sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Turhat lastensuojeluilmoitukset ja ilmoitukset, joihin pitää reagoida välittömästi


Totesin Kananojan työryhmän kuulemistilaisuudessa (29.10.), että meillä on kaksi ääripäätä lastensuojeluilmoituksissa: niitä viranomaistahoja, jotka tekevät lastensuojeluilmoituksen rutiinisti lähes kaikista lapsiin liittyvistä työtilanteistaan vähän niin kuin varmuuden vuoksi ja on niitä lapsen peruspalvelujen tahoja, jotka eivät tee ilmoitusta edes silloin kun on jo paljon havaintoja lapsen tilanteesta ja on aitoa huolta lapsen kehityksestä ja terveydestä (tilastojen mukaan mm. päivähoito ja neuvola). Useimmiten yksityishenkilöiden ilmoitukset, kuten naapureiden ja läheisten, tehdään kun huoli lapsesta on jo suuri. Puolisoiden erokriiseissä tehdään myös aiheettomia ilmoituksia toisesta osapuolesta.  
Rutiinisti tehtävät ilmoitukset työllistävät usein turhaan lastensuojelua, sillä jokainen ilmoitus on tarkistettava. Ilmoituksen tarkistamisen ensimmäinen vaihe on ottaa kantaa, onko ilmoituksen perusteella ryhdyttävä välittömästi selvittämään lapsen tilanne. Ilmoituksen tietojen perusteella on pääteltävissä, että lapsi on vakavassa vaarassa ja tarkistaminen on tehtävä heti.

Suuressa työmäärässä voi jäädä huomioimatta saapunut ilmoitus esimerkiksi lapsen naapurilta, tai samasta lapsesta useampikin, tai ilmoituksen tarkistamiseen voi kulua lapsen terveyden kannalta kohtalokas aika. Äskettäin uutisoitiin oikeuden päätös, jossa lapsen isän avopuoliso (lapsen äitipuoli), ja jo aiemmin tuomion saanut lapsen isä saivat pitkät vankeustuomiot. He olivat kiduttaneet ja pahoinpidelleet erittäin raa-asti ja pitkään isän 5-vuotiasta lasta. Lapsesta tehtyjä lastensuojeluilmoituksia, mm. naapurilta, ei tarkistettu välittömästi. Ja kun kotiin sitten myöhemmin (päivien kuluttua) mentiin, lapsi vietiin samantien sairaalaan. Itse muistan omasta sosiaalipäivystystyöstäni mm. kotihälytyksen, jossa otimme kolmannen kerran kiireellisesti huostaan 6-vuotiaan tytön, jota mielisairasäiti oli pitkään kaltoinkohdellut mm. silitysraudalla polttaen. Ilmoitus tuli naapureilta. Paikalle menimme lääkärin ja poliisin kanssa heti.
Lastensuojelulain yksi tarkoitus oli se, että lapsi ja perhe saisi tukea mahdollisimman varhain, ja siksi mm. ilmoitusvelvollisten tahojen määrää lisättiin. Lain tavoite on hyvä. Käytäntö on nyt viimeistään osoittanut, että lastensuojeluilmoitusten toimintamallit eivät toimi, ja yhteistä koulutusta lastensuojelun ja muiden ilmoitusvelvollisten kesken tarvitaan. Jostakin syystä ministeriön pöydälle jäivät myös aikoinaan laaditut valtakunnalliset opas-asiakirjat, joilla lastensuojelulain toimeenpanoa olisi eri ammattilaisille opastettu.

Ehdotin Kananojan työryhmälle, että varataan valtion budjettiin resurssi ohjatusti järjestetyn täydennyskoulutusohjelman toteuttamiseksi, jolla koulutetaan eri alojen ammattilaiset em. ilmoitus-, yhteistyö- ja tähän liittyviin toimintakäytöntöihin. Koulutus olisi kaikille ilmoitusvelvollisilla tahoilla työskenteleville pakollinen, ja josta saadaan ”suorituspassi” (vrt. Hygienia-passin suorittamisvelvollisuus). Jos ”soppatykistä hernekeittoa jakavalta vaaditaan hygieniapassin suoritus”, niin miksi lastensuojeluilmoitusvelvollisilta ei vaadita lastensuojeluilmoitus-osaamista.
 
Käytäntöjen kehittämisen ja koulutuksen lisäksi tarvitaan lisää henkilöstöä lastensuojeluun. Kirjoitin jo  1990-luvun lopussa Kuntalehteen, että lastensuojelutyö on kunnissa kriisissä. Nyt on vuosi 2012.

Lue myös Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla 15.12.2012 julkaistu Satu Vasantolan artikkeli ”Teistä on tehty lastensuojeluilmoitus”. Tosi hyvä juttu ja on hienoa, että lastensuojelusta kirjoitetaan ja keskustellaan ihan asiaa.   

Lue tästä myös aiempi blogini, jossa julkaisinkuulemistilaisuudessa pitämäni esityksen, jossa tarkastelin myös. ilmoituskäytäntöjä.

5 kommenttia:

  1. Sosiaalipäivystystä on kehitetty systemaattisesti 2000-luvun alkupuolelta lähtien Stm.n ohjeistuksen mukaisesti. Olen itse työskennellyt sosiaalipäivystyksessä usean vuoden ajan. Kokemukseni mukaan virka-ajan ulkopuolinen sosiaalipäivystys vastaa asiakkaiden avun tarpeeseen välittömästi ja selvittää myös onko tarvetta lastensuojelun toimenpiteisiin HETI. Virka-ajan ulkopuolinen päivystys on tuonut uusia paineita virka-aikaiseen työhön. Tätä ei moneessakaan kunnassa ole huomioitu. Tämä aiheuttaa sen, ettei lastensuojeluilmoituksiin reagoimiseen ole virka-aikana riittävästi resursseja.

    Sosiaalipäivystysaluellemme luotiin aikanaan yhteistyö- ja koulutusrakenteet. Kaikkille lähimmillä yhteistyötahoille, kuten poliisille, hätäkeskukselle, terveystoimeille ja pelastustoimelle, pidettiin säännöllisä koulutuksia koskien lastensuojelua ja sosiaalisia hätätilanteita. Lisäksi alueella järjestettiin yhteisiä työnkehittämispäiviä. Näiden myötä yhteydenoton kynnys sosiaalipäivystykseen sekä lastensuojeluun madaltui ja näin ollen asiakkaat saivat apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
    Näihin kokemuksiini viitaten voin lämpimästi kannattaa pakollista "suorituspassia". Se on kaikkien ilmoitusvelvollisten, lastensuojelun työntekijöiden ja ennen kaikkea asiakkaiden etu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Saatat tietääkin, että toimin useiden vuosien ajan valtakunnallisen sosiaalipäivystyksen kehittäjänä Häke-kokeilussa ja senkin jälkeen, ja mm. STM:n ohjeistusta olen ollut kirjoittamassa ja mm. rakentamassa tuota sosiaaliset hätätilanteet-terminologiaa ja luokittelua.

      Yhteistyö- ja koulutusrakenteet vaativat koko ajan huoltamista, itse koin aikoinaan kun toimin Helsingin sosiaalipäivityksen johtavava sosiaalityöntekijänä, että yhteistyöverkostotyö haukkasi ison osan työajasta: yhteistyökuviot muiden päivystävien kanssa, yhteistyökuviot jatkohoitopaikkojen kanssa ja yhteistyökuviot päiväajan palvelujen kanssa, sillä usein ihmisen hätää ei oltu kuultu päiväaikana, ja asia kärjistyi/kriisiytyi päivitykseen. Ja kun henkilöstö tiuhaan vaihtui noissa yksiköissä, niin koko ajan sai aloittaa tavallaan alusta.

      Eiköhän panna pystyyn "suorituspassi"n koulutus! - valtakunnalliset sisällöt kaikille samat. Katsotaan mitä Kananojan työryhmä esittää. Kuulemistilaisuudessa olleiden muiden edustajien viesti oli hyvin samansuuntainen tästä tarpeesta.

      Poista
    2. Tiedän sinun olleen kehittämässä sosiaalipäivystystä ja olen itse ollut myös aktiivisesti luomassa sospä luokittelua sekä ohjeistuksia mm. hätäkeskuslaitokselle. Odotan innolla mitä kehittämisehdotuksesi "suorituspassista" tuottaa :)

      Poista
  2. Satu Vasantolan artikkeli herättää kysymyksen siitä, että miten esim. alaikäisen alkoholihallussapidosta lastensuojleuilmoituksen tehnyt poliisi voi tietää, että onko kyseessä ns. liian matalalla kynnyksellä turhaan tehty ilmoitus. Lastensuojelulla voi olla jo ennestään huolta kyseisestä lapsesta, häntä on voitu jo pahoinpidellä kotona. Eikö lastensuojelulain ilmoittamisvelvollisuus lähde siitä, että viranomainen on velvollinen tekemään ilmoituksen jos lastensuojelullinen huoli herää ja lastensuojelun työntekijän tehtävänä on arvioida onko tarvetta lastensuojelun asiakkuuteen. Aiemmin lastensuojelun yhteistyötahoja kritisoitiin siitä etteivät he tee ilmoituksia oikea-aikaisesti. Onko nyt tultu siihen, että kritisoidaan turhista ilmoituksista. Entisenä lastensuojelun työntekijänä ajattelen ettei turhia ilmoituksia ole olemassakaan, kyse on vain siitä tarvitseeko perhe juuri lastenusojelun apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mainitsemasi toimintatapa on toki se, että lastensuojelun sosiaalityössä arvioidaan ilmoituksen perusteella, onko aihetta ryhtyä selvittämään lapsen tilannetta. Käytännön työssä on nyt kuitenkin tultu siihen, että ilmoituksia tehdään automaattisen kaltaisesti, ilman tosiasiallista työntekijän (esim. poliisin) huolta lapsesta/nuoresta.

      Viime kädessä tähänkin asiaan auttaa yhteistyö-koulutukset ja yhdessä sovitut toimintamallit. Varsinkin nyt kun ilmoituksia tulee paljon, saattaa käydä niin, että vakavaa huolta sisältävät ilmoitukset hukkuvat saapuneiden joukkoon.

      Yksi keino olisi lisätä ilmoituslomakkeelle esim. huolen määrää osoittava kohta, jossa ilmoittaja itse tekee arvionsa OMAN HUOLENSA asteesta, jolloin ilmoitukset, joissa huolta paljon, erottuisivat. Muista maista (taisi olla Hollannista) käytiin esittelemässä meille tietokantaa, johon kaikki viranomaiset kirjaavat ilmoituksensa lapsesta tai nuoresta. Tietokannasta käy sitten ilmi saman lapsen/nuoren kaikki ilmoitukset, ja niistä lähtee automaattisesti "hälytys" vastuutaholle. Ehkä tällainen voisi viranomaisten yhteisenä tietokantana toimiakin - no, enpä tiedä miten toimisi.

      Poista