuksen mukaan paljon hyvää aikaan.

Kun lastensuojelun kansallinen kehittämisohjelma päättyi, jäi pallo kunnille jatkaa seutu- ja maakuntatasoisen lastensuojelutyön toteuttamista ja edelleen kehittämistä. Pallo jäi myös  STM:lle, tehtävänä olisi ollut tukea hyvin alkanutta kehittämistyötä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Lastensuojelutyö vaatii riittävän laajan väestöpohjan, johon hyvin soveltuu joko suuret kunnat tai kuntien yhdessä hallinnoimat sote-kuntayhtymät. Emme tässäkään asiassa tarvitse vain yhtä mallia, johon kaikkialla Suomessa pakotetaan, vaan eri väestöalueille soveltuvia järjestämistapoja.

Nyt on vuosi 2013 (seitsemän vuotta on siis virrannut vettä "Vantaassa") ja taas on monta työryhmää pohtinut lastensuojelun kehittämistarvetta ja toimenpiteitä.

Muutamilla seutu- ja maakunta-alueilla lastensuojelutehtäviä hoidetaan jo nyt ylikunnallisesti, nimenomaan ministerin peräämien "uusien" sote-alueiden toimesta. Paras ja toimiva esimerkki on Etelä-Karjalan sote-piiri Eksote. Eksote on virallinen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön mukainen sote-kuntayhtymä, jolle kunnat ovat siirtäneet kokonaisuudessaan kaikki lastensuojelun tehtävät. Kunnat vastaavat lasten, nuorten ja perheiden peruspalveluista, kuten päivähoito, koulu, nuorisotyö, ja kehittävät ehkäisevää lastensuojelua tiiviissä yhteistyössä Eksoten lastensuojelun kanssa. Malli on toimiva ja esimerkillinen.

Ylikunnallisia yhteistyömalleja erilaisten lastensuojelupalvelujen osalta toimii myös muualla, pitkät perinteet tästä on esimerkiksi Jyväskylän alueella, ja Kainuun maakuntamallissa. Moni erikoissairaanhoitopiiri on jo vuosia sitten muuttanut nimensa sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymäksi, joka vastaa siis myös monista sosiaalipalveluista, esim. Pohjois-Karjalan sote-piiri.

Olisiko jo oikeasti aika toimeenpanna tehdyt ehdotukset? Lastensuojelun sosiaalityö tarvitsee ehdottomasti lisää osaavaa henkilöstöä. Tästäkin aiheesta on aika monta vuotta kirjoitettu.

Tässä linkki Hesarin juttuun.

Tässä linkki Kananojan 19.6.2013 jättämään raporttiin.

Tässä linkki 19.6.2013 julkaistuun lastensuojelun laatusuositukseen.

Teen arvion Kananojan raportin ehdotuksista sekä laatusuosituksesta myöhemmin. Julkaisen ne blogissani. Raportteja voi kuka tahansa kommentoida valtion Ota Kantaa sivuilla.

Sosiaalialan ylemmän amk-tutkinnon suorittaneet ovat erinomaisia osaajia myös lastensuojelun sosiaalityöhön

Yle uutisoi 29.7.2013 lastensuojelun tilasta. Uutinen perustui pienimuotoiseen kyselyyn aluehallintovirastoille. Uutisen yhteydessä haastateltiin mm. Talentian edustajaa, joka kantoi huolta henkilöstöpulasta ja sen seurauksista lastensuojelun asiakkaille.

Olen sanan peistä vääntänyt sosiaalityön henkilöstöpulasta mm. Talentian kanssa jo aika pitkään.  Monia toimia tarvitaan, jotta vakanssit saadaan täytettyä osaavilla sosiaalityön ammattilaisia ja että he myös jaksaisivat työssään, sillä suuri työntekijöiden vaihtuvuus ei kerta kaikkiaan anna edellytyksiä vaikuttavalle lastensuojelutyölle.

Jankutan edelleen samasta asiasta: sosiaalialan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet (sosionomi ylempi amk) tulee määritellä päteviksi sosiaalityöntekijän virkaan. Pätevyyteen pitää riittää se, että he ovat suorittaneet jo sosionomi AMK tutkinnon, olleet alansa työssä sen jälkeen vähintään kolmen vuoden ajan ja sen jälkeen lisäksi vielä suorittaneet ylemmän AMK -tutkinnon. Heillä on motivaatio ja osaaminen sosiaalityöhön. Piste.

Tässä linkki Ylen uutiseen

Helsingin lastensuojelun kehittämisestä ja yhteistyörakenteista

Olen etäältä seurannut myös entisen työkuntani Helsingin lastensuojelun kehittämistä. Olen siitä keskustellut myös opiskelijoideni kanssa, jotka ovat työssä Hesan lastensuojelun eri yksiköissä. Lopussa on linkki heidän blogiteksteihinsä.

Pari päivää sitten sain myös huolestuneen puhelinsoiton aiemmalta kolleegalta: hän kysyi minulta mitä lastensuojelun kehitykselle voisi Hesassa tehdä. Hän koki, että työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa asioihin ovat vähäiset, johtajat ottavat esimerkkiä maista, joista ei kannattaisi ottaa esimerkkiä lastensuojelun kehittämiseksi (mm. lastensuojelun arviointimallia rakennetaan Helsinkiin paljon kritiikkiä saaneen brittiläisen mallin pohjalta konsulttivetoisesti) eikä kaupungin uusilla päättäjillä ole ymmärrystä siitä, mihin suuntaan lastensuojelua tulisi kehittää. Kollegan mukaan Hesassa ei toimintaa nyt kehitetä asiakaslähtöiseen suntaan eikä asiakkaiden tarpeiden mukaan, tutkimustietoa ei hyödynnetä siitä, millainen toiminta olisi tehokasta, ja alasajetaan toimintoja puutteellisen tiedon pohjalta. Lastensuojelun muutoshankkeen tavoitteista ja toteutuksesta kannattaisi keskustella laajasti ja avoimesti.

Olen itsekin käsityksessä, että Helsinki on tehnyt ratkaisuja, jotka ovat pikemminkin professio- ja organisaatiolähtöisiä, eikä asiakaslähtöisiä. Yksi esimerkki kuultiin 17.5.2013 olleessa sosiaalialan osaaminen -ajankohtaispäivässä Kuntatalolla: aikuisten palveluissa moniammatillisten tiimien sijaan on muodostettu yksiammatillisia palvelulinjoja.

Soittaja oli huolissaan erityisesti lastensuojelusta ja nuorten auttamisesta, jossa tarvittaisiin nuoren arjessa toteutuvaa monialaista verkostotyötä. Monissa ongelmissa elävä nuori ei tule autetuksi 45 minuutin yksilötapaamissa, muutaman kerran kuukaudessa.

Kerroin kollegalle, että olisi rohkeasti yhteydessä lautakunnan jäseniin ja ehkäpä Aulikki Kananojakin voisi kuunnella ja miettiä etenemisvaihtoehtoja, onhan hän entinen Hesan sosiaalijohtaja. Kerroin, että tapasin toukokuun lopulla metropolialueen kuntien sote-lautakuntien jäseniä tapaamisessa, jossa aiheenamme oli lastensuojelu. Tilaisuutta alusti Aulikki ja paikalla oli myös Hesan sote-lautakunnan edustaja. Tällaisia tapaamisia aioimme myös jatkaa: uudet päättäjät kokivat tarvetta käydä teemoittain syvempiä keskusteluja sote-alan asioista.

Omat vaikutusmahdollisuuteni rajautuvat kirjoittamiseen ja kouluttamiseen, ja tietenkin verkostossa keskusteluun myös hesalaisten kanssa.

Ehkäpä Helsingissä kannattaisi järjestää sote-lautakunnan ja henkilöstön yhteinen tapaaminen lastensuojelun kehittämisestä (ja jos sellaisia on ollut, niin kannattaa järjestää uusi tapaaminen).
Vien viestiä eteenpäin laittamalla tämän blogipostaukseni tiedoksi myös päättäjäkolleegalleni Hesaan.

Sosiaalialan ylempää amk-tutkintoa opiskelevat alansa ammattilaiset ovat kirjoittaneet lastensuojelusta, osa heistä kommentoi myös Helsingin lastensuojelun tilannetta.

Lue lisää heidän blogipostauksiaan tästä Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogistamme
------------------------------
30.7.2013 Hesarin mielipidepalstalla kannettiin huolta Helsingin Luotsi-toiminnan jatkuvuudesta.

Toiminnalla autetaan nuoria. Kirjoittajat olivat nuorisolautakunnan piiristä. Yksi Helsingin ongelma oli, ja näyttää olevan edelleen, että eri toimialojen kesken ei katsota lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kokonaisuutta, vaan kukin katselee vain omaa toimintaansa.

Suuria edistysaskelia saatiin aikaiseksi Helsingin ensimmäisen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman myötä, jonka toteutusta johdettiin eri virastojen johtajien yhteistyönä ja kehitystyötä tuettiin monin yhteistyörakentein, myös kehityshankkeita taloudellisesti. Sain olla kaupungin ulkopuolisena puheenjohtajana mukana Lasu-suunnitelman toteutusta arvioineessa eri hallintokuntien edustajista kootussa arviointityöryhmässä.

Lasu-suunnitelman laadinta- ja toteutusprosessi sai aikaan sen, että päättäjätasolle ja johtajatasolle luotiin yhteistyörakenteet, joissa helsinkiläisten lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ja palvelujen toimivuutta tarkasteltiin yhdessä saman pöydän ääressä. Myös asiakastasolla edistettiin nimenomaan monialaisia tiimejä, jotka toimivat asuinalueilla samojen lapsiperheiden kanssa. Tällaiset rakenteet tarvitaan edelleen!  - olen käsityksessä, että uuden organisaation aikana syntyneet yhteistyörakenteet olisivat hävinneet, eikä myöskään valtuustokausittaista Lasu-suunnitelman päivitystyötä tehtäisi näin laajalla yhteistyöllä. Sääli.

Toivon, että uusi Helsingin sote-lautakunta on informoitu lastensuojelun tilasta, talouden tunnusluvuista, toimintasuoritteista ja keskeisimmistä toiminnan muutoksista sekä meneillään olevan lastensuojelun muutoshankkeen tavoitteista ja etenemisestä. Tällainen informaatio olisi pitänyt olla saatavilla ainakin lautakunnan toimialan toimintakertomuksen sekä osavuosikatsauksen hyväksymisen yhteydessä.

Oppilas ja opiskeluhuoltolaki ja lastensuojelu

Hallituksen esityksen mukaan kuntien tehtävänä olisi jatkossa järjestää myös vastaavan kuraattorin palvelut. Tehtävä on kunnille uusi ja tehtävän hoitaminen edellyttäisi nykyisen kelpoisuuslain mukaista sosiaalityöntekijän tutkintoa. Ja kuten kaikki tiedämme sosiaalityönteköitähän meillä on pilvin pimein tarjolla jo nykyisiinkin lakisääteisiin tehtäviin.

On myös eriskummallista, että kelpoisuutta tällaiseen tehtävään ei olisi esim. sosionomi (Ylempi amk) -tutkinnolla. Tälläkin hetkellä Ylempi amk-tutkintoa opiskelee useita jo nyt koulukuraattorin tehtävissä  toimivia sosionomeja, jotka eivät siis olisi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeenkään päteviä vastaavan kuraattorin tehtäviin. Osaamista heillä siihen varmasti on ja motiivi kehittää kuraattorityötä. Yleensä he tekevät myös opinnäytetyönsä kuraattorin tehtäväalueisiin liittyen. He ovat jo tällä hetkellä erittäin hyviä koulun sosiaalityön asiantuntijoita.

Tosi merkillinen hallituksen esitys tältä osin.

Lue tästä myös Kuntaliiton tiedote 6.6.2013.

Tässä HE eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi.

Tästä linkistä Kuntaliiton lausunto työryhmän esityksestä 24.1.2013.

  

Oikeusministeriön tutkintaryhmä: Lapsen kuolemaan johtaneet väkivaltatapaukset seurantaan

Oikeusministeriön tutkintatyöryhmä julkisti raporttinsa 11.6.2013. Siinä esitetään mm. että lapsen kuolemaan johtaneet perheväkivaltatapaukset tulee ottaa systemaattiseen seurantaan.

Tätä olimme esittämässä jo vuonna 2008 silloista sisäisen turvallisuuden ohjelmaa laatineessa Arjen turvallisuustyöryhmässä, jolle valmistelimme alatyöryhmässä ehdotuksia lapseen kohdistuneen väkivallan ehkäisemiseen.

En tiedä, olisiko tuolloin esitetyillä toimilla voitu estää 8 v. tytön surma. Kaikista aikuisista kun ei koskaan ole lapsen turvallisiksi vanhemmiksi, eikä pääsykoetta vanhemmuuteen ole. Ehkä kuitenkin eri viranomaisten yhteistyö ja lastensuojelun toimintamallit olisivat ehtineet kehittyä menneiden viiden vuoden kuluessa, jotta lapsen pahoinpitelyihin oltaisiin ajoissa puututtu.

Monia kehittämistoimia pitää tehdä, jotta yksikään lapsi ei kuole esim. perheessä väkivallan seurauksena. Olisiko jo nyt aika kehittämistoimille niin valtakunnan tasolla, kunnissa kuin perheissäkin?

Tutkintaryhmän 80-sivuinen raportti kuvaa perusteellisesti ja monesta näkökulmasta tapahtumien kulun ja eri toimijoiden toiminnan - hyvin järkyttävää.

Tässä linkki oikeusministeriön tutkintaryhmän tiedotteeseen.

Tässä linkki tutkintaselostukseen.http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1370865930372.html

Ja tässä linkki koko tutkintaraporttiin.

Ps. Aulikki Kananoja jättää oman raporttinsa näillä näkymin vielä ennen juhannusta. Kommentoin sen ehdotuksia tarkemmin ensi viikolla. 

Lasten, nuorten ja äitien mallimaa Suomi

Kolumni on julkaistu Metalliliiton Ahjo-lehdessä 6.6.2013.

”Ihan kuin olisi ollut jossain satuhetkessä”

Suomea hehkutettiin jälleen mallimaaksi kun Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy vieraili Suomessa. Hän aikoo ehdottaa EU:n työllisyyspakettia esikuvanaan meidän nuorisotakuumme. Pelastakaa Lapset järjestön vertailuraportin mukaan Suomi on esikuva ja maailman paras maa myös äideille. Äiti-indeksin mittareina olivat tytön tai naisen riski kuolla raskauteen tai synnytykseen, alle 5-vuotiaiden lasten kuolleisuus, lasten koulutustaso, maan tulotaso ja naisten poliittinen asema. Suomessa tilanne on erinomainen kaikilla kriteereillä mitattuna. Lapsuuteen, nuoruuteen ja naisiin kohdistuvat kansantalouden investoinnit näyttävät olevan kannattavia.

Näin arvioivat myös professorit Jorma Sipilä ja Eva Österbacka valtionvarainministerille tehdyssä selvityksessä. Varhaiskasvatus ja lasten kouluvalmiuksien tukeminen ovat parhaimpia keinoja edistää lapsen ja nuoren hyvinvointia ja ehkäistä ongelmien syntymistä ja niistä aiheutuvia  kustannuksia.

Varhaiskasvatus on erityisesti huono-osaisten perheiden osalta hyvin kustannustehokasta perhepolitiikkaa. Investointi varhaiskasvatukseen ei ainoastaan tasoita lasten välisiä eroja mahdollisuuksissa, vaan myös varhaiskasvatuksen tuotto arvioidaan korkeaksi. Kuitenkin parhaillaan Suomessa keskustellaan päivähoito-oikeuden rajaamista lapsilta, joiden vanhempi on syystä tai toisesta kotona.

Myös kotihoidossa oleville lapsille kannattaa antaa mahdollisuus varhaiskasvatukseen ja vertaisryhmän toimintaan. Tutkijat muistuttavat, että lapsen kotihoito voi olla sekä hyvää että huonoa. Kun lapsen kotiolot ovat huonot, on erityisen tärkeää lapsen päästä päivähoitoon, ja myös kokopäiväisesti vaikka vanhempi olisi kotona. Lisäksi näiden lasten perheet tarvitsevat myös muuta tukea vanhemmuuteen.

Koulu on lasten kasvun ja kehittymisen kannalta myös erityisen merkityksellinen. Tutkimuksissa on osoitettu, millaisiin elämänkulkuihin - ja kustannuksiin - päädytään, mikäli lapsi on jäänyt ilman riittävää tukea koulunkäyntiinsä. Heikoista kasvuoloista koulua käyvien lasten tuki on erityisen tärkeää.

Lapsia, nuoria ja perheitä tukevia palvelut ovat tutkijoiden mukaan sosiaalisia investointeja, joilla ehkäistään lasten, nuorten ja perheiden ongelmia. Näin vältetään korjaavista toimenpiteistä syntyviä suuria kustannuksia lastensuojelusta, lasten ja nuorten mielenterveyshoidosta ja erityisopetuksesta. Perheet tarvitsevat tukea arkeen. On hienoa, että entistä useampi työnantaja ilmoittaa olevansa perheystävällinen työpaikka. Laskelmien mukaan on kannattavampaa maksaa esimerkiksi lastenhoitaja työntekijän kotiin, kuin palkata sijainen sairaan lapsen vanhemmalle. Tällaiset työsuhde-edut ovat Väestöliiton mukaan yleistymässä.

Satsaukset varhaislapsuuteen, koulunkäyntiin ja nuorten työllistymiseen ovatkin talouden kestävyyden kannalta kannattavia. Suomi kelpaa esikuvaksi muille maille. ”Ihan kuin olisi ollut jossain satuhetkessä”, totesi Rompuyn tilaisuuden osanottaja. Pidetään esikuvista huolta.

 Sirkka Rousu, kirjoittaja on hyvinvointipolitiikan yliopettaja Metropolia ammattikorkeakoulussa.

Lastensuojelu 13 -koulutustapahtuma

Tämä on tekstiin sijoitettu mainos

Helsingissä sijaitseva Wanha Satama on monelle tuttu koulutuskeskus, jossa mm. Talentian sosiaalialan asiantuntijapäivät usein pidetään. Nyt Wanha Satama on aloittanut korkeatasoisten terveyden- ja sosiaalihuollon teemakoulutustapahtumat, joista yksi on Lastensuojelun 13 -koulutus. Päivät ovat 4-5.6.2013 ja ovat luonnollisesti maksulliset.

Korkeatasoinen ohjelma ja hyviä puhujia - kannattaa osallistua.
Itse en pääse, kun samaan aikaan on uusien hakijoidemme valintakokeet. 

Tässä linkki Lastensuojelu 13-sivulle.

 

Uuden aikakauden alku lastensuojeluun: kansallinen pitkäkestoinen reformi

Hei lukijani, jälleen lukuisat asiat ovat pitäneet minut kiireisenä.

Julkaisen blogissani ehdotuksen lastensuojelun kansalliseksi pitkäkestoiseksi reformiksi.
Olen luonnostellut tekstiä artikkeliksi kevään aikana yhdessä parin kollegan kanssa.
Ehdotus on siis vielä kehitteillä. Annoin aiheesta haastattelun 22.5.2013 Demokraatti-lehdelle. Toimittaja oli hyvin koonnut keskeiset asiat kansantajuisesti. 

Vaikka teksti on blogiksi pitkä, on se samalla hyvin tiiviisti kirjoitettu näkemys lastensuojelun kehittämisestä.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Uuden aikakauden alku lastensuojeluun
    

Lienee selvää, että lastensuojelu tarvitsee pitkäkestoisen kehittämisohjelman resursseineen. Muutoksia tarvitaan paitsi käytännön asiakastyöhön, myös lastensuojelun kansalliseen ja paikalliseen ohjaukseen, johtamiseen, tiedontuotantoon sekä osaamiseen ja palveluihin.

Tämä edellyttää laajaa sitoutumista yhteiseen uutta toimintakulttuuria synnyttävään kehittämisprosessiin, kansalliseen reformiin. Kehittämiskumppanuuteen tarvitaan myös asiakkaat, heidän kokemuksensa ja näkemyksensä. Reformista ja sen toimeenpanosuunnitelmasta päättäisi valtioneuvosto, ja päätös olisi kuntia velvoittava. Reformin sisällön valmistelu tulisi tehdä yhteistyöverkostona joukkoistamisen toimintamallilla.  

Artikkelissa hahmotellaan linjauksia ja ohjelmaa, joka perustuu sekä valtakunnalliseen tutkimus- ja kehittämiskokemuksiin että kunnalliseen kokemukseen. Kymmenvuotisen systemaattisen kehittämisen myötä aikaansaatu toimintakulttuuri Nurmijärvellä puhuu puolestaan. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemisen kunnallinen strategia perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön sekä asiakkaita kunnioittavaan varhaiseen tukeen. Kunta on hyötynyt siitä, että se on sitoutunut ja päässyt mukaan THL:n vetämään verkostodialogiseen kehittämisprosessiin. Siinä on myös haettu välineitä seurata toiminnan vaikuttavuutta ja kustannuksia. Käsityksemme on, että uutta toimintakulttuuria vahvistamaan tarvitaan kansallinen lastensuojelureformi.

 

Millaisia vaikutuksia kokonaisvaltaisella reformilla voidaan saada aikaan? Tässä muutama ajatus. 

Lapsille palvelut ovat ensisijassa välittäviä ihmisiä   

Ensinnäkin päätöksenteko ja käytännön toiminta perustuu tietoon siitä, mitä lapsi, nuori ja hänen perheensä tarvitsevat. Jorma Sipilä ja Eva Österbacka summaavat huhtikuussa valtionvarainministeriölle jätetyssä selvityksessä sen, kuinka olemattoman vähän tiedetään lastensuojelun asiakkaista, mm. siitä miksi he tarvitsevat tukitoimia.

Palvelut ovat lapsille ja nuorille ensisijassa ihmisiä, kuulluksi tulemista, hyvää kohtaamista ja vuorovaikutusta omaa elämää koskevissa ratkaisuissa. Tämä on tärkein lastensuojelun laatutekijä esimerkiksi sijoitettujen nuorten Selviytyjät -ryhmän kokoaman palautteen sekä huostaan otettujen lasten vanhempien vertaisverkoston palautteen mukaan. Lastensuojelutyö on vaikuttavaa silloin kun lastensuojelutyö perustuu avoimeen yhteistyöhön ja vuoropuheluun kaikkien niiden henkilöiden kanssa, jotka ovat lapselle ja nuorelle tärkeitä.

Lastensuojelutyö onnistuu yhteistoiminnassa   

Uudessa toimintakulttuurissa on selkeät valtakunnalliset ja kunnalliset tukirakenteet sekä yhdessä tekemisen meininki. Lastensuojeluasioiden kehittämiseen ja toiminnan ohjaamiseen perustetaan moniammatillinen tiimi sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) vastuuviranhaltijoista. Nyt yhteistyö on vähäistä, ja työntekijäresurssit aivan minimaaliset. STM:n vähäinen kehittämisrahoitus kohdennetaan lastensuojelun perustyössä todettujen ongelmien vähentämiseen lukuisiin hankkeisiin syydetyn rahoituksen sijaan. Esimerkiksi OKM jakaa tänä vuonna 80 miljoonaa euroa peruskoulujen oppilasryhmien pienentämiseen ja raha menee juuri siihen.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos koordinoi kaikille avoimia lastensuojelun oppimisverkostoja, jotka kokoontuvat vertaiskehittämisen tapaamisiin maakunnissa sekä aika ajoin valtakunnallisesti. Kokemusasiantuntijoiden mahdollisuudet osallistua turvataan kulukorvauksin ja asiantuntijapalkkioin. Tapaamisissa tieto jalostuu yhteisiksi lastensuojelun toimintaperiaatteiksi kokemusten, tutkitun tiedon ja omien oivallusten sekä hyviksi koettujen toimintakäytänteiden pohjalta. Vuosittain palkitaan lastensuojelun laatua parantava teko.

Tutkittua tietoa lastensuojelun vaikuttavuudesta  

Sosiaalialan osaamiskeskukset ja lastensuojelun ammattilaisia kouluttavat tiede- ja ammattikorkeakoulut sekä tutkijat tapaavat säännöllisesti. Lastensuojelun tutkimusverkostolla on pysyvä rahoitus ja vakiintunut yhteistyörakenne. Asiakastutkimus tuottaa tietoa lastensuojeluasiakkaiden tuen ja avun tarpeista, niiden taustoista ja toteutuneista tukimuodoista sekä asiakastyössä onnistumisesta. Asiakastietojärjestelmiin tallennetuista tiedoista saadaan jatkuvaluonteista seurantatietoa asiakastyön kehittämiseen.

 

Turhista lastensuojelun asiakkuuksista eroon

Lasten ja perheiden palvelutarjonta on kehittynyt niin, että tarpeellisia tukipalveluja voi saada ilman lastensuojelun asiakkaaksi hankkiutumista. Suurimmat voimavarat ovat lapsen ja perheen lähellä arjessa toimivissa ihmisissä ja yhteisöissä: neuvola, päivähoito ja koulu sekä nuorisotyö muodostavat ikäryhmänsä lapsille ja vanhemmille voimaverkoston ja ehkäisevän lastensuojelun perustan.

Kun tarvitaan lastensuojelun tukitoimia, on lapsella ja hänen perheellään aina mahdollisuus pyytää kutsumaan koolle neuvonpito, jossa läheisten ja muiden lapselle tärkeiden henkilöiden kanssa sovitaan tukitoimista. Tukimuodot ovat konkreettisia ja toimivat arjessa. Viranomaistiimien sijasta jokaiselle lapselle muodostetaan oma tiimi, joka huolehtii tukitoimista ja seuraa niiden toimivuutta. Perhe ja lapsi tahi nuori voi saada tarpeidensa mukaan tukea vaikka täysi-ikäisyyteen asti, jos tällä tuella pystytään ehkäisemään lapsen sijoitus.

 

Palvelut mukautuvat lapsen, nuoren ja perheen tarpeisiin

Lastensuojelun avopalvelut rakentuvat kunkin lapsen ja perheen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Perheillä on mahdollisuus saada tukipalveluja myös palvelusetelinä tai perhe voi määrittää itse käyttämänsä tukipalvelut henkilökohtaisen budjetin mukaan, jossa tukena voi toimia tukihenkilö. Päihde- ja mielenterveyspalveluissa perheen kuntoutus sekä lapsen ja nuoren hoito ja terapia järjestyvät viivytyksettä. Erilaisia perheen tarvitsemia palveluja tuottavat yhteisöt ja yritykset, mikä monipuolistaa palvelujen tarjontaa.

Pitkäjänteisyyttä edellyttävä sijaishuolto tuotetaan pääosin kuntien omana palveluna, jota yksityiset ja yleishyödylliset palveluntuottajat täydentävät. Yhteistyö palveluntuottajien kanssa on pitkäkestoista kehittämiskumppanuutta ilman jatkuvaa kilpailuttamista.

Kun sijoitus on lapsen tai nuoren edun mukainen, on lapsen koti perheessä, perheenomaisesti toimivassa yksikössä, tai kuntouttavassa laitoksessa, jos lapsen ja nuoren tarve sitä edellyttää. Lapsen tai nuoren vanhempia ei jätetä vaille tukea ja kuntoutumismahdollisuuksia. Mikäli vanhempien kuntoutumisessa ei edistytä, eikä lapsi voi palata vanhempiensa huoltoon, lapsella on oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin esimerkiksi sijais- tai adoptioperheessä.  

 

Lastensuojelun resurssi on aikaa lapselle ja perheelle

Lastensuojelutyö on erityisesti aikaa asiakkaalle sekä osaamista, ja molemmista on tällä hetkellä suuri puute. Jokaisen lapsen ja perheen asiaan paneudutaan heidän elämäntilanteensa edellyttämällä tavalla ja intensiteetillä. Ammatillisen peruskoulutuksen jälkeen työntekijä tarvitsee ja on saanut erikoistumiskoulutuksen lastensuojelutyöhön. Ihmisen kehityspsykologia, lainsäädäntö, vuorovaikutustaidot, lastensuojelun toimintakäytännöt ja yhteistyömuodot, dokumentaatio, oman työn tutkiminen ja kehittäminen ovat erityisosaamisen ydintä.

Jokaiselle lapselle, nuorelle ja perheelle sovitaan vastuutyöntekijä ja asiakastiimi, jolla on paras mahdollinen osaaminen juuri tälle asiakkaalle. Moniammatillinen yhteistoiminta varmistaa lapsen ja perheen tuen toimivuuden. Vaikuttavuutta arvioidaan jokaisen asiakkaan kanssa. Toimintaa kehitetään vaikuttavuustiedon perusteella.  

Lapsiperheiden ja lastensuojelun palveluja johdetaan ja yhteen sovitetaan monialaisessa johtoryhmässä. Kunnan valtuuston hyväksymä lastensuojelulain edellyttämä suunnitelma ohjaa lasten ja perheiden palveluja ja lastensuojelutyötä sekä niiden kehittämistä. Lastensuojelutyön tarpeet, tavoitteet ja resurssit mitoitetaan pitkäkestoisina sosiaalisina investointeina.

Valvonta edistää oikeusturvaa ja laatua

Asiakasturvallisuus-ajattelu ja kansalliset valvontaohjelmat ohjaavat lastensuojelun valvontaa. Valvonta perustuu yhteisiin lastensuojelun laatukriteereihin. Valvontajärjestelmä toimii kuten autojen katsastus säännöllisin ja pakollisin määräaikaistarkastuksin. Valvonta koskee kaikkia toimijoita, myös kunnan omaa toimintaa ja lastensuojelun avohuoltoa. Omavalvontaa ja toiminnan kehittämistä tukee toimijoiden vertaisarviointi, koulutus ja yhteistyöverkostojen keskustelut.   

Lastensuojelun laatu ja ihmisten oikeusturvan parantaminen vaatii tekoja ja resurssien kohdentamista. Joka vuosi käytetään noin yksi miljardi lasten ja perheiden tukipalveluihin ja lastensuojeluun. Ehkäisevillä toimilla voidaan estää ongelmien kasautumista ja säästää inhimillisten kustannusten lisäksi useiden miljardien syrjäytymiskehityksen kustannukset.

 

Reformi on investointi lasten ja yhteiskunnan yhteiseen tulevaisuuteen. Toteuttaminen on vain valtion, kuntien sekä meidän kaikkien tahdosta kiinni.

Kirjoittajatiimin puolesta, Sirkka Rousu 

 

 

VM:n selvitys: Varhaiskasvatus ja koulunkäynnin tuki ehkäisee lasten ongelmia

Professorit Jorma Sipilä ja Eva Österbacka arvioivat, että varhaiskasvatus ja lasten kouluvalmiuksien tukeminen, ovat parhaimpia keinoja edistää lapsen ja nuoren hyvinvointia ja ehkäistä ongelmien syntymistä. Oikeilla ja oikea-aikaisilla palveluilla ja tukitoimilla edistetään lasten ja nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia hyvään elämään. 

Varhaiskasvatus on erityisesti huono-osaisten perheiden osalta hyvin kustannusvaikuttavaa perhepolitiikkaa. Tutkijat toteavat, että investointi varhaiskasvatukseen ei ainoastaan tasoita lasten välisiä eroja mahdollisuuksissa, vaan myös varhaiskasvatuksen tuotto arvioidaan korkeaksi. Parhaillaan Suomessa keskustellaan päivähoito-oikeuden rajaamista sellaisilta lapsilta, joiden vanhempi on syystä tai toisesta kotona. Näin ei kannattaisi menetellä, sillä korkealaatuinen päivähoitomme on yksi lasten hyvinvoinnin kulmakivi.

Myös kotihoidon piirissä oleville lapsille kannattaa järjestää mahdollisuus hyvin toteutettuun varhaiskasvatukseen ja vertaisryhmään osallistumiseen. Sipilä ja Österbacka muistuttavat, että lapsen kotihoito voi olla sekä hyvää että myös huonoa. Ja kun lasten kotiolot ovat huonot, lapselle on erityisen tärkeää päästä päivähoitoon, ja myös kokopäiväisesti vaikka vanhempi olisi kotona. Toki näiden lasten perheet tarvitsevat myös muuta tukea ja tukea vanhemmuuteen. Päivähoito ei voi olla ainut tukikeino, mutta lapselle se on tärkeä. Kun lapsi on vain kotihoidossa, voi olla ettei lapsen ja perheen huono tilanne tule kenenkään tietoon.      

Kouluyhteisö on lasten kasvun ja kehittymisen kannalta myös erityisen merkityksellinen. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, millaisiin elämänkulkuihin - ja kustannuksiin - päädytään, mikäli lapsi on jäänyt ilman riittävää tukea koulunkäyntiin. Heikoista kasvuoloista koulua käyvien lasten tuki on erityisen tärkeää. Nykykouluissa työskentelee terveydenhoitajia, kuraattoreita ja psykologeja. Useissa kunnissa on saatu erinomaisia tuloksia kouluissa toimivista merkkareista, jotka ovat mielenterveyden ja tunnetaitojen ammattilaisia. He työskentelevät koko kouluyhteisön hyväksi. Monen lapsen ongelmien taustalla löytyy tunne-elämän vaikeuksia.   

Tutkijat pohtivat selvityksessään sitä, millaisia lapsia, nuoria ja perheitä tukevia palveluita voidaan pitää sosiaalisina investointeja. Niihin panostamalla ehkäistään lasten, nuorten ja perheiden ongelmia. Näin voidaan välttää suurempia kustannuksia korjaavista toimenpiteistä, kuten lastensuojelusta, lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista ja erityisopetuksesta. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet monista syistä johtuen, mutta myös siksi että lapsen ja perheen arjessa ei ole saatavilla oikea-aikaista ja oikeanlaista tukea peruspalveluissa. Lapset joutuvat hakeutumaan lastensuojelun asiakkaiksi saadakseen tukipalveluja. Tämä ei ole kustannusvaikuttavaa politiikkaa.

Viime viikolla (8.4.2013) jätetty selvitys tehtiin valtionvarainministeri Urpilaisen (SDP) toimeksiannosta. Satsaukset varhaislapsuuteen ja koulunkäyntiin on julkisen talouden kestävyyden kannalta kannattavaa myös kansainvälisen tutkimuksen mukaan. Tutkijat peräänkuuluttavat politiikkaa, joka perustuu nykyistä parempaan tietoon eri palvelujen vaikuttavuudesta lasten ja nuorten sekä perheiden elämään. Tällaista tietoa tarvitaan myös kuntien päätöksenteossa. Hyvin perustellun politiikan tueksi tarvittaisiin kansallinen tutkimusohjelma, jossa tuotetaan tietoa myös toiminnan kustannusvaikuttavuudesta.

Sipilän ja Österbackan selvityksessä pohditaan erityisesti sitä, miksi lastensuojelun tarve on lisääntynyt. Lastensuojelusta ei ole saatavilla tutkimus- ja tilastotietoa, eikä nykyisen tiedon perusteella voida syistä tehdä muuta kuin yleisiä päätelmiä. Siksi he nostavatkin vahvasti esille tarpeen saada lisää erilaista ja monesta näkökulmasta tuotettua tietoa sekä tutkimusta. Tiedon puute pitää korjata, sanovat tutkijat.

Tässä linkki valtionvarainministeriön tiedotteeseen ja

Sipilän ja Österbackan selvitykseen.