tiistai 31. joulukuuta 2019

Lastensuojelun onnistumistekijöitä etsimässä

Kuva: Rousu -talvigurlingia.

Mediassa kirjoitetaan useimmiten lastensuojelun puutteista, ongelmista ja epäonnistumisista. Helsingin Sanomat teki vuoden lopussa tästä poikkeuksen julkaisemalla kaksi toimittaja Maija Aallon artikkelia onnistuneesta lastensuojelusta. Mekin aiomme Onnistumisen tekijät- tutkimuksilla tuottaa lisää onnistumispuhetta lastensuojelusta. Sitä, miksi tällainen tieto on tärkeää, käy ilmi aiemmista blogiteksteistä (ks. tekstin lopussa olevat linkit).  

Onnistumisen tekijät -tutkimusprosessimme on käynnistynyt aiheen/ilmiön käsitteellisellä hahmottamisella.  

Mistä tunnistaa onnistumisen lastensuojelussa? Lyhyesti asiaa summaten: Onnistuminen on ihmisen kokemusta, että oma elämäntilanne ja hyvinvointi on muuttunut paremmaksi kuin aiemmin. Se on toiveikkuutta ja luottamusta oman tulevaisuuden suhteen. Se on tunnetta pärjäämisestä, rohkeudesta sekä itsetunnon ja autonomian vahvistumisesta. Se on varmuutta siitä, että olen turvassa, minusta välitetään ja minua rakastetaan, ja että olen tärkeä ja minulla on paikkani yhteisöissä. Onnistumista on se, kun lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen tai nuoren sekä hänen vanhempansa kanssa on päästy toivottuun ja tarkoitettuun tulokseen - myös askel toivottuun suuntaan on onnistumista. On tärkeää ymmärtää myös olosuhteet, joissa muutokseen pyritään. 

Onnistumisen käsite on arkikielinen termi, joka kuvastaa ihmisen päätelmää siitä, millaiseen tulokseen hänen mielestään on päästy erilaisissa elämän asioissa, joissa esimerkiksi tavoitellaan muutosta. Myös se on merkityksellistä, että ihmiselle on syntynyt omakohtainen ymmärrys asioista, jotka ovat olleet vaikuttamassa onnistumiseen.  

Lapsilla ja nuorilla on myös ns. luovuttamattomia ihmisoikeuksia ja erityinen oikeus suojeluun ikä- ja yksilölliset tarpeet huomioiden. Nämä sekä ymmärrys lapsen ja nuoren kehitykseen liittyvistä ns. suojaavista tekijöistä ovat lastensuojelun peruslähtökohtia, joissa tulisi onnistua.   
Vaikka tutkimuksessa keskitytään onnistumisen näkökulmaan, on oltava tietoinen myös epäonnistumiseen liittyvistä tekijöistä - ovatko onnistumisen tekijät vain epäonnistumisen vastakohtia?  

Vaikuttavuuskäsite puolestaan tarkoittaa mitattua ja arvioitua tietoa siitä, miten ja millaisilla voimavaroilla tavoiteltuun tulokseen on päästy ja millaisissa olosuhteissa tämä on toteutunut. Keskeinen vaikuttavuuden arvioinnin informantti eli tiedon tuottaja on tietenkin asiakkuudessa oleva ihminen ja hänen oma kokemuksensa - tässä lapsen, nuoren, vanhemman ja myös läheisten kokemus. Vaikuttavuuden arvioinnissa keskeinen arvioinnin lähtökohta ja peruste on siten asiakaskohtaiset sovitut tavoitteet, se miten hyvin niissä on edistytty, ja ihmisen kokemus tästä. 

Kun arvioidaan esimerkiksi, miten hyvin lastensuojelun palvelujärjestelmässä on pystytty takaamaan (Ls-laki 11§ käyttää takaa-verbiä) lasten ja nuorten terveys ja kehitys ja myös lapsen kasvattajien tarvitsema oikea-aikainen ja mahdollisimman hyvin tarpeisiin vastaava oikeanlainen tuki ja apu, on kyse lastensuojelun laadun arviointikriteereistä. Laatuvaatimukset voidaan määrittää 1) rakennetekijöille eli niille asioille, jotka luovat perustan onnistuneelle lastensuojelutyölle, 2) prosessitekijöille eli sille, miten toimien päästäisiin tavoiteltuun laatutasoon, sekä 3) tulostekijöille, jossa keskeisenä tuloksena on lapsen tai nuoren hyvinvointi ja sovituissa tavoitteissa onnistuminen. Tulostavoitteita voidaan määrittää myös vaikkapa lasten kasvuolosuhteiden riskien vähentämiselle ja ylisukupolvisten huono-osaisuusketjujen katkaisemiselle.  

Tuloksellisuuden arvioinnin -käsitteellä useimmiten tarkoitetaan kokonaisarviointia, jossa arvioidaan vaikkapa lastensuojelun onnistumista niin talouden, henkilöstön, asiakasvaikutusten ja kokemusten kuin prosessien toimivuuden näkökulmasta. Keskeistä olisi nykyistä paremmin ymmärtää kustannus-vaikuttavuutta ja että vaikutuksia tulisi arvioida erilaisilla aikajänteillä, eikä vain talousarviovuoden kustannusten toteutumisen näkökulmasta. 
   
Onnistumisen tekijät -tutkimusryhmän tiedonkeruu keskittyy kokemuksellisen tiedon analysointiin.  

Tutkimusryhmän jäsenistä Tiina Harju ja Katri Horuz keskittyvät asiakkaiden näkökulmaan: lapsen, nuoren, vanhempien ja läheisten tuottamaan tietoon. Vaikka kyse on jokaisen asiakkaan yksilöllisestä elämäntilanteesta ja olosuhteista sekä voimavaroista, oletamme aineistosta löytyvän onnistumiseen liittyviä yhdistäviä tekijöitä, niitä jotka edistävät ja mahdollistavat asiakkaan ja toisaalta asiakastyössä onnistumisen. Näihin asioihin / tekijöihin tulisi voimavaroja kohdentaa. Aineistoa tullaan analysoimaan aineistolähtöisesti. Olemassa oleva tutkimustieto lastensuojelun onnistumiseen liittyvistä tekijöistä hyödynnetään tulosten tulkinnassa ja johtopäätöksissä. Peilaamme tuloksia myös meneillään olevan kansainvälisen tutkimuksen tuloksiin, jossa lähestymistapa aiheeseen on osin samankaltainen (Boddy, Lausten, Backe-Hansen & Gundersen 2019). Laadimme tuloksista myös yhteisartikkelin, jossa summaamme ja vertaamme asiakkaiden, työntekijöiden ja johdon/päätöksentekijöiden tuottamaa tietoa. 

Keskeinen asiakkaiden näkökulmasta kerättävä aineisto tulee olemaan elämäntarinallinen tieto. Lisäksi on muutamia jäsentäviä kysymyksiä asioista, jotka ihminen on kokenut olleen merkityksellisiä yksityiselämän tapahtumissa tai toisaalta auttamisjärjestelmässä. Tieto kootaan sähköisellä avoimella lomakkeella. Kyselyyn voi vastata keväällä useamman kuukauden ajan (helmi-huhtikuu). Tavoitteena on laaja aineisto, jossa vastaajina olisi lastensuojelun avohuollon, sijaishuollon ja jälkihuollon asiakkuuksien lisäksi myös sosiaalihuoltolain mukaisen lapsiperhepalvelujen asiakkuuksia - ns. vaarantavissa kasvuoloissa olevat lapset olivat aiemman lastensuojelulain mukaan lastensuojelun avohuollon asiakkuuksia, ja nyt näiden lasten ja perheiden tarpeisiin pitäisi pystyä vastaamaan sosiaalihuoltolain palveluilla. Sähköisen linkin levittämiseen ja myös vastaajien motivoimiseen tarvitaan alan järjestö- ja kuntakumppaneita, moni kumppani onkin jo ollut kiinnostunut olemaan mukana. Ja toivottavasti myös media kannustaa onnistumistarinoiden esille saamista.  

Työntekijöiden tuottamaan tietoon keskittyvät Katriina Sysmäläinen ja Johanna Stauffer. Työntekijöiden sähköinen kysely on samoin avoin osin tarinallinen ja osin valmiita vastausvaihtoehtoja tai väittämiä sisältävä. Tutkimusryhmä tekee yhteistyötä Talentian kanssa kysymysten valmistelussa ja kyselylinkin levittämisessä. Työntekijöiden rooli on keskeinen onnistumiseen vaikuttava tekijä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa tarvitaan, kun parannetaan lastensuojelutyössä onnistumisen edellytyksiä. Esimerkiksi kokemus oman työn hallinnasta, työn kuormitustekijöihin vaikuttaminen ja työn palkitsevuus, kun pystyy auttamaan ihmisiä, ovat tärkeitä työssä jaksamiselle ja työorganisaatiossa pysymiselle. Johtamisen ja organisaation arvojen merkitys tullee myös esille. 

Tietouden lisääntyminen onnistuneesta lastensuojelutyöstä voi kannustaa jatkamaan lastensuojelutyössä - on nähtävissä, että opiskeluaikana lapsiperhe- ja lastensuojelutyöhön hakeutuminen kiinnostaa, mutta pitkäkestoisempaa sitoutumista lastensuojelutyöhön ei sitten kuitenkaan synny, ja vaihtuvuus lastensuojelutyössä on suurta. Tämä kuormittaa työpaikkoja ja asiakkaita, ja osaltaan vaikuttaa myös lastensuojelun asiakastuloksiin. Miten organisaatioissa voitaisiin vahvistaa työntekijöiden pitovoimaa - työskentelyn vetovoimatekijöiden ohella? 

Lastensuojelusta vastuussa olevien organisaatioiden päätöksentekijöiden ja johtajien, sekä mahdollisesti lisäksi lastensuojelupalveluja tuottavien organisaatioiden näkökulmaan keskittyy Sirkka Rousu. Millaista laatu- ja vaikuttavuustietoa tarvittaisiin lastensuojelun tiedolla johtamiseksi? Millaiset tekijät päättäjien ja johtajien arvioimana vaikuttavat lastensuojelutyössä onnistumiseen? Onnistumista kuvaava kokemustieto tulisi olla keskeinen tieto, jonka tulisi ohjata myös voimavarojen kohdentumista. 

Tällaista tietoa syntyy päivittäisessä asiakastyössä, mutta tietojärjestelmistä sitä ei saada ulos - kirjattu tieto ei ole rakenteisessa muodossa. Siksi tieto jää pääosin hyödyntämättä. Suurin osa nykytiedosta on asiakas-, lastensuojeluilmoitusten tai hoitovuorokausien määrätietoa sekä vuositasolla summaavaa kustannustietoa. Tutkimustietoa lastensuojelun vaikutuksista ei organisaatioissa tuoteta systemaattisesti. Päätöksentekijöiden ja johdon osalta tiedonkeruuna on keväällä toteutuvat haastattelut. 

Sirkka Rousu, Onnistumisen tekijät -tutkimusryhmän vetäjä (sosiaalityöntekijä, hallintotieteen tohtori).  
Blogitekstin sisällön kehittämiseen ovat osallistuneet tutkimusryhmän jäsenet Tiina Harju, Katri Horuz, Katriina Sysmäläinen ja Johanna Stauffer YAMK-opinnäytetyön aihe/ideapaperiensa pohjalta. 


Lisätietoa ja tekstin lähteitä 

Lastensuojelun vaikuttavuudesta 

Onnistumisen tekijät-tutkimushankkeesta 

Helsingin Sanomien artikkelit lastensuojelun onnistumistarinoista 

Tiedolla johtaminen, vaikuttavuus ja laatu, tuloksellisuuden arviointi 
Meneillään olevasta kansainvälisestä tutkimushankkeesta Against all odds "vastoin kaikkia odotuksia lapset selviytyvät" 


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

torstai 26. syyskuuta 2019

Mitä lastensuojelun onnistumistarinat kertovat lastensuojelusta, sen laadusta ja vaikuttavuudesta?



Kuva: Sirkka Rousu

 Lastensuojelu on ikkuna yhteiskunnalliseen todellisuuteen: mitä ikkunasta näkevät avunsaajat; lapset, nuoret, perheet ja lastensuojelutyötä tekevät? Entä päätöksentekijät ja kansalaiset? 

 Mikä toimii hyvin ja on auttanut? Mitkä ovat heidän kokemuksensa onnistumisesta? Entä yhteiskunnan mekanismeista?

Tämä onnistumisesta kertova tutkimus- ja kokemustieto on edelleen pitkälti näkymätöntä tietoa.

Vallitsevasta negatiivisesta puheesta huolimatta, kaikki ei ole kuitenkaan lastensuojelussa pielessä - hyvin moni lapsi, nuori ja perhe tulee autetuksi ja hyötyy tukitoimista. 





Yhteiskunta käyttää reilun miljardin jokaisena vuonna lasten ja perheiden tukipalveluihin. Avohuollollisen tuen piirissä on noin 55 000 ja sijoitettuna vajaat 19 000 lasta ja nuorta. Tiedon tuottaminen siitä, miten työssä onnistutaan, on yhteiskunnallinen velvollisuus. Samoin tiedossa oleviin lastensuojelun epäkohtiin ja puutteisiin pitää saada ratkaisut.

Lapsi, nuori ja perhe hyötyvät siitä, että yhteiskunnassa lastensuojelua johdetaan ja kehitetään monipuoliseen lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja lastensuojelutyön kannalta relevanttiin tietoon perustuen. Mitä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tiedetään lastensuojelusta ja erityisesti sen onnistumistekijöistä ja tähän vaikuttavista mekanismeista, joihin voimavaroja tulisi myös kohdentaa?

Lastensuojelun toimintaan tulee voida luottaa: luottamuspula voi johtaa avunpyytämisen estymiseen ja tuensaamisen viivästymiseen. Lapsi, nuori ja perhe tarvitsevat lähiyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan lähitukea. Sen näkyväksi tekeminen, että lastensuojelussa myös onnistutaan suojelemaan ja turvaamaan lapsen ja nuoren hyvinvointi, edistää yhteisöjen ja kansalaisten ja kanssatoimijoiden luottamusta lastensuojeluun, ja näin tukee yhteistyötä lapsen ja perheen hyväksi.

  • Löytyykö onnistumisen kokemuksista ja niiden näkyväksi tekemisestä uusia näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun, luottamuksen vahvistumiseen sekä lastensuojelun ja sosiaalityön laadun ja vaikuttavuuden kehittämiseen? 

Olen käynnistänyt apuraha-tutkimuksen, jossa selvitetään millaisia onnistumistarinoita lastensuojelun asiakkaat ja henkilöstö kertovat.

Tutkimusta teemme yhteistyössä neljän master-tason tutkinnon opinnäytetyöntekijän  kanssa. Mukana tutkimusryhmässä on paljon erilaista lasten ja perheiden sekä lastensuojelutyön työkokemusta. Mukana ovat Tiina Harju, Katri Horuz, Johanna Stauffer, Katriina Sysmäläinen ja ryhmän vetäjä Sirkka Rousu.

Tarkastelemme eri näkökulmista yhteistä pääkysymystämme: Millaiset seikat ja tekijät liittyvät lastensuojelutyössä onnistumiseen? Pohdimme kysymystä ehkäisevän lastensuojelun (Sosiaalihuoltolain mukainen työ perheiden kanssa), lastensuojelun avohuollon, sijaishuollon ja jälkihuollon, työntekijöiden työn sekä johdon & päätöksenteon näkökulmista. Millaisia yhdistäviä tai erottavia tekijöitä onnistuneiksi koettuihin tarinoihin liittyy?

Oletuksenamme on, että osa lapsen ja perheen elämänmuutokseen liittyneistä onnistumistekijöistä on arjen elämismaailmassa myönteisesti vaikuttaneita tekijöitä ja osa auttamisjärjestelmän tukitoimien vaikutuksia, eivätkä yksittäiset tukitoimet ole sinänsä ratkaisevia vaan erilaisten asioiden muodostama kokonaisuus.

Aloitimme tutkimusilmiön ja keskeisten käsitteiden keskustelulla sekä katsauksilla ”mitä  aiheesta jo tiedetään” - tämä vaihe on meneillään. Olemme tehneet alustavaa keskinäistä työnjakoa. Olemme luoneet yhteisen pilvityötilan ja keskusteluryhmän. Seuraavaksi rakennamme täsmälliset tutkimussuunnitelmat, jossa päätämme empiirisen aineiston hankinnasta ja metodeista. Metodisena ratkaisuna toteutunee grounded theoryn mukainen lähestymistapa.   

Alustavasti olemme ajatelleet, että tutkimusaineistona olisi avoin nettikysely, jonka keskeinen sisältö on elämäntarinallinen vapaa kerronta ja onnistumiseen vaikuttaneita tekijöitä erittelevä vastaajan pohdinta. Kyselyn rakenne olisi erilainen asiakkaille ja työntekijöille. Tutkimuskutsun levittämisessä toivomme, että voimme tehdä yhteistyötä eri yhteistyökumppanien, kuten lastensuojelujärjestöjen ja kuntien kanssa. Ja toki erilaiset some- ja mediakanavat pyrimme hyödyntämään.  Aineistoa voidaan myös täydentää haastatteluilla ja yhteistutkimisen työpajoilla. Tavoitteena on rikas aineisto.

Tutkimustulokset on tavoite julkistaa marraskuussa 2020 - mahdollisesti juhlittaessa Lapsen oikeuksien päivää 20.11.2020.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämä on tutkimushankkeen ensimmäinen blogi. Kirjoitamme työskentelyn etenemisestä jatkossakin.

Sirkka Rousu, Onnistumisen tekijät - tutkimusryhmä

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , ,

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Mitä lastensuojelun onnistumistarinat kertovat lastensuojelun laadusta ja vaikuttavuudesta?


Olen hakenut usemman kerran apurahoja tutkimukseen, jonka keskiössä olisi lastensuojelun onnistumiseen liittyvien tekijöiden jäsentäminen. Kilpailu rahoituksesta on aina kovaa. Niinpä olin yllättänyt, kun sähköpostiviestillä säätiön asiamies kysyi haluaisinko puhua apurahansaajien juhlassa. Olin siis saanut apurahan ja sen aihepiiristä haluttiin minun puhuvan muillekin. Toki tähän suostuin.

Tässä 27.5.2019 puheeni Niilo Helanderin säätiön apurahajuhlassa. Teen tarkemman tutkimuksen toteutussuunnitelman kesällä ja syksyllä haen siihen kumppaneita - lisää tietoa asiastaa myöhemmin.

Kuva: Matias Uusikylä

Lämmin kiitos tästä mahdollisuudesta puhua apurahansaajana.

Omassa tutkimuksessani pohdin -  Mitä lastensuojelun onnistumistarinat kertovat lastensuojelun laadusta ja vaikuttavuudesta?  

Olen hyvin suuren perheen nuorimmaisia. Olen saanut perheeltäni kannustusta opiskeluun. Opiskelu on mahdollistunut suomalaisessa yhteiskunnassa myös taloudellisesti köyhän perheen nuorelle. Aloitin sosiaalityön opinnot Tampereen yliopistossa ilman ylioppilaspohjaa, ja jatkoin toisen yliopistotutkinnon opiskelua lastensuojelun asiakastyön, omien lasten kasvattamisen ja kodin rakentamisen ohella - valmistuen pitkän opintopolun päätteeksi hallintotieteen tohtoriksi tutkien lastensuojelun tuloksellisuuden arviointia organisaatiossa.

Työn ohella erilainen opiskelu, kuten ammatillisen opettajan opinnot, sekä tutkimus- ja kehittämistyö on jatkunut läpi elämän. Uteliaisuus ja kiinnostus oppia ymmärtämään maailmaa, ihmistä ja toimintamme vaikutuksia sekä koettua asiakastyön laatua, on osa arkeani edelleen. Koen, että on tärkeää myös laittaa kiertoon minulle kertynyttä tietoa ja osaamista - siksi mm. kirjoitan Lastensuojelija-blogia.

Kannan vastuuta ja huolta päätöksenteon laadusta, myös kotikuntani päätöksentekijänä. Oikeudellisesti ja inhimillisesti kestävien päätösten tulisi perustua vahvasti tietoon ja toimintaa tulisi johtaa erilaista tietoa hyödyntäen. Keskeinen tiedontuottaja on ihminen ja hänen kokemuksensa, myös silloin kun hän on yhteiskunnallisen tuen ja palvelujen tarvitsijana esimerkiksi lastensuojelussa. 

Lastensuojelun epäonnistumisen tarinat nousevat jatkuvasti yleiseen keskusteluun. Sen sijaan tiedämme aika vähän siitä, millaiset seikat ja tekijät kertovat onnistuneesta lastensuojelusta. Lastensuojelun avohuollon asiakkuudessa oli vuonna 2017 noin 56 000 lasta ja nuorta, lisäksi sijaishuollossa oli noin 18 000 lasta ja nuorta, heistä yhteiskunnan vastuulleen ottamia huostaanotettuja lapsia oli noin 12 000 - uskallan arvioida, vaikka kunnollista tutkimustietoa ei tästä olekaan, että lastensuojelu myös onnistuu auttamaan ja tukemaan perhettä sekä suojelemaan lasta ja nuorta hoidon laiminlyönniltä ja kaltoinkohtelulta. Lastensuojelun toiminnassa havaitut puutteet pitää tietenkin korjata.

Onnistumistarinoiden esille saaminen tuo lisää ymmärrystä ja tietoa lastensuojelun laatuun ja vaikutuksiin liittyvistä tekijöistä sekä siitä, mitä olisi tarpeen tehdä lasten ja perheiden tueksi jo varhaisemmassa vaiheessa, kun tuen tarve ilmenee. Onnistumisesta kertovaa tietoa tarvitaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edellytysten parantamisessa sekä lastensuojelun laatua ja vaikuttavuutta vahvistavien toimien kehittämisessä.

Epäonnistumisesta kertovien uutisten pohjalta myös vanhemmat, lapset ja nuoret, jotka itse tarvitsisivat apua ja tukea, muodostavat käsitystä lastensuojelun toiminnasta: uskallanko hakea apua, jos lastensuojelu toimii, kuten mediassa kerrotaan?

Lastensuojelun onnistumistarinoiden esille nostaminen luo myös luottamusta tämän päivän lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen siitä, että he voivat saada apua ja tukea lastensuojelusta. Lastensuojelua kohtaan tunnetaan pelkoa, joka voi viivästyttää avun hakemista.

Yhteiskunnan tulee tietää, miten se onnistuu lastensuojelun tehtävässään. Lastensuojelun ja perheiden kuntoutuksen yhteiskunnalliset kustannukset ovat vuodessa noin miljardi euroa. Lastensuojelusta vastuussa olevat ovat tilivelvollisia myös toiminnan kustannus-vaikuttavuudesta. Yhteiskunta kantaa tiedontuottamisen vastuunsa heikosti.

Tietoa lastensuojelusta tuotetaan tietenkin osana asiakastyötä, mutta tietoa vaikutuksista ei saada tietojärjestelmistä raportoitua. Yhteiskunta vastuutehtävästään huolimatta, ei ole perustanut lastensuojelututkimukselle rakennetta, tutkimusohjelmaa ja perusresurssia.

Lapsiasiavaltuutettu ja monet lastensuojelutahot ovat ehdottaneet monien vuosien ajan, että lastensuojelun tutkimusta varten tarvitaan pitkäjänteinen tutkimusohjelma, sille tutkimusta organisoiva rakenne ja yhteistyöverkosto sekä perusresurssi, jolla tuotetaan jatkuvaluontoisesti monenlaista tietoa lastensuojelusta, myös onnistumisesta. Säätiöiden rahoitusrooli on nykyisin keskeinen, mutta on liian sattumanvaraista millaisiin tutkimuksiin kulloinkin saa eri säätiöistä rahoitusta. Näin ei voi olla yhteiskunnan vastuulla olevassa tehtävässä.

Oman tutkimushankkeeni tuloksia tullaan hyödyntämään nyt vielä suunnitteluvaiheessa olevassa tutkimushankkeessa, jossa kehitettäisiin lastensuojelun laadun ja vaikutusten seurantamallia organisaatioiden johtamisen ja toiminnan kehittämisen perustaksi. Lastensuojelusta vastaavien organisaatioiden nykyisistä seurantamalleista puuttuvat onnistumista kuvaavat mittarit.   

Onnittelut kaikille apurahasaajille - Kiitos!

 Juhla oli Ritarihuoneella, jossa seiniä peitti aatelissukujen reliefit. 

 Itse sain presidentilta 6.12.2018 oman ritarimerkkini.  

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

lauantai 16. helmikuuta 2019

Mistä resurssit sote-palvelujen valvontaan? - ehdotus valvontajärjestelmän kehittämiseksi



TAUSTOITUSTA JA PERUSTELUA

Helsingin sanomat julkaisi 15.2.2019 (ALLA) ideani, miten sote-palvelujen valvontajärjestelmää voitaisiin kehittää ja niin, että järjestelmä rahoitettaisiin valvottavien maksamilla valvontamaksuilla
- näinhän mm. autokatsastus toimii, ja siitä tämä idea on lähtöisinkin.

Omavalvonta on osa jokaisen yksikön johtamista ja jatkuvaa laadun varmistusta, mutta sen lisäksi tarvitaan uskottavaa viranomaisvalvontaa, ja viranomaisjohtoista muuta laadun varmistusta  - tässä tämä katsastustoiminta. 


Kuten olemme tässä hoivapalvelujen kohussa voineet todeta, nykyinen valvontajärjestelmämme on täysin riittämätön ja toimii hyvin vähäisillä resursseilla, eikä omavalvonta voi olla pääasiallisin keino, jota hallitus Luova-viraston perustamisella tavoittelee, varsinkaan heikommassa asemassa olevien kuten vammaiset, vanhukset, lastensuojelun lapset ja perheet, mielenterveyskuntoutujat jne. palveluissa. Useissa maissa toimii riippumattomia valvontaelimiä, meillä ei. THL teki joitakin vuosia sitten eri maiden valvontajärjestelmistä selvityksen.

Valvottavia yksikköjä on nykyisin aivan valtava määrä, mutta valvontajärjestelmä on sama kuin 30-40 vuotta sitten - todellakin!


Ns. SGEI-julkisen palveluvelvoitteen perusteella lakisääteisten sosiaalialan osaamiskeskusten lisäksi, ”katsastustoimintaa” voisi tehdä eri kohderyhmien palvelujen osaamisessa kunnostautuneet, esimerkiksi lastensuojelussa Pesäpuu ry, joka on saanut lukuisia palkintoja kehittämisosaamisestaan.

Luovassahan ei valvontaresursseja olisi nykyistä enempää, oikeastaan päinvastoin. Tosin Luovan perustaminenkin on riippuvainen siitä, tuleeko meille maku-sote:a:  siis maakuntia ja niiden sote-liikelaitoksia, jossa yhteydessä mm.AVI:t on tarkoitus lakkauttaa, ja poistaa sijaintipaikkakunnilta yksiköiden valvontavastuu. Kunnilta/kuntayhtymiltähän poistettaisiin kokonaan sote-tehtävät ja siten myös valvontavastuut. 

Valvonnan pitää olla uskottavaa ja läpinäkyvä:

mm.valvottavan yksikön pitää julkaista valvonnan lopputulema. 
Ja miksi valvottavat eivät siitä joutuisi sote-alalla maksamaan, samoin kuten ympäristö ja teknisellä alallakin hakija/valvottava maksaa valvonnasta (kattaa noilla alueilla vain osan valvontakustannuksista).
Ravintoloidenkin pitää pitää asiakkaiden näkösillä tarkastuksen tuloksesta kertova tarra. Miksi ei sitten sote-yksiköissä?

En usko myöskään, että valtion budjetista tulee (ei siis tullut lisäbudjetista) niin paljon lisäresurssia, että valvottavien määrä huomioiden, se riittää mihinkään. Substanssin erityisosaamista tarvittaisiin myös.  

Resurssit eivät myöskään nykykunnissa/kuntayhtymissä tule kasvamaan tarvetta vastaavaksi.
Näillähän on nykyjärjestelmässä useita valvontarooleja: 1) sijaintipaikkakunnan velvollisuus valvoa, 2) ostajana velvollisuus valvoa mitä ostaa ja sopimuksenaikainen valvonta, 3) lisäksi jokainen asiakastyöntekijä valvoo oman asiakkaansa osalta - kunnan/kuntayhtymän roolihan tosiaankin kokonaan poistuisi Luova-mallissa.

Toimittajat vaihtoivat otsikon: jutun pääpointti oli valvontajärjestelmän uudistaminen, ei sinänsä yllätystarkastukset, joita tietenkin pitää olla, mutta niitä ei pystytä nykyisin tekemään kuin vasta jo ongelmien synnyttyä.

Idean alkuperäisesittäjä on ollut Seppo Sauro, asiaa kehiteltiin useissa aiemmissa Kuntaliiton aikaisissa hankkeissani, joissa toimin projektipäällikkönä - yritimme katsoa asiaa laadun kehittymisen näkökulmasta ja boxin ulkopuolelta. Idean eri versiot on julkaistu, viimeksi 2009 (Holma) LapsiArvi-hankkeessa, tuolloin pohdimme lastensuojelua. Julkaisu löytyy edelleen sähköisenä Kuntaliiton sivuilta.

Järjestelmän tulisi olla valtiojohtoinen, ja sen toki voi perustaa myös suoraan valtion omaksi toiminnaksi. 

Itse ajattelin, että SGEI-julkisena palveluvelvoitteena annettu tehtävä (valtion toteuttaman kilpailun kautta) toisi "katsastajaksi" eri palvelualojen parhaimmat asiantuntijaorgaanit, lastensuojelussa se voisi siis olla Pesäpuu ry. 
Sosiaalialan lakisääteiset alueelliset osaamiskeskukset ovat monen sosiaalialan alueen osaajia, joten heillä voisi olla osaamista laajastikin jne. - rajoituksena pitää olla se, että ko.yksikkö ei itse tuota asiakaspalveluja joita se katsastaa - käytän tätä katsastaa -termiä kun idea on tuolta autokatsastuksesta, mutta tietenkin asiassa on kyse valvonnasta ja laadun varmistamisesta. 

Idean jatkokehittelyssä löytyy selkeät roolit eri toimijoille - kirjoitin niistä lyhyesti julkaistun mielipiteen lopussa. Keskeinen rooli on mm. laatu- ja valvontakriteerit (autoillakin sellaiset on), valvontarekisteri, ennakollinen valvonta, sanktiot jne.

Minulla itselläni on monipuolinen alan työkokemus ja myös sekä alan että hallinnon koulutus (tohtori), pieni pätkä myös valvojana aikoinaan Uudenmaan lääninhallituksessa (nyk.AVI) - tunnen toimintaympäristön. Parhaillaan toimin myös Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän päättäjänä hallituksessa, valtuustossa ja yksilöasioiden jaostossa. Yhtymä vastaa kuuden kunnan ja 200 000 asukkaan sote-tehtävistä ja palveluista.

Tässä HS 15.2.2019 julkaistu lukijan mielipide:

Hoivayksiköihin tulisi tehdä säännöllisiä yllätystarkastuksia


Tarkastustiedot tulisi viedä valtakunnalliseen rekisteriin, josta saataisiin ajantasaista tietoa valvonnan tuloksista.

SOTE-PALVELUJEN valvonnan resurssit ovat riittämättömiä kaikilla palvelualoilla lastensuojelusta vanhuksiin. Mistä saadaan lisäresursseja?

Ehdotan seuraavaa mallia. Kun yksikön toiminta alkaa, tehdään käynnistämistarkastus. Toiminnan aikana yksikkö tarkastetaan yllätystarkastuksin vuosittain. Jos vikoja löytyy, tehdään jälkitarkastus puutteiden korjaamisesta.

Kun toiminta muuttuu oleellisesti, tehdään muutoskatsastus. Ylimääräisiä yllätystarkastuksia tehdään, kun ongelmia on tullut esille. Kaikki toiminnasta aiheutuvat kustannukset katetaan katsastusmaksuilla, jotka yksikön omistaja maksaa. Katsastusvelvoite koskisi sekä yksityisiä että julkisesti omistettuja yksikköjä.

Katsastusjärjestelmä voisi perustua julkiseen palveluvelvoitteeseen (niin sanottu SGEI-velvoite), ja katsastusta hoitavat valittaisiin julkisen kilpailun perusteella. Säädöksillä varmistetaan, että katsastusasemalla on osaavaa työvoimaa. Esimerkiksi lakisääteiset sosiaalialan osaamiskeskukset voisivat menestyä toiminnassa.

Tarkastusten tulee perustua kansallisiin laadun kriteereihin ja vaatimuksiin, jotka osin ovat kaikille yhteisiä ja osin palvelun sisältöön perustuvia. Tarkastustiedot viedään valtakunnalliseen rekisteriin, josta saadaan ajantasaista tietoa valvonnan tuloksista. Tarkastustuloksen pitää löytyä jokaisen yksikön julkisista tiedoista, esimerkiksi: ”Yksikkö katsastettu 2018 – viisi tähteä”, eli kaikki tarkastetut asiat ovat kunnossa. Katsastustoiminta kannustaa ylläpitämään ja kehittämään laatua.

Järjestelmä rahoittaa itse itsensä. Viranomaisten tehtävät painottuisivat ennakolliseen ohjaukseen, koulutukseen, valvonta- ja lupakriteerien laadintaan, valvontajärjestelmän toimintaan sekä tarvittaessa sanktioihin.

Asiakkaan omatyöntekijä valvoo aina asiakkaansa hoidon laatua. Lisäksi yksikön kanssa sopimuksen tehnyt tilaaja valvoo sopimuksessa sovittujen asioiden noudattamista.

Sirkka Rousu

sote-alan yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu





Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , ,

lauantai 6. lokakuuta 2018

Lastensuojelun katsastusasema osaksi laadun valvontaa ja kehittymistä. Onnistumisesta kertovia tietoja ei edelleenkään kerätä. Jälkihuollon toimivuus.



Lastensuojelun sijaishuollon valvonta tarvitsee lisäresursseja sekä valvontatoimien kehittämistä, tästä kirjoittivat Antti Kääriälä ja Heikki Hiilamo (HS 3.10.2018 vieraskynäartikkelissaan).

Olen 3.10. tarjonnut HS:n mielipidepalstalle artikkelin innottamaa kommenttia - tässä hiukan tarjotusta lehtijutusta muokattuna väliotsakkeineen.  

Mielestäni Suomessa tarvittaisiin myös kokonaan lastensuojelujärjestelmästä riippumatonta ulkoista valvontaa. Voitaisiinko se rakentaa autojen katsastusmallin mukaan? Olemme tehneet tästä ehdotuksen LapsiArvi-julkaisussa (2009). Ehdotus on ollut tuolloin myös valtion tiedossa.

Millainen olisi lastensuojelun katsastusasema? 


Siinä jokainen sijaishuoltoyksikkö tarkastetaan vuosittain, ja vikalistan mukaan pitää tehdä jälkitarkastus puutteiden korjaamisesta. Kun esim. lastenkodin toiminta alkaa, vaaditaan käynnistämistarkastus. Mikäli toiminta muuttuu oleellisesti, tehdään muutoskatsastus. Katsastusmaksut maksaa luonnollisesti yksikön omistaja, kuten autonkatsastuksessakin. 

Yhteiskunta varmistaa säädöksillä, että katsastusasemalla on työhönsä lastensuojelun osaaminen. Lisäksi katsastusaseman tarkastuksen tulee perustua yhteiskunnan määrittämiin toiminnan laadun kriteereihin, kuten autojenkin osalta. Tarkastustiedot rekisteröidään valtakunnalliseen rekisteriin, josta saadaan ajantasaista tietoa valvonnan tuloksista. 

Sijaishuoltoyksikön tarkastustulos pitää löytyä yksikön julkisista tiedoista, esimerkiksi ”Auditoitu sijaishuoltoyksikkö 2018 - viisi tähteä”. Tämä myös kannustaa yksikköä kehittämään toimintaansa.

Tämänkaltainen katsastustoiminta olisi toimintaa kehittämään kannustavaa ja kehittymistä tukevaa, varsinkin jos oma toiminta saa tähdistöasteikolla aluksi vain muutaman tähden. Toki viiden tähden ylläpitokin vaatii jatkuvaa laadun varmistusta ja kehittymistä.

Ehdotuksia tiedonkeruuseen: Miten lastensuojelu onnistuu tehtävässään?


HS-artikkelissa peräänkuulutettiin myös tietoa sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja elämässä pärjäämisestä. Miten lastensuojelu onnistuu tehtävässään? 

Vieläkään tällaista tietoa Suomessa ei systemaattisesti kerätä, vaikka tästäkin on tehty vuosikymmenten kuluessa monia kehittämisehdotuksia ja niistä on julkaistu oppaita mm. Lastensuojelun onnistumisen arviointi (Rousu&Holma 2004) ja LapsiArvi -lastensuojelun laadun perusvaatimukset (Holma 2009). 

Olen myös väitöstutkimuksessani 2007 tehnyt ehdotuksen millaista tietoa tarvitsemme lastensuojelun tuloksellisuuden arvioimiseksi. Toimintaa on vaikea kehittää ilman asiallista tietoa. Yksittäistapauksista ei voi tehdä yleistyksiä lastensuojelutyöstä - näin valitettavasti mediassa tapahtuu. Tarvitaan analysoitua koottua asiakastietoa, ja sitä syntyy jokaisesta lapsesta lastensuojelun asiakastietoihin. 

Huonosti hoidettu jälkihuolto voi tehdä tyhjäksi siihen asti saavutetun


Kääriälä ja Hiilamo nostivat esille myös jälkihuollon ja sijoitettuina olleiden nuorten tulevaisuuden, mikäli esimerkiksi nuoren opiskelupolku jää peruskoulun varaan. "Lastensuojelun pitää tukea itsenäistä elämää" - heidän artikkelinsa otsake.

Sijoitettuna olleen lapsen ja nuoren jälkihuollon puutteet eivät tue nuoren tarvitsemalla tavalla häntä elämässä eteenpäin. Jälkihuollon kehittämistarpeet ovat olleet vuosien ajan myös yhteiskunnan tiedossa. Olisiko tältäkin osin asiat tarpeen laittaa parempaan kuntoon?

Kirjallisuutta:

 Rousu & Holma: Lastensuojelupalvelujen onnistumisen arvointi (2004). Julkaisu on yksi kirja neljän kirjan sarjasta: muissa käsitellään lastensuojelupalvelujen tuottamista (2003), lastensuojelupalvelujen laadunhallintaa (2004) ja lastensuojelupalvelujen kustannuksia (2004). Julkaisut löytyy edelleen Kuntaliiton verkkokaupasta maksuttomina sähköisinä julkaisuina.

Holma (2009): LapsiArvi-kriteerit: perusvaatimukset lastensuojelupalvelun laadulle. Opas laadun arviointiin ja kehittämiseen. Tämä löytyy samoin maksutta Kuntaliiton verkkokaupasta.

LapsiArvi-hankkeessa tuotettiin myös lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmien laadintaan ja seurantaan ja arviointiin kaksi opasta (Rousu 2009). Kokemustiedon keruuseen kyselylomakkeet eri-ikäisten lasten vastattavaksi (myös alle kouluikäisille) sekä excell-luettelo tiedoista, joita tarvitaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmissa.   

Sirkka Rousu, HT, sosiaalityöntekijä, yliopettaja, hallinto-oikeuden lastensuojelun asiantuntija

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

lauantai 22. syyskuuta 2018

Valtion toimenpidelistasta lastensuojelun sijaishuollon parantamiseksi


Lastensuojelusta on jälleen käyty laajaa keskusteltua. Teemat eivät ole vuosien myötä vaihtuneet. Myös parantamisehdotukset on toistettu. Jotain tarttis tehdä: Valtion tulisi kantaa vastuu ehdotusten toimeenpanosta ja niiden resursoinnista koko maassa - vaikka kunnat lastensuojelusta käytännössä vastaavat ja niidenkin toimenpiteitä tarvitaan.

Aulikki Kananoja on Eerika-lapsen kuoleman (2012) johdosta laaditun Toimiva lastensuojelu (2013) kehittämisraportin jälkeen valjastettu tekemään lisää ehdotuksia - taustalla uuteen toimeksiantoon oli lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden suuret asiakasmäärät (2017) ja työvoimapula. Ainakin julkisuudessa esillä olleissa kunnissa tehtiin tuolloin päätöksiä mm. henkilöstölisäyksistä, palkkatasosta ja työssä tarvittavasta tuesta sekä lisättiin henkilöstöä myös palveluihin, joilla voitaisiin ehkäistä lastensuojelun tarvetta.

Tuore väitöstutkimus (väitöstilaisuus tulossa 28.9.) kertoo työhyvinvoinnista: ”Lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä esiintyi merkittävästi enemmän työuupumusta ja sekundääritraumatisoitumista verrattuna niihin sosiaalityöntekijöihin, joiden työhön ei kuulunut lastensuojelutehtäviä, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava YTM Andreas Baldschunin väitöstutkimus. Eri sosiaalityöntekijäryhmien kokonaistyöhyvinvointi, yleinen terveydentila ja myötätuntotyytyväisyys olivat kuitenkin samaa tasoa. Tutkimuksen perusteella korkean työhyvinvoinnin merkittävimmät tekijät liittyvät työpaikan muutosten hyväksymiseen, oman työajan hallinnointiin, hyvään yhteishenkeen sekä mahdollisuuteen osallistua työhön liittyviin päätöksiin. Esimiehet toimivat näiden tekijöiden tärkeänä välittäjänä organisaation ja työntekijän välillä.” Linkki tutkimukseen.

Kananoja on laatinut jo kaksi väliraporttia, ja kolmas on vielä tulossa. Tuoreimmassa raportissa hän laati tiekartan lastensuojelusta osana valtion maakuntaa, jonka vastuulle siirrettäisiin myös lastensuojelu. Lakeja ei vielä ole maakunnista eikä sote:sta, eduskunta päättänee asiasta vuoden lopulla. (ks. Rousu 2018 AATOS-julkaisu). Linkki ensimmäiseen raporttiin. Linkki Tiekarttaan.

Lasten ja perheiden muutosohjelmassa (LAPE) on paneuduttu ansiokkaasti myös lastensuojelun kysymyksiin monissa raporteissa (ks. Rousu 2018). Myös ns. yhdyspintateemaan on tuotettu yhteistyössä sivistystoimen kanssa ehdotus - sillä vaikka sote-tehtävät ja lastensuojelutyö siirtyisikin maakuntiin, on lapsen arki kuitenkin kotikunnassaan. Siksi maakunnan lastensuojelun yhteistyö kunnan päivähoidon, koulun, liikunnan, nuorisotyön, kulttuurin ja järjestöjen toimijoiden kanssa pitää rakentaa tavallaan uudelleen tällä kunnan ja maakunnan yhteisellä työskentelyalueella - yhdyspinnalla. Linkki yhdyspintaraporttiin.

Sijaishuollossa olevien nuorten kokemukset kohtelustaan


Tuorein lastensuojelun iso keskustelu (syyskuu 2018) on liittynyt sijoitettujen koulukodissa asuvien nuorten kokemaan kohteluun, joka tuli ilmi Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Maija Sakslinin yllätystarkastuskäyntien raporteista (julkaistu 6.8.2018). Myös Lapsiasiavaltuutettu Kurttila on toistuvasti vaatinut toimenpiteitä ja jokaisen sijoitetun lapsen ja nuoren kuulemisen ja osallisuuden parantamista. Lastensuojelulain rajoitustoimenpiteiden käyttö vaatii kussakin tilanteessa aina perustellun yksilöidyn esim. laitoksen johtajan hallinnollisen päätöksen, jolla esim. rajoitetaan nuoren liikkumista tai puhelimenkäyttöä. Nuorten kokemukset koulukodin arjesta ja rajoitusten toteuttamisesta vaativat puuttumista käytössä olleisiin toimintatapoihin. Kasvatuksellisten rajojen ja lain tarkoittamien rajoitustoimenpiteiden raja on vaikea. Linkki apulaisoikeusasiamiehen määräykseen yllätystarkastuksista ja niiden tarkastusraportit.

Elina Pekkarinen ja Susanna Hoikkala kirjoittivat sijaishuollon kehittämistarpeista Helsingin Sanomien Vieraskynässä 19.9.2018:  ” Epäkohdat paljastavat useita ohjaukseen, valvontaan, kilpailutukseen, työkulttuuriin ja lasten kohtaamisen liittyviä ongelmia, jotka on ratkottava kiireellisesti.” Lasten sijaishuoltoa pitää parantaa.  Lasten ja nuorten kuuleminen sekä heidän näkemystensä huomioon ottaminen on erittäin tärkeää.” Linkki artikkeliin

Itse vastasin 19.9.2018 Facebook-keskustelussa näin: ”Hyvin kirjoitettu - KIITOS!. Mutta kuka ryhtyisi toimenpiteisiin? Selvityksiähän on tehty ja tiekartttoja (eri nimillä) vuosikymmenten ajan. Asiat ovat menossa valitettavasti esim. valvontatoiminnan osalta ehkä nykyistäkin huonompaan suuntaan (pääpaino omavalvonnassa)? Sijaishuollon ns. palvelumarkkinat ovat muotoutuneet nykyisenkaltaisiksi reilun 20 vuoden kuluessa kun kunnat ovat lopettaneet omaa toimintaansa kuvitellen että se on toimivampaa ja halvempaa, ja nyt jo noin 80 % on yksityistä tuotantoa palvelussa, jonka pitäisi pääosin olla julkisen toimijan omaa palvelua. TARVITAAN JÄRJESTELMÄN MUUTOSTA, JA SEN TEKEMISEKSI (jälleen) LAINMUUTOKSIA? Kuka tästä oikeasti ottaisi vastuun - olen lopen tuskastunut näiden samojen asioiden jatkuvaan esittämiseen vuodesta toiseen. Ministerit ehtivät vaihtua aina alta pois. … Pitäisi tehdä Lastensuojelun sijaishuollon palvelujen markkinaselvitys, ja toimenpide-ehdotukset järjestelmän korjaamiseksi... ja sen tarvitsemat lakimuutokset...rakenteitakin pitää muuttaa, väheksymättä sisällön ja osaamisen parantamistarpeita ja niitä koskevia muutoksia, kuten kansallisia laatukriteereitä, moniammatillista osaamista, joka perustuu erikoistumiseen lastensuojelun, ml terveydenhoito.... Tarvittaisiin kansallinen tahtotila tehdä kokonaisvaltaisempi reformi, ja toimeenpanna se. Mistä valtion tahtotila?”

Marjo Alatalo vastaa minulle: ”Rakenteilla ja järjestelmätason ratkaisuilla on ilmeinen yhteys myös siihen, miten sisältöjen kehittämisessä voidaan edetä, vai kuinka? Jos nykyinen rakenne on nähtävästikö lähinnä sisällöllistä laatua heikentävä mekanismeiltaan, sitä tulisi muuttaa? Ei liene mitenkään varmaa, että nykytilanteessa hyvätkään tutkimusperustaiset käytännöt tai niiden kehittämiseksi tehdyt aloitteet tuosta vaan tulevat vallitseviksi tai huomioiduksi, siis jos ei tuon suuntaista muutosta tai tutkimuksellista kehittämistoimintaa jollakin tavoin rakenteiden kautta edistetä, tai - ohjata (riittävän pitkäjännitteisesti ja strategisesti)? Eli, molempi parempi?”

Valtion tahtotila lastensuojelun ja sijaishuollon parantamiseksi löytyi?


Ministeri Saarikko ryhtyi vihdoin toimiin. Hän esitti 20.9.2018 tiedotustilaisuudessa laajan toimenpide-listan, joihin hallitus ryhtyy heti. Tahdon uskoa, että valtio vihdoinkin myös toimeenpanee listaamansa asiat, sillä samoja ehdotuksia on toistettu jo monissa raporteissa ja tarkastuksissa vuosien kuluessa. Pitää varmistaa myös, että seuraava hallitus jatkaa myös niiden toteuttamista!

Täytyy ensin kehua Saarikkoa: hän oli erittäin hyvin sisäistänyt asiat ja esiintyi erinomaisesti, kannusti ja loi luottamusta ja varoitti leimaamasta lastensuojelua - lastensuojelun avulla monen lapsen ja nuoren elämä on kohentunut ja pelastunut. Hän myös kiitti menneisyystutkimuksen (huhtikuu 2016, kirjoitin asiasta neljä blogitekstiä) käynnistänyttä tuolloista ministeriä Maria Guzeninaa. Valtion anteeksipyyntötilaisuus oli 22.11.2016, mutta siellä ei luvattu varsinaisesti muita toimenpiteitä kuin LAPE-ohjelma).

Nyt Saarikko lupaa hallituksen toimina alla olevaa, mukana omat kommenttini:

-          Lisää rahaa valvontaan jo ensi vuoden budjettiin.
o   Kommentti: Pitäisi huomata, että iso osa nykyvalvonnasta on kuntien vastuulla - entä niiden toimintaresurssit? Käsittääkseni ne ovat aika niukat: lapsesta vastaava työntekijä valvoo sijoittamansa lapsen tilannetta ja aikaresurssit lasta kohden ovat hyvin niukat, lisäksi ko.yksityistä yksikköä on velvollinen valvomaan sekä yksikön sijaintikunta että hankintasopimuksen tehnyt kunta (SR).

-          Lakimuutos, että aina yksikön tarkastuksessa on kuultava aina myös sijoitettuja lapsia.
o   Kommentti: Lain mukaan lapsia on jo nyt aina kuultava, miksi siis ei ole näin tehty tarkastuksissa? (SR).

-          Valvontatyön sisällöllinen kehittäminen mm. valvontamallilla ja lomakkeistolla, jota kehitetty ja valvontakulttuurin muuttaminen.
o   Kommentti: Valtio on painottamassa jatkossa nimenomaan kunkin yksikön omavalvontaa. Haavoittavien asiakasryhmien osalta tarvitaan aina järjestelmästä kokonaan ulkopuolista valvontaa. Suunnitteilla olevassa LUOVA-virastossa asiat eivät ehkä tältä osin kohene. (SR)

-          Sijaishuollon valtakunnalliset laatukriteerit laaditaan ja kriteerit ovat toiminnan arvioinnin pohjana.
o   Kommentti: Rousu 2018 julkaisuun olen listannut miten jo 1990-luvulta alk. on vaadittu valtakunnallisia kriteereitä ja niitä on myös laadittu eri projekteissa, mutta niitä toimivaltainen valtion instanssi ei ole vahvistanut kansallisiksi ja velvoittaviksi. (SR).

-          Sijaishuollon valtakunnallinen rekisteri.
o   Kommentti: Tätä on myös vuosien/vuosikymmenten ajan ehdotettu. Kun valvontavastuu hajautuu monelle, pitää olla rekisteri, johon kirjautuu yksikön perustiedot ja tarkastuskäynnit. (SR).

-          Tutkimuksellisen perustan vahvistaminen.
o   Kommentti: Vaativaa erityisasiantuntemusta edellyttävää lastensuojelutyötä ei voi tehdä ilman tutkimusperustaa. Lastensuojelusta tarvittavasta tiedosta ja tiedonkeruun ja tutkimuksen parantamisehdotusten historiasta mm. Tarja Heino 2016 Huostaanotto-kirjassa. Konkreettisia ehdotuksia on tehty! (SR).

-          Kouluterveyskyselyyn sijoitettujen lasten osalta lisäkysymyksiä.
o   Kommentti: Jo edellisellä kouluterveyskyselykierroksella analysoitiin erikseen niiden lasten vastaukset, jotka eivät asu kotonaan -  nyt tämä vakiinnutetaan, ja kysymyksiä ilmeisesti täsmennetään. (SR).

-          Osaamis- ja tukikeskukset OT-keskukset (uuteen maakunta - ja sote-lakeihin sisältyvinä) vaativan lastensuojelutyön joustavana tukena (LAPEssa ollut kehitteillä).
o   Kommentti: Jos maakuntia ja niiden sote-liikelaitoksia ei tule, pitäisi vastaava OT-keskus perustaa vähintään jokaiselle ERVA-alueelle, mieluiten laajemmin koko maahan. Tärkeintä olisi kuitenkin varmistaa riittävä lastensuojelun erityisosaaminen kaikille lastensuojelussa toimiville ammattiryhmille - tämä pitäisi olla perusvaatimus lastensuojelussa työtä tekeville (SR).

-          Laajapohjainen asiantuntijatyöryhmä laatimaan sijaishuoltoa koskevien lakisäännösten muutosta mm. rajoitustoimenpiteiden selkiyttäminen, ja muuta.
o   Kommentti: Juuri päättynyt (16.9.) lausuntokierros asiakas- ja potilaslaista, johon sisältyy lastensuojelunkin rajoitustoimet. Onko vaativa sijaishuoltotyö hallinnollista rajoitustoimenpiteistä päättämistä, kasvatukselliset perusteet rajoittaa? (SR).

-          Koulukoteja koskien yhteistyön lisääminen valtion (5) ja yksityisten (2) kesken, asiantuntijatyön vahvistaminen näissä, kuten henkilöstörakenne ja erityisosaaminen.
o   Kommentti: Koulukotien toimintaa on kehitetty vuosien kuluessa, yhteistyötä tarvitaan, myös resursseja ja erityisosaamista. (SR).   

-          Järjestöjen rooli sijoitettujen lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamisessa merkittävää - tämän työn hyödyntäminen. Pesäpuu ryn pitkäjänteinen kehittämistyö lasten ja nuorten osallisuuden ja kuulemisen osalta sai julkisen maininnan Saarikolta.
o   Kommentti: Järjestöt ovat todella tehneet paljon tässä. Kehitetyt asiat eivät leviä ilman resursseja muualle käyttöön (koulutusta ja viestintää). On hienoa kun on saanut olla mukana perustamassa Pesäpuuta ja toimia sen hallituksessa. (SR).

-          Kuulemiseen liittyvä THL:n tutkimushanke: tavoitteena kokonaiskuva kohtelusta ja kokemuksista, myös hyvien asioiden esille nostamista, epäkohtien ja kaltoinkohtelun ohella. Varmistetaan lasten psykososiaalinen tuki tutkimuksen yhteydessä, ja myös valvonnan yhteydessä lasta kuultaessa. Tutkimus koko sijaishuoltoa koskeva, ei vain koulukodit.
o   Kommentti: Tärkeää myös, että perhehoidossa olevat lapset tässä mukana, samoin julkisesti omistetut yksiköt. Jo olemassa oleva lainsäädäntöhän edellyttää lapsen ja nuoren kuulemista aina häntä koskevissa ratkaisussa. Miten tämä varmistetaan joka päivä? (SR)

Saarikko vastasi tiedotustilaisuudessa kysymyksiin: ”Lasten äänen ja kokemusten kuuleminen on oltava lastensuojelun toiminnan arkea koko ajan. Apua lapsille ja perheille on saatava jo ennen lastensuojelua.

Annika Parsson: Meillä on hyvä laki, mutta rajat normaaliin kasvatukseen liittyviin rajoihin ja rajoittamistoimiin pitää selkeyttää. Rajoitustoimenpiteiden ennaltaehkäisyä lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmilla arjessa. Henkilöstön osaaminen rajoittamisessa. Valvontatyössä aina lapsen kuuleminen.

Saarikko vielä lisäsi: Lasten ja perheiden tukea pitää parantaa, ja lastensuojelua laajemminkin. Lastensuojelun ja esim. koulun ja muiden toimijoiden yhteistyötä pitää parantaa. Ollaan heräämässä siihen, miten lapsen ja perheen kokonaistukiketju toimii,  joka johtaa lopulta lastensuojelutoimiin. Kaikki ei Saarikon mukaan ole kilpailuttamisen tuottamaa ongelmaa, voidaan tehdä suorahankintoja (…ja toki kunta itse voi tuottaa, SR). Palvelutuottajakenttä on muuttunut valtavasti, tästä pitäisi tietää enemmän Saarikon mukaan. (tarvittaisiin markkinaselvvitys, SR)

Tästä STM:n uutiseen.
Tästä Helsingin Sanomat -lehden uutiseen.
Tästä Toimenpidelistaan

Kirjoittanut Sirkka Rousu


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)